Ainakin tilapäisesti helteetkin ovat menneen kesän lumia.

On se yksitoikkoista kun jokainen kuukausi alkaa ensimmäisestä päivästä. Onneksi ne ovat edes eripituisia enimmäkseen. Niin kuin nyt tämä syyskuu.

1 pv syyskuuta

Pirkka, vaikka Pirkkoja meillä on ei kai Pirkkaa edes Pirkanmaalla.

Synttärit:

Loviisa Pertintytär Määttä1847, Ristijärvi No:9  Kaikista nuorin Oikarisen Kaarinan Määtän Pertille tekemästä tyttöparvesta kastettiin päivänä, jota myöhemmin liputettiin Aleksis Kiven ja Ismo Sukasen syntymäpäivien johdosta. Ehkä kumminkin ensinmainitulle laajemmin.

Talontyttö Briitta Juhantytär Torvinen 1850, Suolij. No:7  Anna Sutisen ja Torvisen Jussin neljäs tytär vihittiin Jaakko Moilaselle 22.2.1872 ja ainut poika syntyi 26.7.1872  ja Johanneksen otti miehekseen sitten 4.4.1896. Kaisa Vappu Antintytär Koskelo. Briitan lapsenlapsista ei silti ole tietoja. Briitta ja Jaakko kuolivat lähes päivälleen vuoden välein. Briitta kuoli 30.12.1920 ja Jaakko 21.12.1921. Varmaan 48 yhteistä vuotta oli jo aiheuttanut niin suuren yhteenkuuluvuuden, että ikävä kasvoi liian suureksi.

Raimo Antero Pussinen alle sata. 12 lasta teki Tyyne Eeva Koskelo sille Pussisen Yrjölleen. Ensin viisi tytärtä ja sitten tämän Raimon eikä se siihen jäänyt. Tuli vielä Reino ja kolme tytärtä ja Pekka ja vielä yksi tytär. Pekka ei kyllä siinä suuressa perheessä kauan viihtynyt vaan kuoli päivän vanhana.

 Hääpäivä:

Leo Johannes Teinilä ja Laila Toini Kaarina Helin 1946, Punkalaidun                                                

Leo syntyi 29.6.1910 ja Laila 5.3.1928, joten häitten aikaan sulhanen oli kaksi kertaa morsianta vanhempi ja liitto kesti Leon kuolemaan saakka 27.12.1964. Laila kuoli vasta 5.6.1996. Leena Kristiina oli ainut tytär merkintöjeni mukaan ja syntyi 24.7.1947 Punkalaitumella.

Kuuma kesä.

Ennätyksellinen määrä hellepäiviä kesään mahtui ja tiedä vaikka syksykin ehtisi olla liian kuumana. Ainakin tänään oli hikinen homma lykkiä ruohonleikkuria melkein koko päivän ajan. Pieniähän nykyaikana ovat nämä säitten aiheuttamat murheet. Ei tule katovuotta niinkuin edellisten helle-ennätysten vuonna 1868.

Oli silloin jo pari pahaa vuotta ollut aikaisemmin tuhoa ennustellen. Monien sukujuurten haarat katkesivat niihin vuosiin, mutta aina jäi sentään joku haara jatkamaan. Eihän meitä muuten olisi näitä turhanpäiväisyyksiä kirjoittelemassa ja lukemassa. Silloin ei ollut aikaa köyhällä kansalla sukua tutkia ja syntyjään selvitellä. Kaikki aika meni sen kapean leivän hankkimiseen perheelle. Ei tainnut olla niin paljon aikaa valitellakaan ilmoista, joiden syyn on vasta nykyaika selvittänyt. Kaukana Indonesiassa purkautui Krakataun tulivuori ja sen tuhka kiersi pallomme hitaasti harventuen.

Nykyisiin säihin lienemme itse syyllisiä tai sitten ei.

Lopetan elokuun

31 päivä ja huomenna on syyskuu.

Arvi on hyväksi arvioitu kotkanpoika

Arvi Anders Hyrkäs syntyi toiselta nimeltään isänsä kaimaksi 5.3.1912 Priitta Liisa Kujalalle ja oli kolmesta lapsesta ainoa, joka eli aikuiseksi, vaikka jäi äidistään orvoksi kaksivuotiaana. Aune-sisko oli jo kuollut ja haudattu Arvin syntyessä ja Urho-veli kuoli seitsentoistavuotiaana. Tiedossa on, että Arvi muutti Helsinkiin ja voisin olettaa, että on jo poistunut elävien kirjoista. Oletuksen voi oikaista, jos oikea tieto on jollakulla. Arvin isä kuoli 19.4.1955.

Arvi Jaakonpoika Sutinen oli Jaakon ja Hiltusen Kaisan toinen poika eikä perheen seitsemästä lapsesta ole edes syntymäaikoja listoillani.

Arvid Antinpoika Mularista sensijaan on sekä syntymäaika, että kuolinaika, vaikka tämä perheen kymmenes lapsi eli vain vajaat kummenen kuukautta. Syntyi 18.8.1890 ja kuoli 1.6. 1891.Anna Kaisa Koskelo teki siis Antille kymmenen tenavaa, mutta kuusi kymmenestö kuoli pieninä. Kaipa siihenkin tottui.

Synttärit:

Kalle Johannes Aro 1906, Punkalaidun.  Olisihan se Saima Elviira Helinin miehellä komea ikä, jos elää olisi saanut. Kalle ja Saima vihittiin 27.3.1930 Punkalaitumella. Kalle siitti poikia kuusi ja toiseksi viimeinen lapsista oli tyttö, joka sai nimen Kirsti Anneli. Pojat ovat naineita miehiä ja perhettä tehneet kukin Arojen haaraa kasvattaen.

Pikkuserkku on tietenkin Kirstikin ja Jouni Kuusiston kanssa tehnyt ainakin Raine Arimo Kristian Kuusiston.

Oskari Hermanni Sironen 31.8.2001, Oulu Herra Hermanni on siinä iässä, jossa jalat vievät vikkelään, vaan hyvin siinä pikkuvelikin ehtii seuraamaan. Purjo-sisko oli onnellinen mummu kyllä jo pojan lapsista, mutta ainahan uudet muksut ovat tuoreempia. Marko ja Anne tietävät pojan jo hyvin hallitsevan kynttilöitten puhaltamisen.

Hääpäiviä:

Matti Matinpoika Koskelo ja Anna Wuopio vihittiin 1909 Amerikoissa Custer Peakissa SD. Matti oli syntynyt Puolangan Askankylällä ja Anna siellä Custer Peakissa. 11 amerikkalaista kakaraa saivat aikaan ja heidän jälkeläisiään saattaa vilahtaa sikäläisten kaupunkien Webbikameroissa,  vaikkei niitä tunnekaan.

Mauno Jalmari Rautiainen ja Veera Marjatta Karppinen vihittiin Kainuussa Neittävällä joskus 1930 tienoilla ja siinäpä sitä on liittymää Karppisten sukukuntaan

Radiossa saarnattiin digiuskontoa. Kuulosti aika ylimieliseltä, että Ylen edustaja vastasi ymmärtämättömästi tekstiviestiin, jossa kysyttiin, MITEN YLE NÄYTTÄÄ UUTISET ASIAKKAALLE, JOKA MAKSAA TV-LUVAN, MUTTA EI HANKI DIGILAITTEISTOA, KOSKA KOTONA DIGI EI NÄY.

 Vastaus oli, ettei analogistakaan laitetta ole Yle asiakkaille toimittanut, joten luvan maksu ei velvoita Yleä toimittamaan uutisia maksaneelle asiakkaalle.

Jotenkin tämä ontuu. Eikö lupamaksu edellytä Yleltä mitään. Maksuhan on pakollinen, jos omistaa jonkin laitteen, jota voi ehkä kukaties käyttää joskus jonkin ohjelman katseluun näkyi sitä tai ei.

Eikä tämä ole mikään ainutlaatuinen huijaus nykyajassa. Ei pysy ilmat kottikärryn renkaissa, pumpun letku irtoilee ja murtuu, sirkkelissä kone käy täysillä, mutta terä ei liiku, ulkokäyttöön hyväksyttyjen roikkien johdot murtuvat ja ovat hengenvaaralliset. Puhumattakaan kymmenistä muista hirmuisista härveleistä. Pajavasara irtoaa varrestaan kesken lyönnin ja uusi kello käy vain pari päivää. Ulkoistenkin kovalevyjen tiedot katoavat saati CD ja DVD-levyjen. USB-liitin hajoaa. Pajon on puhuttu pimeästä keskiajasta, mutta tulevaisuudessa puhutaan pimeästä bittiajasta, jolta ei ole tietoja saatavana.

Suomen meriwäestö,

joka "Kalewala" nimisellä höyry-laivallaan on tämän kesän 1861 ollut harjoittelemassa Kruunstaatissa, Turussa, j. n. e., oli ampumis-kilpailemissa Rewalin valkamassa voittanut muut Venäen valtakunnan meriväestöt.

Suomen pojat muka olivat tavanneet maalin sydämeen

Terveyden tila on ollut täällä Messukylässä hyvä koko tämänkin vuoden ajan, ettei ole juuri muuta kuin joku silloin tällöin kuoleskellut, paitsi mitä kaupungin puolella pitäjästä kuollut on punatautiin, jota sielläpäin on vähän sairasteltu.

Siellä tapahtuikin, että viime heinäkuun 17 p. 9 lapsukaista maan poveen yhteen hautaan kätkettiin, jotka olivat myös punatautiin kuolleet. Sarrinahteelta, lähellä Tampereen kaupunkia, yhden torpan väkeä 5 henkeä, nimittäin 4 lapsukaista ja näiden äiti, 3:n viikon sisällä tuli tuonen omaksi, ettei nyt siihen torppaan jäänyt eläviin kuin mainittujen lasten isä, torppari I.M:hrim, joka myöskin kuuluu olevan vuoteenomana.

Toiselta pariskunnalta, kotoisin Orivedeltä, joka oli työn haussa Tampereen tienoilla, missä he sitä saivatkin, joutui 2 ja myös eräältä vaimoihmiseltä, kotoisin Kangasalta, 3 pientä lapsukaista samaan hautaan. Ei vanhat sano täällä muistavansa niin monta lapsukaista yhtätietä siunatuksi yhteen hautaan. Muuten on kyllä oltu terveinä.

— Myös tuli Tampereen Masuunilta pläkslaakari Ramströmin vaimo kadoksiin viime tammikuun 5 päivänä. Häntä kyllä tyystin jahdilla koko pitäjään väki haki, mutta silloin ei löydetty kuin vaan pelkkiä jälkiä joen reunalla ja jossakussa paikoin missä oli istunut puun päällä. Nyt vasta lopulla miime kesäkuuta löydettiin vainaja kaupungin puolelta Tammerkoskesta, juuri puoli ajastaikaa kadoksissa oltua — vallan eheä ruumis ilman mitään merkkiä eli riipuketta näkymättä.

Myöskin kuoli viime heinäkuun 3l päivänä eli 3:ntena rukouspäivänä juuri jumalanpalveluksen ajalla meidän pitäjään vanha lukkari, kunniassa ja arvossa pidetty, Gustaf Adolph Vidbom, 82: n vuoden 8 kuukauden ja 5:n vuorokauden iässä. Hän oli syntynyt 25 p. marraskuussa 1776 Lempäälän pitäjässä, josta hän vuonna 1810, Vapun päivänä, tuli lukkarin virkaan Messukylän emäkirkollen. Tässä virassa hän oli kuolemaansa asti ilman mihinkään muuttamatta 49 ajastaikaa ja 3 kuukautta. Hän oli aikanansa rakastettu ja nyt kaivattava seurakunnalta ja kiitetty esimiehiltänsä ja nöyrä kaikkia kohtaan, että yleiseen mainitsevat hänestä kiitosta, sanoen että tietymätön on jos semmoista Lukkaria enää saavat.

Jos vielä elossa löytynee meidänkin piispan hippakunnassa toista niin iällistä lukkaria kuin tämä, suotava olisi, että siitä täälläkin tiedettäisiin.

Messukylän Poika.

PURSIHUPATUSTA HERRASVÄELLÄ

30. elokuuta juhlivat Eemelit ja Eemil.

Eemelit elämöivät elokuun lopussa

Anna Sukasen Aino-sisko syntyi 1919 Neittävällä ja valitsi miehekseen Eemeli Heikkisen ja Eemelin metkuista syntyi siten toimittaja Toimi Heikkinen ja Annikki Heikkinen.

Kun lääkäri kysyi, että onko suvussa ollut diabetestä, kerroin, että mummuni serkun vaimolla oli diabetes ja niin tuli terveystietoihini merkintä, että suvussa on ollut aikaisemmin diabetesta. Minusta tulkinta oli aivan väärä, koska Emil Pirilän vaimo ei ollut sukua ollenkaan, vaan alunperin Maria Karppinen, jota Pirilän Mariksi kutsuttiin Eemilin leskenä. Oletinko lääkärin oivaltavan mutkikkaan vastaukseni oikein? Ehkä... Mutta jostakin syystä olen urautunut vastaamaan liiankin savolaisittain yksinkertaisiin kysymyksiin. Tarttuikohan se tapoihin asuessani nuorena miehenä Kuopiossa?

Synttärit:

Briitta Iisakintytär Sutinen teki tusinan tenavia Juha Juhanpoika Torvisen vaimona 1759-1782. Tämä Margetta syntyi1780 perheen toiseksi Margetaksi edellisen Margetan kuoltua keuhkokuumeeseen 29.10.1773 Suolijärvellä Henrik- veljensä kuoltua 10 päivää aikaisemmin myös keuhkokuumeeseen. Kirkolle oli pitkä matka ja niin ne pikkuiset vainajat joutuivat odottamaan seuraavaan kesäkuun kuudenteen ennen hautaamista. Samalla tavoin haudattiin myös yskään 10 vuotiaana 1. 10. 1769 kuollut Iisak 8.6.1870 ja neljän kuukauden ikäinen Valpuri 1765. Briitan sydäntä jäi kaivamaan lapsivainajien muisto ja kolmen terveen lapsen syntymän jälkeen annettiin tälle tyttärelle Margetan nimi.

Piika Liisa Henrikintytär Koskelo 1778, Laurosen Valpurin tekemän Henrikin ja Kaarina Turpeisen nuorin tytär kastettiin vasta Oskarinpäivänä eli joulukuun ensimmäisenä. Liisalla oli vanhempia sisaruksia jo kahdeksan, joten aikamoinen parvi siinä oli paijaajia. Sikäli onnettomasti kävi, että Liisan äiti kuoli keuhkotautiin 27.2.1801, mutta jostakin syystä haudattiin vasta 28.6. Neljä kuukautta on kovin pitkä aika vainajaa säilytellä, mutta pitkiähän olivat matkat ja kehnot kelit pappilaan ja kirkkomaahan. Liisa kuoli kurkkumätään puolitoista vuotta äitinsä kuuoleman jälkeen 18.10 1802  ja häneltä jäi vuoden ikäinen avioton poika, Olli. Turhaan tuossa kirjoitin kuvitelman monista paijaajista, sillä neljä sisarusta kuoli pieninä. Paijaajia oli silti neljä.

Lyydi Amanda Rusanen 1904, Säräisniemi. Lyydi vihittiin Eino Vihtori Koskelolle jouluaattona 1930 ja yhden pojan olen vain saanut tietoihini. Einolla oli toinenkin vaimo, mutta lapsia ei tullut senkään vertaa.

Veikko Henrikki Kuusela 1937, Säräisniemi. Aarne Anseli Kuuselan ja Rauha Tilda Laamasen poika kuoli tapaturmaisesti 1977 Vaalassa. Tarkempia tietoja minulla ei ole, mutta olisiko tämä Veikko ollut Iinatissa se sukulaispoika, joka taivutteli rautalangasta näköisveistoksia.

Iida Anniina Rytkönen pikkutyttö, Tuusula.

Marjan ja Kalevin pojan, Markun, ja Tiina Tiihosen reipas koulutyttö on tietenkin koulussa ja Rikukin.

Uimakouluja ja purjeseuroja.

Nämä ovat laitoksia, joita meidän mereltä ympäröity maamme kyllä tarvitsisi, vaikka niitä ei tähän saakka juuri sanottavaksi ole saatu toimeen. Uimakoulu oli joskus ennen Vaasan kaupungssa, mutta lieneepä se jo opetuslasten puutteessa opetettu.

Muualle niitä turhemmin odotellaan. Sitä emme luule.

Purjeseuroja on nyt viime vuonna ruvettu siellä täällä synnyttämään. Jo mennä vuonna oli, luullaksemme, yksi  semmoinen Viipurin tienoilla, jonka tarkoituksia oli sekin, että purjeklilpa alulla virkistyttää ja elähdyttää maaseutunsa — erittäin Virolahden

— talonpojissa jo ennestään löytyvää taipumusta ja neroa alusten rakennuksessa ja merenliikkeessä.

Semmoisia kilpajaisia oli siellä tänä ja mennä kesänä. Nyt kirjoitetaan Wiipurin ruots. lehdessä, että seuralla taaskin on ollut pitoja, vaikka näillä ei liene ollut muuta tarkoituksena, kuin huvittaa Wiipurin kaupuntilaisia kauniilla valkeillansa ja tervetuliaisiksi eräälle Viipurissa käyneelle Uusimaan Jahtiseuran jäsenelle. Helsingissäkin on tänä kesänä sellainen seura syntynyt, kuin jo ennen olemme kertoneet. Sille annettiin ristiäisissä se jokseenkin korea nimi: "Hels. Jahti klubi" eli ”Helsingin pursiseura”. Tällä vastasyntyneellä on ollut se onniko vai onnettomuus tarjona, että sen nimi maineen siivillä on jo ennättänyt meren toiselle puolen, niin, että sille on Ruotsista lähetetty komea purjejahtivene (hinnaltansa 5000 hopearuplaa) – totta kummin-lahjaksi, sillä seuran eli klubin itsensä tietämättä tai pyytämättä sanotaan sen sinne tulleen. — Porin kaupungin vasta tekeillä oleva purjeseura on kolmas sitä laatua maassamme.

Emme luule Oulussa löytyvän koskaan innokkuutta pieniin pursiin, että tänne semmoista klubia hankittaisiin

—On eroa pyytäjissä, jos pedoissakin

29.8. Iina, Iines ja Inarikin tänään nimiään juhlivat.

Vaikka Kaisunn ja Hannun esikoistytär onkin minulla kirjoitettu lyhyellä alkutavulla Ina-Mariksi, niin eiköhän nimipäivä tänään ole.

Synttärit:

Renki Matti Matinpoika Kinnunen Torppari 1803, Puol. No:9 

Pekka Matinpoika Moilanen 1822,      

Anna Mari Iisakintytär Sutinen 1884 

Elsa Valpuri Koskelo Säräisniemi, alle sata v.                               

Hilkka Marjatta Lepistö alle sata v. Punkalaidun        

Sakari Henrik Kovalainen alle sata v. Säräisniemi 

Aron Andre Rantapaa on Larryn ja Marian alle satavuotias poika Amerikassa 

Sanja Kaisa Jalonen on nykyään Nuortimo, mutta edelleen valokuvaaja

Hääpäivät:

Antti Matti Koivisto ja Ulla Esteri Helin vihittiin 1962 Punkalaitumella.

Puolangan karhun pyytäjät ovat täällä tänä keväänä (1861) olleet kiivaampia kuin ennen. Viime lumilla tapettiin ainoastansa Pyssykylässä viisi raavasta karhua.

Mutta karhut ovat myös olleet urhoolliset puolestansa, sillä eivät ole tahtoneet heittää henkeänsä ennen kuin ovat päässeet pyytäjäinsä kanssa rintaryskälle. Karhun pyynti tapahtuu täällä enimmästänsä pesältä, mutta myös lumelta sitten kun karhu keväällä on pesästä noussut ylös ja pehmeän lumihangen tähden ei pääse oikein pakenemaan suksimielien edessä.

Sillä tavalla oli talon isäntä Johan Sutinen toisen muun miehen kanssa viime lumella karhun pyynnissä ja he tapasivatkin tosi suuren karhun, jota he ampua moksauttivat, mutta eipä sattunut kohti. Tästäpä karhu närkästyi ja lähti hyökäsemään Sutisen kumppanin luokse, joka seisoi kalliolla vähän matkan päässä. Miehen ei tehnyt mieli ruveta sylipainiin kontion kanssa, jonka tähden hän kiljaisi: "Elä päälleni tule!"

Tuostapa karhu palasi takaisin ja ampasi suoraan Sutisen päälle, joka ei ollut varustanut itseänsä tämmöiseen käytökseen, johon karhu nyt näkyi häntä manaavan. Siksi sai karhu paiskata miehen allensa ja mielivalloillaan pureskella häneltä kädet ja käsivarret rikki ja myös muutakin ruumista rusennella.

Tästä päästyänsä lähti peto pötkimään pakoon, miehetpä jälkeen, niin kuin olisivat luulleet itsensä olevan muka voittopuolella. Vähän ajan kuluttua tulivat karhumiesten kumppanit, mäkitupalainen Juho Koskelo ja toinen muu mies, jotka olivat olleet toisella suunnalla, näille jäljille ja nähtyänsä kuinka veri oli vuotanut pitkin jälkiä, riensivät he iloissaan karhun ja toveriensa jälkeen, luullen karhun olevan haavoitettuna. Mutta siinä luulossa he pettyivät: karhusta löytyi vielä heillekin vastusta ja veri olikin vuotanut miehestä, jota karhu raateli.

Saavutettuansa karhun tekivät he ensin pikku tappelun pedon kanssa, mutta viimein syökäsi karhu Koskelon päälle. Tämä, joka ei ollut ensi kertaa karhun kimpussa, ei pelännytkään petoa, vaan työnsi keihäänsä karhun rintaan, niin että luut rutisivat. Karhu lysähti miestä vasten, niin että rustukset keihäässä lähtivät irti ja keihäs painui kokonansa sekä vielä vähän varttakin meni karhun sisään, jossa tilassa karhu sai puraista mieheltä peukalon ja vääntää keihäsvarren poikki. Samalla sai mies laukaistua pyssynsä karhun korvan juureen, josta kontio pyörähti kyljellensä hengettömäksi.

 Sutinen on sitten jälkeen maannut koko kevään sängyn hyvänä, eikä tule äänestä enää milloinkaan työntekijää.

— Karhun tappo Hämeessä

Saaren kartanosta Tammelassa kerrotaan, että elokuun alkupäivinä ammuttiin vanha karhu toisella puolella järveä. Karhu tavattiin läheltä sitä paikkaa, jossa oli kaatanut tihutöinään lehmiä. Kolme miestä ja koira rupesivat häntä ensin metsästämään. Yhden miehistä laukaistua pyssynsä karhua kohden, nousi tämä takajaloillensa ja löi miehen maahan.

Sen jälkeen ampuivat toiset, mutta kummatkin laski nalle tantereeseen.

Tässä taistellessa runteli karhu pahasti yhden miehen käden ja toiset saivat tillikoita. Yksi pyssymiehistä, päästyänsä ylös jaloilleen, iski nyt kirveellä kontioa niin tukevasti päähän, että se kirves kiinni otsassa lähti pakoon pötkimään. Seuraavana päivänä lähtivät vähemmän haavoitetut kaksi miestä, jälleen saman karhun perään kun he taas jaksoivat liikkua. Nallea jahtaamaan kumppaneiksensa he ottivat mukaansa 11 muuta miestä lähimmästä kylästä.

Kirves, joka karhun kallosta oli irti päässyt ja pudonnut sekä haavasta juossut veri johdatti heitä, että taas löysivät tämän pakolaisen, jota ehkä entisten haavain veren vuodatuksesta ja nyt uudestaan saadusta kymmenestä kudista heikontuneena kuitenkin  mursi vainoojiensa läpi päästäksensä pakoon

Muassa seuraava koira kuitenkin kävi niin äreästi nallen päälle ettei päässytkään pakoon ennen kuin taas kolme kutia mäjähti ja nalle kuolleena kaatui maahan.

Tarvittiin siis 17 kutia ja yksi kirveskolaus kalloon kiinni, ennen kuin tämä vanha, sitkeä metsän kuningas heitti  henkensä.

 Hän painoi noin 18 leiviskää.

Monenapa sitä ehtii olla eläissään.

28 päivänä ei tarvitse olla taunona, vaikka Taunoksi ristittiin.

Väiskän serkku Tyyne Elina Koskela on Anna Sukasen pikkuveljen, Heikin, tytär ja tuli naineeksi Leinosen Taunon Paltamossa Lapsia on Kari ja Sirpa ja jotenkin on semmoinen tuntuma, että nämä Leinoset jotenkin liittyvät Pussilansalmen asukkaisiin.

Lieneekö Tauno Simonen kaatunut jatkosodan lopulla, kun viimeisetkin reservit vietiin rintamalle. Ikää oli kuollessa kumminkin jo liki viisikymmentä. Vaimo, Reeta Koskela, oli kumminkin lähtenyt jo pari vuotta aikaisemmin Juho Vornasen ja lastensa kanssa Suojärvelle ja sinne katosi.

Iikka Iikanpoika Koskelon velipuolella, Antilla, oli sanikoita peräti 11 ja yhdeksäs oli Iida Maria Margareeta, joka otti miehekseen Erkki Viljami Heikkisen 15.9.1951 ja teki Erkille kolme lasta, mutta olisiko Iida ehtinyt avioon jo aikaisemminkin, kun häneen yhdistetään myös Tauno Vihtori Keinänen, josta ei ole mitään muuta tietoa. On vain muuan tuntematon Tauno.

Synttärit:

Viktor Kustaanpoika Pellonperä 1854, Huittinen, Suttilan Iso-Sutin Pellonperän torppa)  Paljon läheisempää sivujuurta on tämä Vilhelmiinan toiseksi vanhin veli, joka ilmeisesti naimatta eleli ikänsä kaiken. Muistakaan puuhista ei Viktorin kohdalla ole isommin mainintaa.

Kaisa Sutinen 1879,  

Niin paljon on näitä Sutisia tässä sukutiedostossa vilissyt, ettei juurikaan tarvi arvella minne ne juuret johtavatkaan. Kaisan mieskin oli Sutisten sukukuntaa.

Eläkeisoisovaari Väinö Henrikki Sukanen Talonmies 1919, Oulujoki

Kaljakuski oli Väiskä esikoisensa syntyessä, autosotamies Ollin syntyessä ja ammattiautoilija Pirjon syntyessä. Seuraava ammatti olikin sitten talonmies ja aikanaan Hintan koulun talkkarina kaupungin virka.. On niistä talkkariajoista jo vuosia, kun eläkkeellä on tullut hippastua jo liki kolme vuosikymmentä. Leskimieheksikin on jo pitänyt asettua, kun Hinni kuoli pois jo viime vuosituhannella. Viimeinen velikin jo kuoli ja läheistä sukua on ympärillä vain seuraavia polvia. Serkkuja on kyllä löytynyt tämän tutkimuksen myötä Etelä-Suomesta, mutta niillä lienee liian pitkä matka syntymäpäiville. Vielä on sentään matkaa satavuotispäivään. Keitähän niihin juhliin tulee?

Häät:

Simo Ollinpoika Kauppila (Mikola) ja Liisa Tuomaantytär Prähti 1698,

Tämä pari on niitä perusjuurimukuloita ”Taata” Sillanpään alkujuurissa 1600-luvun lopulla. Varsin kaukaa nämä Sillanpään juuret meidän juuria liippaavat, mutta mukaan vain änkäävät

Kauno Olavi Aro ja Maire Unelma Vuori vihittiin Punkalaitumella 1955.

Sianpierut.

Sattuipa tuossa käsiini erään päivän Forssan Lehti ja jo kolmannellatoista sivulla oli tärkeä kannanotto kasvihuoneilmiön syistä. Roomassa on tehty tutkimusta ja laskelmia ja tultu siihen tulokseen, että paljon enemmän kuin autot kasvihuoneilmiötä voimistavat tuotantoeläinten päästöt. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on saanut selville, että eläimiä kasvattavat maatilat tuottavat 18% haitallisista kaasuista.

Ilmaa pilaavat erityisesti sikojen ja nautojen niin sanotut pierut eli kaasupäästelyt ja ulosteiden mätäneminen. Lisäksi metsien hakkaaminen laidunmaaksi pahentaa tilannetta.

Tuotantoeläimet ovat yksi merkittävimmistä tekijöistä aikamme pahimmassa ongelmassa. Tarvitaan kiireellisiä toimia tilanteen korjaamiseen--. Sanoi FAO:n edustaja 30.11.2006 (Reuters).

Kun jo aikaisemmin on pantu merkille viljan ja juurikkaiden tuotannon haitat ilmaston hyvinvoinnille, niin lienee parasta lopettaa syöminenkin kokonaan.

                 Onhan tunnettu tosiasia, että kun vettä juo ja lunta syö, niin eipä pierutkaan haise.

Saa sitä vanhaksi tulla, kunhan ei aikuistu

27 päivä on Raulin päivä

Raulista tuli Nasu vasta OTP:ssä.

Kun Nasun isä, Frans Oskar Kampman kuoli  näyttelijänä Mikkelissä, Nasu jatkoi koulunkäyntiä Oulussa ja asui kanssamme siinä pienessä vuokramökissämme Oulujoen rannassa. Sopu sijaa antoi. Meitähän oli siinä keittiön ja kamarin mökissä vain Väiskä ja Hinni ja Hilda ja me pennut, minun lisäkseni Olli ja Pirjo, joten hyvinhän siihen vielä yksi mahtui. Nasu kävi ”Teknillistä” ja pelasi talvet jääpalloa ja kesät jalkapalloa (Olin vähällä kirjoittaa potkupalloa, vaan en halua loukata edes urheiluhullua osuutta suvussa) Lehdissä kirjoitettiin kuinka ”Pieni, punapäinen Nasu” ehti vikkelänä kentän joka puolelle ja teki maaleja aivan arvaamattomista suunnista Ennätys lienee kuusi maalia yhdessä ottelussa. Nasu kuoli 12.11.2007 Lahdessa 76 vuotiaana.

Synttärit:

Eino Kujala 1911, Vihanti täyttäisi tänään       tasasen satasen, joten merkkipäivän voi julkaista, vaikka eläisikin.

Viisi lasta Reeta Tuomaantytär Levänaho teki Hinnin isoisän veljelle, Asarias Kujalalle, jolla ennestään oli Mämmelän Kreetalta Juho ja Kreetan mukanaan tuomat veljen lapset, Antti, Kaisa, Matti, Marja ja Mikko. semmoisessa suurperheessä eli tämä Eino pienenä. Oikeastaan perhe ei aivan niin suuri ollut, kun Kreetan lapsista Antti ja Kaisa olivat jo omilla teillään ja Matti kuoli pian Einon syntymän jälkeen. Nuorihan Reeta oli ja jaksoi siksi pitkään. Hän oli vain nelisen vuotta vanhinta lapsenlastaan vanhempi. Einon jälkeen syntyi vielä Brita ja Vilho, mutta sitten Reeta katosi jonnekin ja Asarias jäi todelliseksi ”elävän leskeksi”. Sata vuotta syntymänsä jälkeen Reeta julistettiin kuolleeksi kadonneena.

Ossi Huugo Ossian Taistomies 1929, Oulu kuoli 1976.  

Ensi Lahja Annikin jälkeen Taistomiehen Annan ja Huugon perheeseen syntyi ensimmäinen poika eikä jäänyt ainokaiseksi pojaksi sillä ainakin Pekka Ossian syntyi nuorimmaksi Toinin, Airin ja Ailin jälkeen. Toinin ja Airin välissä minulla on omituinen merkintä Otso Huugosta, jonka kohdalla lukee, että poistettava.

Alpo Arvo Antero Koskela, Säräisniemi. Alle sata vuotta.

Väiskän pikkuserkku on saanut kolme isoa aata sukunimensä eteen. Se on komeaa olla A.A.A. Koskela, vaikka Alpo on Arvo Vihtorin ja Olga Ellen Elina Tervosen vanhempi lapsi todennäköisesti, kun Sirkan syntymäaika minulta puuttuu.

Häät:

Earl Raymond Rantapaa ja Lillian Mildred Koskela vihittiin South Dakotassa 1935.

Lillian oli arvostettu opettaja Spearfishissä ja kuolikin siellä 94 vuotiaana 19.8.2006. Earl kuoli jo 18.2.1992. 80 vuotiaana.

Frans Oskar Kampman ja Tyyne Lumme vihittiin 1930 Turussa ja seurauksena oli ”Nasu”.

OMATUNTO

Niin merkillisen monista asioista se on tuo ihmislapsen omatunto karrella. Ei kai se aina ole semmoista ollut.

Ei pitäisi kellään olla nokan koputtamista, vaikka aamulla nukkuisin puolille päivin, mutta ei se vain käy. Tulee huono omatunto, jos ei viimeistään kuudelta nouse aamutoimiinsa.

Mitä se kellekään kuuluu, mitä minä suuhuni pistän? Kuitenkin joka suupala, tuntuu siltä kuin se olisi joltakulta toiselta pois. Vielä pahempi, jos sattuu syömään jotakin, mistä pitää. Siitä ne vasta oikein kunnon omantunnon pistokset saakin. Tulee syötyä liikaa ja lihottua.

Hulluinta on, että on huono omatunto siitä, että on lopettanut tupakoimisen. Sitähän on niinkuin pettänyt tupakoitsijoitten veljeskunnan. Huono omatunto oli siitäkin, että poltti.

Tietenkin omatunto kiusaa siitäkin, että olkapään kipujen takia on jättänyt lumityöt tekemättä tai ruohon leikkaamatta. Ja siitä, ettei ennätä kaikkia lehtiä lukemaan, eikä kaikkea oppimaan eikä tekemään, vaikka muka eläkkeella on ja aikaa riittaa.

On huono omatunto siitä, ettei edes soittele sukulaisille saati että kävisi vierailulla. Jos sitten soittaa tai käy niin tuntuu, että häiriöksi se vain on ollut ja taas soimaa omatunto, että pitikö ängetä.

Sekin tuntuu pistoksena, ettei "sukublogiin" kirjoita asioista aivan sellaisina kuin ne todella olivat. Tulee kaunisteltua ja ymmärrettyä, ettei vain loukkaisi. Mutta se se vasta kipeästi puraisisi, jos ankaraa totta pistäisi paperille.

Tässäpä siis kippuroin omantuntoni kanssa. Luulisi riittävän aivan ruumiillisetkin kivut, mutta eihän ne riitä.

Kyllä lisäksi täytyy sielunkin tuskat kärsiä kaikesta mitä tehnyt on tai tekemättä jättänyt. Sanonut tai sanomatta jättänyt ja siitäkin, mitä ajatellut on ja ajattelematta jättänyt.

Tätäkö se on vanhaksi tuleminen...ja ”viisaaksi”.

Nyt on sitten huono omatunto siitä, että laiskuuttani kaivoin vanhasta vuoden 2000 ”Allakastani” tämän jutun, enkä kirjoittanut uutta. Siitä tuli kyllä heti rangaistus. Skanneri teki PDF-tiedoston, josta poisti kaikki skandimerkkien pilkut. Yritin ovelasti muuttaa sen puhtaaksi tekstiksi ja siitä wordiin, vaan tekstinä tuli tyhjä ruutu ja wordissa kuva, josta ei mitään saanut muuttaa hankkimatta kallista Akropaattiteksturia. Aikani ährättyäni suljin kaikki siihen asti tekemäni ja yllättäin skanneriohjelma kysyi haluanko editoida tekstin. Halusinhan minä ja innokkaasti näppäsin kylläkyllä-vastauksen. Teksti avautui wordiin, mutta kovin pienenpienenä tekstinä. Suurensin näkymän 100%:n, mutta vielä oli minun silmilleni pientä se teksi, joten valitsin koko tekstin ja suurensin fonttikokoa. Suurenihan ne fontit, mutta rivinvälit katosivat eikä kirjaimenpuolikkaista saanut selville mikä oli ää ja mikä aa. Etsiskelin muotoilutiedot ja sieltä pääsin korjaamaan kiinteän rivivälin skaalautuvaksi ja sitten etsimään puuttuvia pilkkuja.

Nyt alkaa tuntua, että olikohan tuo valitusvirsi vaivansa arvoinen. Positiivisemman jutun olisin kirjoittanut puolessa ajassa.

Ilmatar, ihana impi, maailman luoja.

26 päivänä Ilmi, Ilma ja Ilmatar ja oikeastaan liputtaa pitäisi, sillä onhan sentään Ilmatar koko maailman emonen.

Synttärit:

Kaarina Matintytär Koskelo 1820, Auho No:19 Kaarinan isän isoisä oli se Laurosen Valpurin tekemä Henrik Henrikinpoika Koskelo, joten sitä sivujuurta tähän perin itsenäiseen Kaarinaan päädytään Matin ja Greeta Stiina Siiran esikoistyttärenä. Kaarina osoitti itsenäisyytensä jo 24 vuotiaana synnyttämällä Anna Loviisan ja pari vuotta myöhemmin Juha Aukustin. Aviomiestä Kaarina ei huolinut kiusakseen, vaan huolehti lapsistaan itse. Anna-sisko ei aivan yhtä itsenäiseksi ryhtynyt, vaan nai Hiltusen Heikin ja veljethän kuolivat pieninä. Muista siskoistakin vain jo eilen nimipäiväänsä viettänyt Loviisa hoiti aktiivisemmin lisääntymistä, kun Greta ja Elsakin kuolivat pieninä.

Maria Sofia Korhonen 1851,     Muista Maria Sofian tekosista en tiedä, mutta Erkki Schroderuksen vaimona hän sai aikaan ainakin Ida Marian, joka 1911 antoi myöntävän vastauksensa papin kysyessä, josko Ida ottaisi Johannes Kampmanin aviomiehekseen ja rakastaisi tätä myötä- ja vastoinkäymisissä. Erinäisistä syistä Kampmanin nimi muuttui perheessä Kahmalaksi ja Johanneksen etunimestäkin Jo putosi pois ja kultaseppänä perheensä elättänyt Hannes sai Idalta neljä lasta, joista Rae Johannes kuoli lentäjäsankarina Jatkosodan alussa.

Hääpäivä

Olli Jaakonpoika Sutinen ja Maria Aaronintytär Väisänen 1877,                

Eihän se Ollin ja Marian liitto kestänyt aivan täyttä vuottakaan, sillä Olli kuoli 28 vuotiaana 8.8.1878. Ehtipä kumminkin hyvissä ajoin alkuunpantu Jaakko syntyä 19.10.1877. Kyllä nämä Sutiset yleensä pitempi-ikäisiä olivat, mutta olisiko joku tapaturma osunut Ollin kohdalle. Ollilla oli seitsemän sisarusta, joista Juha perusti ison perheen ja muut taisivat kärsiä liikaa nälkävuosista, sillä täysi-ikäisiä heistä ei tullut. Siinä voi olla Ollinkin nuorena kuolemisen syy.

Johan Elias Kujala ja Hilda Kaisa Kampman 26.8.1910, Oulu  

Mieluusti kirjoittasin tässä vaiheessa pitkäänkin isoisän ja mummun tarinaa, mutta se onkin niin mutkikas tarina, että sitäpä ei hetkessä rakenna vaan täytyy ne tarinat liittää toisille päiville.

Professori Mauri Albert Kalevi Koskela , Säräisniemi ja alle sata.  

Anna Sukasen nuorimman veljen vanhin poika on minua nuorempi, vaikka isäni serkku onkin. Suurista sisarusparvista tämmöisiä kuvioita syntyy. Minulla on jossakin tietoja Maurin toiminnasta Oulun Yliopistossa. Katsotaan ehdinkö napata tämän päivän tarinaksi.

Håkan Krister Lundqvist, Espoo               

Ismon anopin ainut poika on Leena Aspen kanssa tehnyt Annikan ja Johannan.

Ihan pikkuisen Mauri Koskelasta.

(En ehtinyt löytää muita poimintoja.)

Tasavallan presidentti on myöntänyt Oulun yliopiston esityksestä virka-ansiomerkit 21:lle 30 vuotta yliopistossa työskenneelle henkilölle. Rehtori Lauri Lajunen luovutti merkit omistuskirjoineen perjantaina 11. huhtikuuta.
Merkin saivat kirjastonhoitaja Aila Huovinen, toimistosihteeri Anja Jussila, laboratoriopäällikkö Mikko Järvinen, lehtori Irma Koivuniemi, hallintopäällikkö Jorma Korhonen, professori Urpo Kortela, assistentti Mauri Koskela, professori Kauko Laajoki, erikoistutkija Matti Leskelä, yliassistentti Pentti Levoska, lehtori Jaakko Lumme, professori Tuomas Magga, professori Vilho Myllylä, professori Raili Mäkinen, kirjastosihteeri Hilkka Paasilinna, professori Reino Pelkonen, lehtori Liisa Pikkarainen, lehtori Ahti Pyörnilä, professori Markku Rahiala, laboratorioinsinööri Raimo Saarimaa ja osastonhoitaja Marja Väyrynen. (MP)

Lyhyt matka kesämökille.

25.8 pääsi yllättämään.

Loviisa ei ole pelkästään kaupunki...

Olipa aikoinaan torpantyttö, Loviisa Matintytär Koskelo, joka syntyi 17.3.1834 Auhon kylässä. Loviisan äiti oli Greetta Stiina Siira ja kaksi oli Loviisalla heti siskoa hoivaamassa, mutta murhetta oli perheessä ollut, sillä kuudesta vanhemmasta lapsesta neljä oli kuollut pieninä. Loviisasta kumminkin kehkeytyi reipas neitonen joka ryhtyi Antti Moilasen kanssa yksiin ja pirttiviljeöllystä kasvattelemaan. Tyttäriä syntyi ensin kolme ja sitten Matti, joka isona nai sen Kinnusen Stiinan. Sitten tulivat ne kamalat katovuodet ja ensin kuoli parivuotias Elsa ja sitten Loviisan isä ja elokuun alussa 1867 oma mieskin ja Loviisa odotti jo melkein viimeisillään nälissään Anttia, joka syntyi lokakuussa, mutta kasvoi aikuiseksi kumminkin. Viisi vaikeaa vuotta Loviisa sai selviytyä miten parhaiten taisin, mutta elämä muuttui paremmaksi, kun toinen Moilanen, Pekka Juhanpoika nai Loviisan Seponpäivänä 1872 ja ehtivät silti vielä potunpanoon oikeaan aikaan ja hyvä sato tulikin. Meni alun toista vuotta kumminkin ennenkuin syntyi Elias, joka ei kauan maailmassa viipynyt vaan kuoli kaksiviikkoisena rääpäleenä. Seuraavaksi syntyi 12.2.1874 tytär, joka kastettiin äitinsä kaimaksi. Juhannuksen jälkeen 1892 Loviisa-tytär kuitenkin kuoli 18 vuotiaana kauneimmillaan. Toinen tytär Pekalle ja Loviisalle syntyi 26.9.1877 ja sai kasteessa nimen Vappu. Ei ehtinyt Vappu viittäkään vuotta täyttää. Niin kävi, että Pekan ja Loviisan yhteiset lapset kuolivat kaikki ennen vanhempiaan, mutta olivathan lohtuna Loviisan Antille tekemät tyttäret ja Mattikin katraineen.

Kaarina Oikarinenhan teki Pertti Määtälle pesueen pelkkiä tyttäriä. oli siinä Elsa-Kaisa, Wilhelmiina, Emma Kristiina, Anna-Liisa, Kustaava, Maria, Agneta Juliaana ja viimeisenä Loviisa 1.9.1847. Kaarina ja Pertti vihittiin 19.4.1828 Ristijärvellä ja heinäkuun ensimmäisenä parkaisi jo Elsa-Kaisa ensimmäisen vastalauseensa kylmälle maailmalle. Aikuinenhan Elsa oli pienimmän siskonsa syntyessä ja ainakin Kustaavaan asti kaikki tytöt tiesivät jo, ettei uusia lapsia saunan lauteitten alla kasvanut, vaan toisenlaiset puuhat niitten aikaansaamiseen tarvittiin. Loviisa oli yhdeksän ikäinen, kun isä saateltiin kirkkomaahan, mutta äiti eli peräti kahdeksankymmenen ikään, Koskeloitten jälkeläisiä kun oli. Yhdenkään tyttären vaiheista ei sen kummempaa tietoa sitten olekaan

Eilenhän juhlittiin ”Taata” Sillanpään äidin syntymäpäivää ja tänään hän on sitten Loviisana listoilla.

Loviisa on ollut varsin suosittu toisena nimenä ja hihkaistaanpa onnea kaikille tyttärille, joilla Loviisa on toisena nimenään...tai vaikka kolmantena.

Synttärit:

Riitta-Liisa Matintytär Kyllönen 1852, Säräisniemi. Kun laivuri Iikka Liisanpoika Koskelolle eivät Valtasen Elsa Stinan tekemät lapset riittäneet, niin Kyllösen Riitta-Liisa ryhtyi aivan vapaaehtoisesti vihittynä vaimona lisää tekemään. juhannuksen alla 1873 vietettiin häät ja juhannusristeily tehtiin melkein kuin häämatkana ja Mattihan syntyi maailmaan jo lokakuun lopussa. Vaikka parilla oli ikäeroa 17 vuotta, niin sehän ei vireää miestä haitannut, vaan viisi lasta sai Riitta-Liisa pylläytellä maailmaan eikä varmaan Iikka olisi 51 vuotiaana lopettanut pirttiviljelyspuuhiaan, vaan jospa Riitta-Liisa keksi jonkin ovelan keinon. Iikkahan eli melkein 90 vuotiaaksi ja kuoli 10.3.1925. Riitta-Liisa jäi leskeksi ja kuoli melkein saman ikäisenä 24.11.1940 Säräisniemellä.

                

Kaisa Greeta Jaakontytär Sutinen 1853, Lylykylä. Moniaita sukupolvia Koskelon Priitan jälkeen Valpuri Mäkeläinen ja Jaakko Juhanpoika Sutinen vihittiin tarkoitukseensa ja siinä tarkoituksessa tuli pelkkiä tyttäriä kaiken kaikkiaan viisi kappaletta ja keskimmäisenä syntyi Kaisa Greeta. Kuolinmerkintää en löytänyt, mutta voi olla, että Kaisa kuoli pienenä, kun seuraava tytär sai myös Greetan toiseksi nimekseen. Hänestä tehtiin Anna Greeta

Väinö Koskela 25.8.1914, Säräisniemi

 Aika tarkalleen viisi vuotta Sukasen Väinöä vanhempi oli hänen Väinöenonsa, joka oli Anna Koskelan toiseksi nuorin veli. 25 vuotiaana hän oli mitä sopivin kutsuttavaksi riviin, kun maata piti puolustaa. Uhrinsa Väinö antoi Raatteentiellä 23.2.1940, mutta loppui siinä vihollisen erikoisjoukkojenkin juhlamarssi Ouluun.

Pentti Heikki Juhani Kuusela, alle sata Säräisniemi.   Tästä Kuuselan Iivarin ja Aino Kovalaisen pojasta minulla on ainut tieto, että Kariojan Leenan on poika nainut vaimokseen Kestilässä. johan tuota pitäisi tähän mennessä olla tietoja jälkikasvustakin. Taisi Pentillä mennä sukset ristiin Leenan kanssa tai sitten Vappu Raija Tuulikki Huotarin kanssa. Vaimoja nimittäin näkyy olleen kaksittain ja taisi se Leena olla ensimmäinen kumminkin, kun ovat molemmat olleet niin nuoria häissään. Vapun kanssa on kumminkin tehtynä Heikki Kalevi. Vapun ja Heikin syntymäajat minulta puuttuvat.

Susanna Villanen, Imatra alle sata   

Kovin pehmoinen nimi oli Susannalla ennenkuin Perennon Reiman ja Koskelan Raijan pojalle vaimoksi ryhtyi Tapaninpäivänä 1987 Joutsenossa. Tyttäriä on ainakin kaksi.

Mitäs, jos tälle päivälle tarinointi riittäisikin. Kukapa minua kieltelisi, vaikka lopettaisin koko blogin kirjoittelun.

No, jospa lisään jotakin jälkeenpäin.

Jos vaikka…

Tänään

Kun on liiaksi tottunut puuhailemaan täällä Köppimäen paratiisissa, niin tämä elokuun loppu on stressaavaa aikaa ja on se pimeä syksy edessä tuossa tuokiossa. Eihän täältä malttaisi olla poissa päivääkään, vaikka varmaan vieraan silmillä tämä ehkä onkin vain kamala työmaa ja sekasotku. Mehän kumminkin näemme tämän koko ajan sellaisena, mikä tästä tulee ”valmiina”.

Silloin aikanaan päätettiin, että kymmenessä vuodessa kaikki laitetaan kuntoon ja sitten vain lekotellaan varjoisilla patioilla vaahteran alla ja omenapuitten alla ja syreenin suojissa aina mielialan mukaan. Kymmenes kesä on jo lopuillaan, joten aikataulu pettää tätä ikivanhaa taloa ja pihaa on kunnostellessa mieleiseksi. Itsekään ei huomaa, mitä kaikkea on tullut tehtyä, jos ei katsele valokuvia aikaisemmilta vuosilta aivan muutosta lähtien. Koko ajan tämä enemmän meidän näköiseksi muuttuu.

Sitä ei tiedä kukaan milloin tällä paikalla on ensimmäiset asukkaat olleet, mutta sen tiedän, että kivikautisia esineitä täältä on löytynyt ja varmaan löytyy vieläkin kaivelupuuhien yhteydessä. Vanhojen rakennusten jäänteitä ja perustuksia on siellä ja täällä.

Marjasato on pensaista poimittu, mutta etupäässä rastaitten toimesta. Kesä oli kuiva, joten sienistä ei ole vielä tietoakaan, mutta omenat alkavat jo joissakin puissa kypsyä ja niitä taas kärrätään monta kottikärrykuormaa takapihalle peurojen herkuksi.  Metsästäjät moittivat Pikin karkottavan hirvet ja peurat heidän aseittensa kantaman päästä, mutta ihmettelen kyllä, miten ne samat riistaotukset uskaltavat poiketa herkuttelemaan omenilla Köppimäen pihan tienoille.

Aina juolahtaa mieleen uusia projekteja siirtämään asiallisempia töitä myöhemmäksi. Tekastiin tuohon pihalle aivan laillinen kesämökki.

Hyvin avonainen se on ja niukasti varusteltu. Lattiaksi kannettiin kauan palvellut vaunuteltan pohjarakennelma 2,50*2,60. Meille riittää nekin neliöt.

 Tolpat kulmiin, komeat vinotuet ja yläkehikko. Vielä pari rekilaitaa sivuaidoiksi ja voitiin kantaa sinne pöytä auringonvarjoineen ja neljä (4) pölkynpätkää jakkaroiksi. Kun ei tehty kattoa, niin ei tarvitse rakennuslupaakaan. Muutenkaan ei mökillä kukaan viihdy sateella. Mökkimatka on tarpeeksi lyhyt huonojalkaisellekin. On siellä jo muutama mukillinen nautittu Köppimäen hyvää kaivovettä ja suunniteltu harjannostajaisia hernekeittoineen. Kun ei ole kattoa, niin voisi olla harjannosto ongelmana muille, muttei meille. Nostetaan katuharja tai useampikin roikkumaan sivuseinälle, kunhan päätetään mikä on sivu ja mikä pääty.