29.8. Iina, Iines ja Inarikin tänään nimiään juhlivat.
Vaikka Kaisunn ja Hannun esikoistytär onkin minulla kirjoitettu lyhyellä alkutavulla Ina-Mariksi, niin eiköhän nimipäivä tänään ole.
Synttärit:
Renki Matti Matinpoika Kinnunen Torppari 1803, Puol. No:9
Pekka Matinpoika Moilanen 1822,
Anna Mari Iisakintytär Sutinen 1884
Elsa Valpuri Koskelo Säräisniemi, alle sata v.
Hilkka Marjatta Lepistö alle sata v. Punkalaidun
Sakari Henrik Kovalainen alle sata v. Säräisniemi
Aron Andre Rantapaa on Larryn ja Marian alle satavuotias poika Amerikassa
Sanja Kaisa Jalonen on nykyään Nuortimo, mutta edelleen valokuvaaja
Hääpäivät:
Antti Matti Koivisto ja Ulla Esteri Helin vihittiin 1962 Punkalaitumella.
Puolangan karhun pyytäjät ovat täällä tänä keväänä (1861) olleet kiivaampia kuin ennen. Viime lumilla tapettiin ainoastansa Pyssykylässä viisi raavasta karhua.
Mutta karhut ovat myös olleet urhoolliset puolestansa, sillä eivät ole tahtoneet heittää henkeänsä ennen kuin ovat päässeet pyytäjäinsä kanssa rintaryskälle. Karhun pyynti tapahtuu täällä enimmästänsä pesältä, mutta myös lumelta sitten kun karhu keväällä on pesästä noussut ylös ja pehmeän lumihangen tähden ei pääse oikein pakenemaan suksimielien edessä.
Sillä tavalla oli talon isäntä Johan Sutinen toisen muun miehen kanssa viime lumella karhun pyynnissä ja he tapasivatkin tosi suuren karhun, jota he ampua moksauttivat, mutta eipä sattunut kohti. Tästäpä karhu närkästyi ja lähti hyökäsemään Sutisen kumppanin luokse, joka seisoi kalliolla vähän matkan päässä. Miehen ei tehnyt mieli ruveta sylipainiin kontion kanssa, jonka tähden hän kiljaisi: "Elä päälleni tule!"
Tuostapa karhu palasi takaisin ja ampasi suoraan Sutisen päälle, joka ei ollut varustanut itseänsä tämmöiseen käytökseen, johon karhu nyt näkyi häntä manaavan. Siksi sai karhu paiskata miehen allensa ja mielivalloillaan pureskella häneltä kädet ja käsivarret rikki ja myös muutakin ruumista rusennella.
Tästä päästyänsä lähti peto pötkimään pakoon, miehetpä jälkeen, niin kuin olisivat luulleet itsensä olevan muka voittopuolella. Vähän ajan kuluttua tulivat karhumiesten kumppanit, mäkitupalainen Juho Koskelo ja toinen muu mies, jotka olivat olleet toisella suunnalla, näille jäljille ja nähtyänsä kuinka veri oli vuotanut pitkin jälkiä, riensivät he iloissaan karhun ja toveriensa jälkeen, luullen karhun olevan haavoitettuna. Mutta siinä luulossa he pettyivät: karhusta löytyi vielä heillekin vastusta ja veri olikin vuotanut miehestä, jota karhu raateli.
Saavutettuansa karhun tekivät he ensin pikku tappelun pedon kanssa, mutta viimein syökäsi karhu Koskelon päälle. Tämä, joka ei ollut ensi kertaa karhun kimpussa, ei pelännytkään petoa, vaan työnsi keihäänsä karhun rintaan, niin että luut rutisivat. Karhu lysähti miestä vasten, niin että rustukset keihäässä lähtivät irti ja keihäs painui kokonansa sekä vielä vähän varttakin meni karhun sisään, jossa tilassa karhu sai puraista mieheltä peukalon ja vääntää keihäsvarren poikki. Samalla sai mies laukaistua pyssynsä karhun korvan juureen, josta kontio pyörähti kyljellensä hengettömäksi.
Sutinen on sitten jälkeen maannut koko kevään sängyn hyvänä, eikä tule äänestä enää milloinkaan työntekijää.
— Karhun tappo Hämeessä
Saaren kartanosta Tammelassa kerrotaan, että elokuun alkupäivinä ammuttiin vanha karhu toisella puolella järveä. Karhu tavattiin läheltä sitä paikkaa, jossa oli kaatanut tihutöinään lehmiä. Kolme miestä ja koira rupesivat häntä ensin metsästämään. Yhden miehistä laukaistua pyssynsä karhua kohden, nousi tämä takajaloillensa ja löi miehen maahan.
Sen jälkeen ampuivat toiset, mutta kummatkin laski nalle tantereeseen.
Tässä taistellessa runteli karhu pahasti yhden miehen käden ja toiset saivat tillikoita. Yksi pyssymiehistä, päästyänsä ylös jaloilleen, iski nyt kirveellä kontioa niin tukevasti päähän, että se kirves kiinni otsassa lähti pakoon pötkimään. Seuraavana päivänä lähtivät vähemmän haavoitetut kaksi miestä, jälleen saman karhun perään kun he taas jaksoivat liikkua. Nallea jahtaamaan kumppaneiksensa he ottivat mukaansa 11 muuta miestä lähimmästä kylästä.
Kirves, joka karhun kallosta oli irti päässyt ja pudonnut sekä haavasta juossut veri johdatti heitä, että taas löysivät tämän pakolaisen, jota ehkä entisten haavain veren vuodatuksesta ja nyt uudestaan saadusta kymmenestä kudista heikontuneena kuitenkin mursi vainoojiensa läpi päästäksensä pakoon
Muassa seuraava koira kuitenkin kävi niin äreästi nallen päälle ettei päässytkään pakoon ennen kuin taas kolme kutia mäjähti ja nalle kuolleena kaatui maahan.
Tarvittiin siis 17 kutia ja yksi kirveskolaus kalloon kiinni, ennen kuin tämä vanha, sitkeä metsän kuningas heitti henkensä.
Hän painoi noin 18 leiviskää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti