Lopetan elokuun

31 päivä ja huomenna on syyskuu.

Arvi on hyväksi arvioitu kotkanpoika

Arvi Anders Hyrkäs syntyi toiselta nimeltään isänsä kaimaksi 5.3.1912 Priitta Liisa Kujalalle ja oli kolmesta lapsesta ainoa, joka eli aikuiseksi, vaikka jäi äidistään orvoksi kaksivuotiaana. Aune-sisko oli jo kuollut ja haudattu Arvin syntyessä ja Urho-veli kuoli seitsentoistavuotiaana. Tiedossa on, että Arvi muutti Helsinkiin ja voisin olettaa, että on jo poistunut elävien kirjoista. Oletuksen voi oikaista, jos oikea tieto on jollakulla. Arvin isä kuoli 19.4.1955.

Arvi Jaakonpoika Sutinen oli Jaakon ja Hiltusen Kaisan toinen poika eikä perheen seitsemästä lapsesta ole edes syntymäaikoja listoillani.

Arvid Antinpoika Mularista sensijaan on sekä syntymäaika, että kuolinaika, vaikka tämä perheen kymmenes lapsi eli vain vajaat kummenen kuukautta. Syntyi 18.8.1890 ja kuoli 1.6. 1891.Anna Kaisa Koskelo teki siis Antille kymmenen tenavaa, mutta kuusi kymmenestö kuoli pieninä. Kaipa siihenkin tottui.

Synttärit:

Kalle Johannes Aro 1906, Punkalaidun.  Olisihan se Saima Elviira Helinin miehellä komea ikä, jos elää olisi saanut. Kalle ja Saima vihittiin 27.3.1930 Punkalaitumella. Kalle siitti poikia kuusi ja toiseksi viimeinen lapsista oli tyttö, joka sai nimen Kirsti Anneli. Pojat ovat naineita miehiä ja perhettä tehneet kukin Arojen haaraa kasvattaen.

Pikkuserkku on tietenkin Kirstikin ja Jouni Kuusiston kanssa tehnyt ainakin Raine Arimo Kristian Kuusiston.

Oskari Hermanni Sironen 31.8.2001, Oulu Herra Hermanni on siinä iässä, jossa jalat vievät vikkelään, vaan hyvin siinä pikkuvelikin ehtii seuraamaan. Purjo-sisko oli onnellinen mummu kyllä jo pojan lapsista, mutta ainahan uudet muksut ovat tuoreempia. Marko ja Anne tietävät pojan jo hyvin hallitsevan kynttilöitten puhaltamisen.

Hääpäiviä:

Matti Matinpoika Koskelo ja Anna Wuopio vihittiin 1909 Amerikoissa Custer Peakissa SD. Matti oli syntynyt Puolangan Askankylällä ja Anna siellä Custer Peakissa. 11 amerikkalaista kakaraa saivat aikaan ja heidän jälkeläisiään saattaa vilahtaa sikäläisten kaupunkien Webbikameroissa,  vaikkei niitä tunnekaan.

Mauno Jalmari Rautiainen ja Veera Marjatta Karppinen vihittiin Kainuussa Neittävällä joskus 1930 tienoilla ja siinäpä sitä on liittymää Karppisten sukukuntaan

Radiossa saarnattiin digiuskontoa. Kuulosti aika ylimieliseltä, että Ylen edustaja vastasi ymmärtämättömästi tekstiviestiin, jossa kysyttiin, MITEN YLE NÄYTTÄÄ UUTISET ASIAKKAALLE, JOKA MAKSAA TV-LUVAN, MUTTA EI HANKI DIGILAITTEISTOA, KOSKA KOTONA DIGI EI NÄY.

 Vastaus oli, ettei analogistakaan laitetta ole Yle asiakkaille toimittanut, joten luvan maksu ei velvoita Yleä toimittamaan uutisia maksaneelle asiakkaalle.

Jotenkin tämä ontuu. Eikö lupamaksu edellytä Yleltä mitään. Maksuhan on pakollinen, jos omistaa jonkin laitteen, jota voi ehkä kukaties käyttää joskus jonkin ohjelman katseluun näkyi sitä tai ei.

Eikä tämä ole mikään ainutlaatuinen huijaus nykyajassa. Ei pysy ilmat kottikärryn renkaissa, pumpun letku irtoilee ja murtuu, sirkkelissä kone käy täysillä, mutta terä ei liiku, ulkokäyttöön hyväksyttyjen roikkien johdot murtuvat ja ovat hengenvaaralliset. Puhumattakaan kymmenistä muista hirmuisista härveleistä. Pajavasara irtoaa varrestaan kesken lyönnin ja uusi kello käy vain pari päivää. Ulkoistenkin kovalevyjen tiedot katoavat saati CD ja DVD-levyjen. USB-liitin hajoaa. Pajon on puhuttu pimeästä keskiajasta, mutta tulevaisuudessa puhutaan pimeästä bittiajasta, jolta ei ole tietoja saatavana.

Suomen meriwäestö,

joka "Kalewala" nimisellä höyry-laivallaan on tämän kesän 1861 ollut harjoittelemassa Kruunstaatissa, Turussa, j. n. e., oli ampumis-kilpailemissa Rewalin valkamassa voittanut muut Venäen valtakunnan meriväestöt.

Suomen pojat muka olivat tavanneet maalin sydämeen

Terveyden tila on ollut täällä Messukylässä hyvä koko tämänkin vuoden ajan, ettei ole juuri muuta kuin joku silloin tällöin kuoleskellut, paitsi mitä kaupungin puolella pitäjästä kuollut on punatautiin, jota sielläpäin on vähän sairasteltu.

Siellä tapahtuikin, että viime heinäkuun 17 p. 9 lapsukaista maan poveen yhteen hautaan kätkettiin, jotka olivat myös punatautiin kuolleet. Sarrinahteelta, lähellä Tampereen kaupunkia, yhden torpan väkeä 5 henkeä, nimittäin 4 lapsukaista ja näiden äiti, 3:n viikon sisällä tuli tuonen omaksi, ettei nyt siihen torppaan jäänyt eläviin kuin mainittujen lasten isä, torppari I.M:hrim, joka myöskin kuuluu olevan vuoteenomana.

Toiselta pariskunnalta, kotoisin Orivedeltä, joka oli työn haussa Tampereen tienoilla, missä he sitä saivatkin, joutui 2 ja myös eräältä vaimoihmiseltä, kotoisin Kangasalta, 3 pientä lapsukaista samaan hautaan. Ei vanhat sano täällä muistavansa niin monta lapsukaista yhtätietä siunatuksi yhteen hautaan. Muuten on kyllä oltu terveinä.

— Myös tuli Tampereen Masuunilta pläkslaakari Ramströmin vaimo kadoksiin viime tammikuun 5 päivänä. Häntä kyllä tyystin jahdilla koko pitäjään väki haki, mutta silloin ei löydetty kuin vaan pelkkiä jälkiä joen reunalla ja jossakussa paikoin missä oli istunut puun päällä. Nyt vasta lopulla miime kesäkuuta löydettiin vainaja kaupungin puolelta Tammerkoskesta, juuri puoli ajastaikaa kadoksissa oltua — vallan eheä ruumis ilman mitään merkkiä eli riipuketta näkymättä.

Myöskin kuoli viime heinäkuun 3l päivänä eli 3:ntena rukouspäivänä juuri jumalanpalveluksen ajalla meidän pitäjään vanha lukkari, kunniassa ja arvossa pidetty, Gustaf Adolph Vidbom, 82: n vuoden 8 kuukauden ja 5:n vuorokauden iässä. Hän oli syntynyt 25 p. marraskuussa 1776 Lempäälän pitäjässä, josta hän vuonna 1810, Vapun päivänä, tuli lukkarin virkaan Messukylän emäkirkollen. Tässä virassa hän oli kuolemaansa asti ilman mihinkään muuttamatta 49 ajastaikaa ja 3 kuukautta. Hän oli aikanansa rakastettu ja nyt kaivattava seurakunnalta ja kiitetty esimiehiltänsä ja nöyrä kaikkia kohtaan, että yleiseen mainitsevat hänestä kiitosta, sanoen että tietymätön on jos semmoista Lukkaria enää saavat.

Jos vielä elossa löytynee meidänkin piispan hippakunnassa toista niin iällistä lukkaria kuin tämä, suotava olisi, että siitä täälläkin tiedettäisiin.

Messukylän Poika.