25.8 pääsi yllättämään.
Loviisa ei ole pelkästään kaupunki...
Olipa aikoinaan torpantyttö, Loviisa Matintytär Koskelo, joka syntyi 17.3.1834 Auhon kylässä. Loviisan äiti oli Greetta Stiina Siira ja kaksi oli Loviisalla heti siskoa hoivaamassa, mutta murhetta oli perheessä ollut, sillä kuudesta vanhemmasta lapsesta neljä oli kuollut pieninä. Loviisasta kumminkin kehkeytyi reipas neitonen joka ryhtyi Antti Moilasen kanssa yksiin ja pirttiviljeöllystä kasvattelemaan. Tyttäriä syntyi ensin kolme ja sitten Matti, joka isona nai sen Kinnusen Stiinan. Sitten tulivat ne kamalat katovuodet ja ensin kuoli parivuotias Elsa ja sitten Loviisan isä ja elokuun alussa 1867 oma mieskin ja Loviisa odotti jo melkein viimeisillään nälissään Anttia, joka syntyi lokakuussa, mutta kasvoi aikuiseksi kumminkin. Viisi vaikeaa vuotta Loviisa sai selviytyä miten parhaiten taisin, mutta elämä muuttui paremmaksi, kun toinen Moilanen, Pekka Juhanpoika nai Loviisan Seponpäivänä 1872 ja ehtivät silti vielä potunpanoon oikeaan aikaan ja hyvä sato tulikin. Meni alun toista vuotta kumminkin ennenkuin syntyi Elias, joka ei kauan maailmassa viipynyt vaan kuoli kaksiviikkoisena rääpäleenä. Seuraavaksi syntyi 12.2.1874 tytär, joka kastettiin äitinsä kaimaksi. Juhannuksen jälkeen 1892 Loviisa-tytär kuitenkin kuoli 18 vuotiaana kauneimmillaan. Toinen tytär Pekalle ja Loviisalle syntyi 26.9.1877 ja sai kasteessa nimen Vappu. Ei ehtinyt Vappu viittäkään vuotta täyttää. Niin kävi, että Pekan ja Loviisan yhteiset lapset kuolivat kaikki ennen vanhempiaan, mutta olivathan lohtuna Loviisan Antille tekemät tyttäret ja Mattikin katraineen.
Kaarina Oikarinenhan teki Pertti Määtälle pesueen pelkkiä tyttäriä. oli siinä Elsa-Kaisa, Wilhelmiina, Emma Kristiina, Anna-Liisa, Kustaava, Maria, Agneta Juliaana ja viimeisenä Loviisa 1.9.1847. Kaarina ja Pertti vihittiin 19.4.1828 Ristijärvellä ja heinäkuun ensimmäisenä parkaisi jo Elsa-Kaisa ensimmäisen vastalauseensa kylmälle maailmalle. Aikuinenhan Elsa oli pienimmän siskonsa syntyessä ja ainakin Kustaavaan asti kaikki tytöt tiesivät jo, ettei uusia lapsia saunan lauteitten alla kasvanut, vaan toisenlaiset puuhat niitten aikaansaamiseen tarvittiin. Loviisa oli yhdeksän ikäinen, kun isä saateltiin kirkkomaahan, mutta äiti eli peräti kahdeksankymmenen ikään, Koskeloitten jälkeläisiä kun oli. Yhdenkään tyttären vaiheista ei sen kummempaa tietoa sitten olekaan
Eilenhän juhlittiin ”Taata” Sillanpään äidin syntymäpäivää ja tänään hän on sitten Loviisana listoilla.
Loviisa on ollut varsin suosittu toisena nimenä ja hihkaistaanpa onnea kaikille tyttärille, joilla Loviisa on toisena nimenään...tai vaikka kolmantena.
Synttärit:
Riitta-Liisa Matintytär Kyllönen 1852, Säräisniemi. Kun laivuri Iikka Liisanpoika Koskelolle eivät Valtasen Elsa Stinan tekemät lapset riittäneet, niin Kyllösen Riitta-Liisa ryhtyi aivan vapaaehtoisesti vihittynä vaimona lisää tekemään. juhannuksen alla 1873 vietettiin häät ja juhannusristeily tehtiin melkein kuin häämatkana ja Mattihan syntyi maailmaan jo lokakuun lopussa. Vaikka parilla oli ikäeroa 17 vuotta, niin sehän ei vireää miestä haitannut, vaan viisi lasta sai Riitta-Liisa pylläytellä maailmaan eikä varmaan Iikka olisi 51 vuotiaana lopettanut pirttiviljelyspuuhiaan, vaan jospa Riitta-Liisa keksi jonkin ovelan keinon. Iikkahan eli melkein 90 vuotiaaksi ja kuoli 10.3.1925. Riitta-Liisa jäi leskeksi ja kuoli melkein saman ikäisenä 24.11.1940 Säräisniemellä.
Kaisa Greeta Jaakontytär Sutinen 1853, Lylykylä. Moniaita sukupolvia Koskelon Priitan jälkeen Valpuri Mäkeläinen ja Jaakko Juhanpoika Sutinen vihittiin tarkoitukseensa ja siinä tarkoituksessa tuli pelkkiä tyttäriä kaiken kaikkiaan viisi kappaletta ja keskimmäisenä syntyi Kaisa Greeta. Kuolinmerkintää en löytänyt, mutta voi olla, että Kaisa kuoli pienenä, kun seuraava tytär sai myös Greetan toiseksi nimekseen. Hänestä tehtiin Anna Greeta
Väinö Koskela 25.8.1914, Säräisniemi
Pentti Heikki Juhani Kuusela, alle sata Säräisniemi. Tästä Kuuselan Iivarin ja Aino Kovalaisen pojasta minulla on ainut tieto, että Kariojan Leenan on poika nainut vaimokseen Kestilässä. johan tuota pitäisi tähän mennessä olla tietoja jälkikasvustakin. Taisi Pentillä mennä sukset ristiin Leenan kanssa tai sitten Vappu Raija Tuulikki Huotarin kanssa. Vaimoja nimittäin näkyy olleen kaksittain ja taisi se Leena olla ensimmäinen kumminkin, kun ovat molemmat olleet niin nuoria häissään. Vapun kanssa on kumminkin tehtynä Heikki Kalevi. Vapun ja Heikin syntymäajat minulta puuttuvat.
Susanna Villanen, Imatra alle sata
Kovin pehmoinen nimi oli Susannalla ennenkuin Perennon Reiman ja Koskelan Raijan pojalle vaimoksi ryhtyi Tapaninpäivänä 1987 Joutsenossa. Tyttäriä on ainakin kaksi.
Mitäs, jos tälle päivälle tarinointi riittäisikin. Kukapa minua kieltelisi, vaikka lopettaisin koko blogin kirjoittelun.
No, jospa lisään jotakin jälkeenpäin.
Jos vaikka…
Tänään
Kun on liiaksi tottunut puuhailemaan täällä Köppimäen paratiisissa, niin tämä elokuun loppu on stressaavaa aikaa ja on se pimeä syksy edessä tuossa tuokiossa. Eihän täältä malttaisi olla poissa päivääkään, vaikka varmaan vieraan silmillä tämä ehkä onkin vain kamala työmaa ja sekasotku. Mehän kumminkin näemme tämän koko ajan sellaisena, mikä tästä tulee ”valmiina”.
Silloin aikanaan päätettiin, että kymmenessä vuodessa kaikki laitetaan kuntoon ja sitten vain lekotellaan varjoisilla patioilla vaahteran alla ja omenapuitten alla ja syreenin suojissa aina mielialan mukaan. Kymmenes kesä on jo lopuillaan, joten aikataulu pettää tätä ikivanhaa taloa ja pihaa on kunnostellessa mieleiseksi. Itsekään ei huomaa, mitä kaikkea on tullut tehtyä, jos ei katsele valokuvia aikaisemmilta vuosilta aivan muutosta lähtien. Koko ajan tämä enemmän meidän näköiseksi muuttuu.
Sitä ei tiedä kukaan milloin tällä paikalla on ensimmäiset asukkaat olleet, mutta sen tiedän, että kivikautisia esineitä täältä on löytynyt ja varmaan löytyy vieläkin kaivelupuuhien yhteydessä. Vanhojen rakennusten jäänteitä ja perustuksia on siellä ja täällä.
Marjasato on pensaista poimittu, mutta etupäässä rastaitten toimesta. Kesä oli kuiva, joten sienistä ei ole vielä tietoakaan, mutta omenat alkavat jo joissakin puissa kypsyä ja niitä taas kärrätään monta kottikärrykuormaa takapihalle peurojen herkuksi. Metsästäjät moittivat Pikin karkottavan hirvet ja peurat heidän aseittensa kantaman päästä, mutta ihmettelen kyllä, miten ne samat riistaotukset uskaltavat poiketa herkuttelemaan omenilla Köppimäen pihan tienoille.
Aina juolahtaa mieleen uusia projekteja siirtämään asiallisempia töitä myöhemmäksi. Tekastiin tuohon pihalle aivan laillinen kesämökki.
Hyvin avonainen se on ja niukasti varusteltu. Lattiaksi kannettiin kauan palvellut vaunuteltan pohjarakennelma 2,50*2,60. Meille riittää nekin neliöt.
Tolpat kulmiin, komeat vinotuet ja yläkehikko. Vielä pari rekilaitaa sivuaidoiksi ja voitiin kantaa sinne pöytä auringonvarjoineen ja neljä (4) pölkynpätkää jakkaroiksi. Kun ei tehty kattoa, niin ei tarvitse rakennuslupaakaan. Muutenkaan ei mökillä kukaan viihdy sateella. Mökkimatka on tarpeeksi lyhyt huonojalkaisellekin. On siellä jo muutama mukillinen nautittu Köppimäen hyvää kaivovettä ja suunniteltu harjannostajaisia hernekeittoineen. Kun ei ole kattoa, niin voisi olla harjannosto ongelmana muille, muttei meille. Nostetaan katuharja tai useampikin roikkumaan sivuseinälle, kunhan päätetään mikä on sivu ja mikä pääty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti