Aloitetaanpa tästä

Se on nyt sitten Mairen päivä. Moikataanpa Maireja.

Synttäreitään viettävät:

Lempi Koskela, Tania Larson, Sanna Greta Tuomaantytär Moilanen, Antti Pekanpoika Koskelo, Olga Ellen Elina Tervonen ja Tuomo Kullervo Kujala

Hääpäiviä ei ole tiedossani tänään kellään.

Antin syntymän kohdalle sattui semmoinen merkittävämpi sattumus, että 1847 muuan muinaistutkija, nimeltään Johan Reinhold Aspelin täytti Messukylässä viisi vuotta eikä vielä tiennyt ryhtyvänsä tutkimaan Suomalais-Ugrilaisen muinaistutkinnan alkeita. Sittemmin tämä tutkija matkusteli Siperiassa ja Mongoliassa tutkimuksissaan sillä aikaa, kun Antti hommasi maailmaan muun muassa 2 poikaa ja 5 tytärtä Elsa Liisa Pertintytär Anttosen kanssa. Heidät vihittiin 1873 ja nuorimmainen syntyi 1890. Olisi ehkä lisääkin tehty, mutta Elsa laittoi taikalukon antamalla nuorimmaiselleen oman nimensä.

Lempi syntyi 1896 ja naitiin Alho, nimiselle vaatturille ja heille syntyi Irma ja Arvo enkä heistä muuta tiedä.

Tania on niitä ”amerikanserkkuja”, joista ei tiedä muuta kuin, että Lilian Koskelon jälkikasvua ovat ja tämä on naimisissa Michael Legvoldin kanssa.

Talollisenpoika Tuomas Juhanpoika Moilaselle ja Susanna Antintytär Mularille syntyi Kiannan Autiossa tytär, joka sai nimekseen Sanna Greta jo reilua viikkoa myöhemmin 9.8.1823 ja jonnekin historian hämäriin katoavat Sannan myöhemmät vaiheet, mutta kyllä Aleksanteri I eli tuttujen kesken Santtu vain jaksoi ihmetellä suomalaisia. Santtu oli neljä vuotta aikaisemmin reissaillut Oulujärvenkin tienoilla. Mieleen oli jäänyt merkillinen maa, jossa ei tarvinnut pelätä.

Arvo Vihtori Koskelon vaimo, Olga Ellen Elina Tervonen syntyi Säräisniemellä 1924 mutta kuoli jo kolmikymppisenä 1954. Kymmenen vuotta ehti Arvon ja Olgan häistä kulua ja lapsia ehti tulla vain tyttö ja poika.

Poika sitten muutti nimensä Koskelaksi, niin kuin moni muukin Koskeloista.

Kun Tuomon ensimmäistä syntymäpäivää vietettiin, niin Englanti katkaisi diplomaattiset välit Suomen kanssa, mutta ei se toki Tompan syy ollut.

Puolustusta

Koska tämä on blogi, niin kuka tahansa voi lisätä siihen komenttejaan ja sitäpä toivonkin. Varsinkin näiden sukujen jäsenet voivat kommenteissaan vapaasti lisätä omia tietojaan ja kiistää minun väitteeni ja olla mistä tahansa yhtämieltä tai erimieltä.

Jos joku haluaa kokonaan estää vähäistenkään itseään koskevien  tietojen ilmestyvän tähän, keksiköön itse hyvissä ajoin merkkipäivänsä lähestyessä keinon estää tulonsa blogissa mainituksi. Joka tapauksessa kaikki mitä kirjoitan pysyy lakien ja paragraafien puitteissa.

Kuvien julkaiseminenkin on sikäli osoittelematonta, etten yhdistä niitä varsinaisesti keneenkään, vaan on itse kunkin oma asia tunnistaa itsensä tai joku sukulainen kuvista. Lisähaitaksi aion tehdä vielä sen, että kuvat eivät välttämättä liitykään sen päivän henkilögalleriaan, vaan ovat mukana vain omien mielleyhtymieni vuoksi tai aivan muuten vaan rytmittämässä tekstiosuutta.

Sitä paitsi minusta on jotenkin kutkuttavan herkullista, että joku viitsii jahkailla miksi jonkun kuvan olen tähän sekalaiseen sukukuntaan sijoittanut.

Monet tarinatkin ovat kokonaan vain omaan aikaansa liittyviä eivätkä liity sukukunnan jäseniin kuin hipaisten.

Jos jostakusta tuntuu, että teksti tarkoittaa juuri häntä, ei se minua haittaa, koska ei se koske.

Tämä on esipuhelu tekijän turvaksi kunniansa perään huutelevia vastaan.

Vielä alkuselityksiä

TARINOITA LÄHTEISTÄ

Kirkonkirjoista kovalla penkomisella löytyi aikaisemmin tietoja ihmisistä ja tietoja saattoi jopa tilata kohtuullista korvausta vastaan. Sitten tiedot digitoitiin ja niitä pääsi tutkimaan netin kautta. Oli kai liian helppoa, sillä rajoitukset ovat jo mielestäni lyöneet yli.

Alkuperäinen rajoitus oli sikäli luonnollinen, että papit määrättiin kirjaamaan ylös oman seurakuntansa ihmiset vasta 1686 ja siksi sitä vanhemmat tiedot ovat vain satunnaisia. Tietenkin hienommat ja ylhäisemmät suvut ovat päässeet vaikuttamaan historian tapahtumiin sen verran näkyvästi, että tietoja löytyy yleisteoksistakin ja ainakin sukujen omista arkistoista. Ongelma on rahvas, josta hallinto (kruunu) ei piitannut kuin verotuloina ja sotaväkeä tuottavana laumana.

Yksi kelvollinen lähde on kuitenkin käräjäpöytäkirjat, koska käräjillä merkittiin kirjoihin kunkin veronmaksukykyisen tilan omaisuus veron määrittelyä varten. Käräjillä oli myös riitajuttuja ja sakotuksia erilaisista rikkomuksista ja uppiniskaisuudesta. Niissä pääsi aina joskus joku vähäisempikin pöytäkirjoihin.

Kovin paljon tähänkään sukukuntaan kuuluvia ei niihin kirjoihin ole päässyt, kun ovat olleet liian kilttejä tai köyhiä edes sakotettaviksi.

Kirkolla oli omat veronsa ja tuomio-oikeutensa ja on olemassa tuomiokirjoja varsin pitkältä ajalta, mutta eivät niihinkään kaikkein kilteimmät päässeet, vaikka sakkoja sai jo kiroilusta kirkonmäellä tai muuallakin kirkon-menojen aikaan. Kovin vähän on merkintöjä myös salavuoteudesta, koska rangaistut olivat yleensä naise-npuolia ja melkein nimettömiä tai ainakin nimi oli niin yleinen, ettei sen avulla voi osoittaa mihin sukuun kukin on kuulunut.

Niinpä sekalaisessa sukukunnassa on kovin paljon naisia, joista on tiedossa vain nimi, jos edes sitäkään. Tiedetään kuitenkin, että on heitä ollut olemassa, koska suku on jatkunut. Miehistä on ainakin nimi tiedossa, koska mies on sentään ollut se, joka vastaa ---veroista.

Jokunen naisenpuoli on onnistunut pääsemään käräjäpöytäkirjoihin kateellisten naapuriensa ansiosta. Aina on ollut perättömien syytösten heittäjiä varsinkin leskien naapurissa.

Näitä nimettömiäkään en halua unohtaa ja siksi sijoittelen heidän syntymäpäiviään aivan arvaillen useimmiten kuukausien ensimmäisille päiville ja jos se onnistuu, niin erotan ne värikkäämpinä ja nehän ovat niin kauan sitten vainajiksi jo jääneet, että syntymävuottakin uskaltaa arvailla seuraavan polven tiedettyjen tai arvattujen syntymävuosien perusteella.

Tämä on sukutarinaa ja tarina on tarinaa.

Alkulauselmaa

SEKALAINEN SUKUKUNTA

Helleköhän se aivoja pehmittää, kun niissä pääsi yllättäin syntymään omituinen ajatus itse kunkin Uudesta Vuodesta. Kalenterin mukaan Uusi Vuosi kyllä alkaa tammikuun 1 päivästä, mutta yksittäisen ihmislapsen uusi vuosi alkaa syntymäpäivästä.

Niinpä voin aloittaa tämän sekalaisen sukukunnan kasaamisen vaikkapa elokuun ensimmäisestä päivästä yhtä hyvin kuin mistä tahansa muusta yhtä tärkeästä päivästä.

Rakentelen sen tavallaan päiväkirjan muotoon ja luettelen alkuun sen päivän nimipäivät olipa sen nimisiä suvus-sa tai ei. Sitten yrittelen tarinoida sinä päivänä syntyneistä, naimisiin menneistä ja jopa kuolleistakin.

Ankaraa asiatietoa ei nykyisenä ujona aikana voi tietenkään kirjoittaa alle sa-tavuotiaista elävistä ihmisistä, vaikka kuinka mieli tekisi. Ihmisen yksityisyys on niin tehokkaasti lailla suojattu, että voin kyllä merkitä syntymäpäivän, mutta en vuotta.

Tärkeämpien tietojen kirjoittelemisiin pitäisi jokaiselta ”uhrilta” olla kirjallinen lupa ja ehkäpä vielä kahden jää-vittömän todistajan todistamana.

Näillä säännöillä tästä sekalaisesta sukukunnastani tulee aika tylsää luettavaa, mutta sääntöjen ja paragraah-vien mukaan tässä on elettävä.

Tästä on kuitenkin hyvä alkaa. 1896 Huittisten Yli-Käen tilan Hiukkamäen kaivauksissa Sammunjoen rantamilta löytyi rautakautinen hauta, johon oli juhlallisesti veneeseensä polttaen haudattu muinainen kyläpäällikkö. Sellaisia hautauksia saivat vain suuret sankarit ja päälliköt. Ajoitus osuu jonnekin 700-luvun lopulle. Hiiltyneen veneen jäännöksistä löytyi rikotut aseet, niin kuin silloin oli tapana hautaan laittaa ja jonkin verran kivettyneitä luita. Niiden joukossa oli ihmiskallon ja karhunkallon luupalasia. Rautakautisen ajan tapoihin kuului, että päällikön kypärä oli karhun kallo ja sotureitten kypärä karjunkallo. Sekin löytö vahvistaa, että kysymyksessä oli arvostettu päällikkö. Miten tämä sitten tähän sekalaiseen sukukuntaan liittyy? Aivan pikkuisen mielikuvitusta käyttäen löytyy Väinänjoen maisemista vieläkin tila, joka on ammoin kuulunut Takkupää-suvulle. Toisaalta on lähes historiallinen totuus, että Kokemäenjoen asutus saapui jostakin niiltä tienoilta. Tulijat väistivät muualta Euroopasta miekoin tunkeutuvia uuden uskon  levittäjiä. Purjehtivat rauhalliseen ja rikkaaseen pohjolaan. Siihen aikaan Kokemäenjoki oli vielä avara lahti, joka oli purjehduskelpoinen nykyisen Huittisten Sammunjoelle saakka.

Siihen näitä tulijoita asettui ja siksi varhaisissa Suur-Huittisten historiassa mainitaan mm nimi Tackopea, joka siitä aikaa myöten esiintyi Lars Tacko nimisenä kirkkoherrana ja kun näitä Takkuja kertyi enemmän niin heidän tilastaan tuli Takkula ja laajalti se suku Huittisissa maata omisti ja joskus 1400 luvulla maksoi yli puolet Huittisten veroista.

Maita lohkottiin pojille ja eräässä sukupolvessa Niilo-nimisen pojan maat nimettiin Nikkiläksi.

Siitä Nikkilästä sitten aikanaan muuan nuoremmista tyttäristä naitiin Moision torpan emännäksi ja siellä tämän emän-nän lapsenlapseksi syntyi Maria Christina Matintytätär, joka aivan varmuudella tiedetään synnyttäneen Karl Fredrik Maijastiinanpojan, joka nai torpantyttö Wilhelmiinan ja he taas elivät elivät Huhtamon Ilmiössä ja kasvattivat melkoisen pesueen Sukasia.