PURSIHUPATUSTA HERRASVÄELLÄ

30. elokuuta juhlivat Eemelit ja Eemil.

Eemelit elämöivät elokuun lopussa

Anna Sukasen Aino-sisko syntyi 1919 Neittävällä ja valitsi miehekseen Eemeli Heikkisen ja Eemelin metkuista syntyi siten toimittaja Toimi Heikkinen ja Annikki Heikkinen.

Kun lääkäri kysyi, että onko suvussa ollut diabetestä, kerroin, että mummuni serkun vaimolla oli diabetes ja niin tuli terveystietoihini merkintä, että suvussa on ollut aikaisemmin diabetesta. Minusta tulkinta oli aivan väärä, koska Emil Pirilän vaimo ei ollut sukua ollenkaan, vaan alunperin Maria Karppinen, jota Pirilän Mariksi kutsuttiin Eemilin leskenä. Oletinko lääkärin oivaltavan mutkikkaan vastaukseni oikein? Ehkä... Mutta jostakin syystä olen urautunut vastaamaan liiankin savolaisittain yksinkertaisiin kysymyksiin. Tarttuikohan se tapoihin asuessani nuorena miehenä Kuopiossa?

Synttärit:

Briitta Iisakintytär Sutinen teki tusinan tenavia Juha Juhanpoika Torvisen vaimona 1759-1782. Tämä Margetta syntyi1780 perheen toiseksi Margetaksi edellisen Margetan kuoltua keuhkokuumeeseen 29.10.1773 Suolijärvellä Henrik- veljensä kuoltua 10 päivää aikaisemmin myös keuhkokuumeeseen. Kirkolle oli pitkä matka ja niin ne pikkuiset vainajat joutuivat odottamaan seuraavaan kesäkuun kuudenteen ennen hautaamista. Samalla tavoin haudattiin myös yskään 10 vuotiaana 1. 10. 1769 kuollut Iisak 8.6.1870 ja neljän kuukauden ikäinen Valpuri 1765. Briitan sydäntä jäi kaivamaan lapsivainajien muisto ja kolmen terveen lapsen syntymän jälkeen annettiin tälle tyttärelle Margetan nimi.

Piika Liisa Henrikintytär Koskelo 1778, Laurosen Valpurin tekemän Henrikin ja Kaarina Turpeisen nuorin tytär kastettiin vasta Oskarinpäivänä eli joulukuun ensimmäisenä. Liisalla oli vanhempia sisaruksia jo kahdeksan, joten aikamoinen parvi siinä oli paijaajia. Sikäli onnettomasti kävi, että Liisan äiti kuoli keuhkotautiin 27.2.1801, mutta jostakin syystä haudattiin vasta 28.6. Neljä kuukautta on kovin pitkä aika vainajaa säilytellä, mutta pitkiähän olivat matkat ja kehnot kelit pappilaan ja kirkkomaahan. Liisa kuoli kurkkumätään puolitoista vuotta äitinsä kuuoleman jälkeen 18.10 1802  ja häneltä jäi vuoden ikäinen avioton poika, Olli. Turhaan tuossa kirjoitin kuvitelman monista paijaajista, sillä neljä sisarusta kuoli pieninä. Paijaajia oli silti neljä.

Lyydi Amanda Rusanen 1904, Säräisniemi. Lyydi vihittiin Eino Vihtori Koskelolle jouluaattona 1930 ja yhden pojan olen vain saanut tietoihini. Einolla oli toinenkin vaimo, mutta lapsia ei tullut senkään vertaa.

Veikko Henrikki Kuusela 1937, Säräisniemi. Aarne Anseli Kuuselan ja Rauha Tilda Laamasen poika kuoli tapaturmaisesti 1977 Vaalassa. Tarkempia tietoja minulla ei ole, mutta olisiko tämä Veikko ollut Iinatissa se sukulaispoika, joka taivutteli rautalangasta näköisveistoksia.

Iida Anniina Rytkönen pikkutyttö, Tuusula.

Marjan ja Kalevin pojan, Markun, ja Tiina Tiihosen reipas koulutyttö on tietenkin koulussa ja Rikukin.

Uimakouluja ja purjeseuroja.

Nämä ovat laitoksia, joita meidän mereltä ympäröity maamme kyllä tarvitsisi, vaikka niitä ei tähän saakka juuri sanottavaksi ole saatu toimeen. Uimakoulu oli joskus ennen Vaasan kaupungssa, mutta lieneepä se jo opetuslasten puutteessa opetettu.

Muualle niitä turhemmin odotellaan. Sitä emme luule.

Purjeseuroja on nyt viime vuonna ruvettu siellä täällä synnyttämään. Jo mennä vuonna oli, luullaksemme, yksi  semmoinen Viipurin tienoilla, jonka tarkoituksia oli sekin, että purjeklilpa alulla virkistyttää ja elähdyttää maaseutunsa — erittäin Virolahden

— talonpojissa jo ennestään löytyvää taipumusta ja neroa alusten rakennuksessa ja merenliikkeessä.

Semmoisia kilpajaisia oli siellä tänä ja mennä kesänä. Nyt kirjoitetaan Wiipurin ruots. lehdessä, että seuralla taaskin on ollut pitoja, vaikka näillä ei liene ollut muuta tarkoituksena, kuin huvittaa Wiipurin kaupuntilaisia kauniilla valkeillansa ja tervetuliaisiksi eräälle Viipurissa käyneelle Uusimaan Jahtiseuran jäsenelle. Helsingissäkin on tänä kesänä sellainen seura syntynyt, kuin jo ennen olemme kertoneet. Sille annettiin ristiäisissä se jokseenkin korea nimi: "Hels. Jahti klubi" eli ”Helsingin pursiseura”. Tällä vastasyntyneellä on ollut se onniko vai onnettomuus tarjona, että sen nimi maineen siivillä on jo ennättänyt meren toiselle puolen, niin, että sille on Ruotsista lähetetty komea purjejahtivene (hinnaltansa 5000 hopearuplaa) – totta kummin-lahjaksi, sillä seuran eli klubin itsensä tietämättä tai pyytämättä sanotaan sen sinne tulleen. — Porin kaupungin vasta tekeillä oleva purjeseura on kolmas sitä laatua maassamme.

Emme luule Oulussa löytyvän koskaan innokkuutta pieniin pursiin, että tänne semmoista klubia hankittaisiin