NÄINHÄN ON AINA OLLUT, VAI ONKO?

2 pv syyskuuta Sinit ja Sinikat sinisittä sukitta. ...ja taas saa kilpailla nousevan ukkosen kanssa.

Synttärit:

Tuomaan Vaimo Kylly 1570,

Aivan varhaisimmista juurista ei tarkkoja tietoja ole eikä oikeastaan minkäänlaisia vaan arvailuksi menee todennäköisin perustein. Se kuitenkin on tiedossa, että oli olemassa Tuomas Knuutinpoika isäntänä Kyllyn perintötilalla Huittisten Sammun kylässä vuodesta 1600 vuoteen 1633. Seuraavaksi isännäksi tuli sitten Henrik Tuomaanpoika, joten kyllä Tuomaalla aivan varmasti vaimokin on ollut. Ei liene suuri synti liputtaa Tuomaan vaimon syntymäpäivää tänään, kun ei edes etunimeä löydy mistään. On ollut niin kiltti, ettei käräjilläkään ole huomiota herättänyt.

Emäntä Walpuri Henrikintytär Pitkänen 1620, Huittinen. Vaikka noin 50 vuotta myöhemmän Walpuri Henrikintyttären etunimikin on kirjoihin merkitty, niin syntymäpäivä hänelläkin on vain arvaus ja sukunimikin on oikeastaan sen talon nimi, johon Walpuri tuli miniäksi noin1642. Jooseppi Simonpojan vaimona hän tietenkin toimitti maailmaan suuremman pesueen kuin minun papereissani näkyy, sillä tietoon on jäänyt vain Simo Joosepinpoika, josta tuli Pitkäsen perintötilan seuraava isäntä.

Emäntä Margetta Matintytär Koskelo 1765, Keinälä. Juntusen Kristiina jäi Matin leskenä huolehtimaan kahdesta pienokaisesta, sillä Matti hukkui syyskalassa 31.10.1769 Kiannan Röntölässä. Margetta oli jo hyvinkin alulla, kun Matti ja Kristiina vihittiin 15.6.1765. Margetta oli kuusivuotias äidin avioituessa uudelleen. Uusi isä oli Taneli Lauronen ja ilmeisesti hän huolehti Matin lapsista hyvin, sillä molemmat elivät aikuisiksi. Kristiina kuoli 44 vuotiaana korkeaan kuumeeseen eikä ilmeisesti Tanelille ollut lapsia. Margetta meni vaimoksi Antti Juhanpoika Pyykköselle, mutta ehti saada vain yhden lapsen ennekuin kuoli samaan mätäkuume-epidemiaan kuin äitinsä ja miehensä 17.3.1791. Tartuntojen pelossa hautaukset tapahtuivat paljon tavallista myöhemmin kuoleman jälkeen.

Eeti Vilhelmiina Koskelo alle sata, Säräisniemi. Esikoistyttäreksi Antti Matinpoika Koskelolle Virkkusen Hanna synnytti Eeti Vilhelmiinan ja kaksi tytärtä Eetinkin jälkeen Hanna toimitti Antilleen. Vain Elmasta on sen verran tietoa, että nai Frans Holger Mäistin, josta ei sen enempää ole tietoja.

Pirkko Liisa Selenius alle sata, Siilinjärvi. Pikkuserkku Kalle Aulis Arolle tuli vaimo Kuopion takaa. Vihittiin kyllä Punkalaitumella 16.1.1965, mutta sittenpä en tiedä minne pari asettui.

Häät: Antti Jalmari Koskelon tyttären, Leena Marketan sai vaimokseen 1967 Raimo Ensio Miettinen. Onhan niistäkin häistä jo niin paljon aikaa vierähtänyt, että jälkikasvua lienee, mutta en siitä varsinaisesti mitään tiedä.

Onneksi minun ei tarvitse edes esittää kaikkitietävää, vaan saan töppäillä miten vain, kun ei kukaan kehtaa kommentoida.

NÄINHÄN ON AINA OLLUT, VAI ONKO?

                 Kovin pian se unohtuu tuo muutaman vuoden takainen aika. Kuinka sitten vuosikymmenten tai vuosisatojen?

                 Pari vuosikymmentä sitten ei voinut villeimmissäkään kuvitelmissa ennustaa tätä nykyistä tietokoneitten ja kännyköitten aikaa. Autopuhelimissa elettiin vielä Arpsien (AutoRadioPuhelin) aikaa eikä nykynuoriso liene niistä kuullutkaan. Naureskelevat ensimmäisille matkalaukun kokoisille ja kilojen painoisille, raahattaville NMT-vehkeille ja sille suurelle mullistukselle, kun päästiin alle kilon painoisiin. Kovin lyhyt on ollut se aika, kun kännykät ja älyköt ovat mahtuneet rintataskuun. Olisikohan kohta vain korvanappi ja kaulamikki, jotka tottelevat salakielisiä komentoja?

                 Nostalgiaa ovat 64:t ja monet jo kauas muistoihin kadonneet tietokonemallit, joita aikoinaan pidettiin mullistavina. Kuka enää muistaa, että basic-ohjelmoinnilla piti itse rakentaa grafiikkaakin? Tekstureita alkoi ilmestyä ja ASCII laajennettiin ymmärtämään ääkkösiä. Paljon jo  kirjoitettua tekstiäkin katosi eksoottisten kirjoitusohjelmien myötä, kun uudet ohjelmat eivät niiden formaattia enää ymmärrä.

                 Tietokone ohjelmineen maksoi pikkuauton verran ja pelkkä neulamatriisikirjoitinkin toistakymmentä tuhatta markkaa. (€uroissa pari tuhatta) Eikä sille ollut kuin yksi tekstityyppi. Eipähän tarvinnut fonttien valintaa tuskailla. Tuli laserit, jotka maksoivat enemmän kuin yrityksillä oli varaa niistä maksaa ja joiden kuljettamiseen tarvittiin pakettiauto tai peräkärry... Huikeaksi kasvoi muistiavaruus, kun se kohosi 128 kilotavuun. Kovalevyä kutsuttiin vielä Winchestreriksi ja viiden megatavun levy jouduttiin jakamaan kahteen osioon, kun CP/M ei ymmärtänyt suurta tiedostojen määrää.

                 Asuttiin moderneissa kerrostaloissa, jotka alkavat jo hajota tai omakotitaloissa, joissa nyt on homeongelmia. Omakotitalossa piti olla jääkaappi ja erillinen kylmiö. Telkkari oli jo värillinen putkimalli. Ei vielä uneksittu tauluteeveestä ja kaitafilmi alkoi vaihtua videonauhuriin, jota näyttävästi kanniskeltiin kahvasta ja jonka nauhuriosa roikkui hihnassa olkapäältä.

                 Mennäänkö vielä pari vuosikymmentä taaksepäin, kun valokuvauksessa tapahtui pikkuhiljaa siirtymistä mustavalkoisesta värikuviin. ja kaitafilmeissä tuplakahdeksikon korvasi superkahdeksan? Ei tarvinnut enää kääntää pimeässä rullaa kahden minuutin kuvauksen jälkeen. Sai kuvata kerralla peräti 4 minuuttia. Trakkaan piti harkita ne kuvauspätkät, kun filmi oli kallista.

                 Kulkuneuvoksi tulivat Minit ja TippaRellut. Estafettikin sai jo tuhatkuutioisen moottorin kahdeksansatasen tilalle. Ei ollut kattonopeusrajoitusta, mutta ei ollut niin kovin tehokkaita autojakaan jokapojalla. Polkupyöriä alettiin hyljeksiä, kun täytyi ehdottomasti saada jo mopo.

                 Vielä kaksi vuosikymmentä taaksepäin eikä liikalihavuus ollut varsinainen ongelma. Sodan jäljiltä oltiin aliravittuja ja elettiin korttiannoksilla. Kouluun piti viedä oma kaalikerä keräkaalia eikä syömiseen tarvinnut veistä ja haarukkaa, sillä koulussa oli vain keittoruokia ja puuroja, kun ilmainen kouluruokailu kansakouluissa alkoi. Oppikouluun piti kuljettaa omat eväät ruokatuntia varten ja koulupäivä oli lauantaikin. Varakkaalla naapurilla oli henkilöauto ja ainakin yhdellä varakkaalla, tutulla maanomistajalla traktori.

                 Oma muistini ei paljon kauemmas yllä, mutta elettiin jollakin alkeellisella tavalla ennen digiaikaa eikä kaikilla ollut edes radioa.

Eletttiin kai sitä jotenkin joskus n.s. pimeällä keskiajallakin. Tätä aikaa tullaan kutsumaan pimeäksi digiajaksi, bittiavaruuteen katoavat tiedot ja tulosteet haihtuvat nykymusteiden mukana kehnosta, vaikka hienosti kiiltävästä paperista.