Eläinten tavat

7 pv syyskuuta 11

Miro Arho ja Arhippa hippasilla

Synttärit:

Tukkilainen Frans Henrik Henrikinpoika Koskinen (Kauppila) 1851, Kauvatsa          Tämän Fransin poika oli se yhden sivuhaaran Frans Emil Sillanpää, jota niin paljon kaverit joutuivat takaamaan nuoruusvuosina, että kyselivät toisltaan: ”Kenen vuoro nyt on Sillanpäätä taata?” Siitäpä sittenlempinimi ”Taata”.

Amanda Juhontytär Väisänen 1889,

Veikko Reinikan isoäiti lienee Puolangan Väisäsiä, vaikka isoisänsä suku sinne ehkä Karjalan mailta kulkeutuikin.

Margareeta Hyyryläinen 1919, Puolanka. Kiiskilä   Äitinsä kolmikymmenvuotispäivän syntymäpäiväyllätykseksi  ilmaantui maailmaan Veikko Reinikan äiti, joka sittemmin solmi liiton Vihtori Reinikan kanssa ja siitä liitostahan Kaarina-serkun mies on sitten tuloksena.

Donald Flitsch 1919. Tolosen Margetta tuli Koskelon Pekan toiseksi vaimoksi edellisen Margetan kuoltua ja ehti tehdä vain Matin, joka siis oli Liisan velipuoli. Matin lapset tietenkin olivat silti Iikka Liisanpojan serkkuja, joista kaksi lähti rapakon taakse. Siellä sitten Perttu nai Korvelan Marian, joka seitsemäntenä kymmenestä babystaan tuotti Amanda Lillian Koskelan 1901. Amanda siis oli Anna Sukasen isän pikkuserkku, joka Floyd Flitschin vaimona teki toiseksi lapsekseen pojan ja poika sai nimen Donald. Liekö sitten Donald lisää Flitschejä hommannut, en tiedä, mutta olisihan tuossa aikaa ollut, kun hän kuoli 46-vuotiaana helmikuussa 1979.

LUONNONKIRJA

                 Aikoinaan Topelius kirjoitti Ala-Alkeiskoulun tarpeisiin ”Luonnonkirjan”, jossa selitteli kovin uskonnollissävyisesti ja ehkä oman aikansa lapsille sopivaan tyyliin luontoa ja sen ilmiöitä. Poiminpa siitä tyyliesimerkkinä runomuotoon puetun kuvailun eläimistä.

Eläinten tavoista.

Ain` olkoon jalopeuran jalous, miehuus sulla,

vaan et kuin tiiker´ julmaks sa verenjuojaks tulla.

Kuin kyyhky ole siivo, kuin lammas lauhkea,

kuin aasi älä tuhma, kuin kissa kavala.

Ain´ ole uskollinen kuin koira ihmisellen

 vaan älä imartele kuin koira lieherrellen.

 Iloinen ole vilkas kuin lintu laulukieli

 ja viisas, älä viekas kuin kettu myrkkymieli.

Ykspäinen älä ole kuin härkä jörö on.

Kuin joutsen puhdas ruumiis ja sielus olkohon.

Kuin kala ole vaiti, jos kuulet salaisuutta

 ja oravasta opi liikkeissäsi sukkeluutta.

 Kateudest´ älä halkee kuin rietas konna.

Pelosta älä värjy kuin jänis miehuutonna.

Käy eespäin, älä taapäin kuin krapu, kulkeissasi,

äl´ ole susi ahne, äl´ liukas angerjas

äläkä sika rietas. Kakspäinen älköön kieles

kuin käärmeen kieli olko. Sun pyrkiköhön mieles

 taivasta kohti kuin kotka kohoomaan.

Äl´ loio laiskotellen kuin karhu luolassaan,

Kuin hevonen sä ollos rivakka, virkku vainen

ja älä vitkastele kuin hidas etanainen.

Kuin riikinkukko älä vaatteillasi loist.

Kas kalkkunaista pöyhkeää! Sun tapas olkoon toist.

Äl´ apinana matki, jos olet nuori vielä.

äl´ yhdy korpin huutoon, vaan laula leivon kiellä.

Sä ota muurahaisten vireydet´ yllykettä.

 Kukasta karvaast´ ime kuin mehiläinen mettä.

Lujaks työsi tee, kuin korallien luoma,

mi vuosisadat kestää. – Nää kaikki hyvin huomaa,

oi ihminen, sä jaloin, ylevin elävistä!

Näin luontokappaleista sä opit hyödyllistä.

Lienenkö jo vanhus harmaapäinen (kalju),

kun ihmisten puheista ja kirjoituksista on olo halju

ja ihmisten tekoja eläimiin verratessani

suhtaudun aika kyynisesti

ihmisen suureen jalouteen

ja suureen Topeliukseen

ja hänen eläimillekin

kasaamiin

ominaisuuksiin.