Lieneekö maailmassa ketään, joka ei jossakin verkossa sätkisi

Syyskuun yhdestoista on Juhani Ahon syntymäpäivä ja Amerikan sotiin syöksymisen vuosipäivä lentokoneitten osuttua maaliinsa New Yorkissa. 

Anna Koskela ja Kustaa Sukanen oikealla kihlakuvassaan.

Pelkkä Santeri ei ole niin suuri kuin Aleksanteri, sanotaan, mutta juhlivatpa Alet, Santut, Aleksit ja Alex ja Aleksandratkin ja Ali Baba tietenkin. 

Kujalan Jompen ja Tertun Sanna Tuulikilla on miehenään Keräsen Jukka, joka voi olla kainuulaisia kaukaisia sukulaisia ehkä kukaties. Varmemmin on kuitenkin olemassa Aleksi Matti Johannes Kujala,

Alex Stenwall ei liene Kiven sukua, mutta on toiminut Amerikassa Bertha (Ina) Koskelan aviomiehenä sikäli touhukkaasti, että kaksi poikaa on syntynyt 1920-luvulla tai niillä main. INA oli Pertun tytär, siis länteen lähteneitten Koskeloitten kautta sukua..

Santeri Laamanen oli naimisssa Anna Romppaisen kanssa ja heille syntyi Rauha Tilda, jonka sitten nai Aarne Anseli Kuusela ja siitä saatiin myös aikaan ainakin Sinikka ja kaksi poikaa. Sinikka kuoli kuusivuotiaana 1943, Aimo vajaan vuoden ikäisenä 1940 ja Veikko tapaturmaisesti 1977 nelikymppisenä. Aarne kuoli 1939 ja Rauha 1955. Vainajia lienevät Santeri ja Annakin, kun molempien syntymästä on jo yli 120 vuotta.

Synttärit:

Pekka Iisakinpoika Sutinen 1780, Auho  Pekan isoisä oli Priitta Koskelon poika ja vaimo oli Lauri Väisäsen tytär. Niin se juuri palautui Askanmäen entiseen Koskeloon. Pääasiassa tyttäriä tälle parille syntyi, mutta sentään yksi poikakin isänsä kaimaksi.

Kaisa Greta Kampman (Pyykkö) 1810, Utajärvi   Kampmanien juuret olivat juuttua tähän Kaisaan, kun yhteyttä muihin Utajärven Kampmaneihin ei ollutkaan, mutta sittenpä selvisi, että monessa talossa viljelystä yrittänyt Matti, joka alunperin oli suvultaan Auhon Hiltusia oli Pyykön isäntänä aikoinaan Liisa Nykäsen kanssa saanut tyttären, joka sopi ainoana sielläpäin meidän Kaisa Gretaksi. Olipa sitten Matti Liisoineen välillä yrittämässä Kampmanin tilankin viljelyä, mutta joutui sen luovuttamaan, kun ei luonnistanut. Kaisa sinne kumminkin jäi piikomaan ja sai sitten sen talon nimen kirkonkirjoihin omakseen. Kaisankin juuret yllättäen ulottuvat Koskelon Priittaan.

AnnaStiina "Koskela" "Myllymäki" 1853, Huittinen   Lainattuja ovat Miina Sukasen serkun  molemmat sukunimet, jotka tähän hutkimukseen on otettu Tuomaan torpasta, Myllymäestä ja Tuomaan isän sotilastorpasta Koskelasta. Enempiä tietoja minulla ei Anna Stiinasta ole. Keksisinkö?

Juha Iisakinpoika Tolonen 1859, Kianto 63  Juhan äiti oli Anna Moilanen ja taisipa olla Juhan isän pikkuserkku, kun Iisakin isoisä oli Iisakki Jaakonpoika Moilanen. Minneppä muualla ne juuret johtaisivat kuin Koskelon Priittaan.

Saimi Inkeri Kovalainen vähän alle sata., Säräisniemi Antti Koskelo oli Iikka Iikanpojan velipuoli ja naimissa Iida Karjalaisen kanssa. Heidän lapsilaumaansa kuuluti Arvo Vihtori, joka nai tämän Saimin, mutta tuloksista ei ole tietoa.

Hilja INKERI Huldantytär Ojala 1923, Punkalaidun Väiskän serkku Valto Anselmi Sukanen oli Frans Anselmin poika ja Inkeri oli Valton vaimo, joka synnytti Hannu Kalervo Sukasen ja Heimo Sukasen, joiden  syntymäaika tästä puuttuu. Valto kuoli 9.2.1975 ja Inkeri vasta 2002 pitkän leskeyden jälkeen..

Helga Emilia Meriläinen alle sata, Säräisniemi   Sakarias Kovalaisen poika Väinö nai Helgan ja kaksi tyttöähän siitä liitosta on tiedossa. On vain niin , että 1951 syntynyt Liisa kuoli ihan pienenä ja seuraavan vuonna syntyneestä Marja Kaarinasta ei ole lisätietoja. Sakariashan oli Liisa Pekantytär Koskelon pojanpoikana Anna Sukasen serkku.

Verkostot

Lukinverkkoon on verrattu monia järjestelmiä ja koukkuunhan niihin jää, ei kun loukkuun. Nykyisin tämä WWW on käsittämättömän laaja verkkojen verkko, johon verrattuna lukinverkko kaikessa taidokkuudessaan on yksinkertaisuuden huippu. Eri asia sitten, kumpi on kauniimpi.

Sukujen suhteet ovat myös eräänlainen verkko, joka entisinä aikoina oli lujempi kuin nykyisenä individualismia ihannoivana aikana. Nykyisin voi verkko jo pettää niin, että ihminen voi olla puoli vuotta kodissaan kuolleena kenenkään kaipaamatta.

Olenhan kyllä jo monesti murehtinut korpien asukkaitten kohtaloita. Kun tauti tai vainolainen on iskenyt hengiltä kokonaisen perheen ja kaukaisessa korpimökissä on ollut turha odottaa jonkun pistäytyvän ja järjestävän hautauksen. Kyllä siellä luonto vei osansa ikuiseen kiertoon haudattiin tai oltiin hautaamatta. Nykyviidakkoa ovat kaupungit, joissa saman portaan asukkaatkin saattavat olla vieraita toisilleen vuosikymmenet. Viereisen rapun asukas voi nukkua yönsä puolen metrin päässä, etkä tapaa häntä koskaan.

Kaupunkien ja valtioden ja nykyisin maanosien ja koko tämän asutun maailman liikenne muodostaa verkoston, joka on energian saatavuudesta ja hinnasta riippuvainen. Onhan nähty kuinka pieni häiriö jossakin aiheuttaa energian hinnan nousun. Kun sitten oikein kunnolla jysähtää jossakin, niin kaikki hinnat nousevat, koska ovat riippuvaisia kuljetuksista. Harvemmin hinnat laskevat, koska niitä voittoja ei kannata vähentää, kun kauppa kuitenkin käy ja kilisevää kertyy suurosakkaitten tileille.

Lieneekö maailmassa ketään, joka ei jossakin verkossa sätkisi. Eikä kai tarvitse olla enää tässä maailmassakaan, kun on kuulemma ongelmaa vainajien sähköpostitilien lopettamisessakin, varsinkin, jos niitä on turvallisuusohjeitten mukaan avattu salanimellä. 

Olemmeko saamassa ikuisen virtuaalielämän?