Lönrotin Elias Laukossa ryyppäämässä.

24 pv syyskuuta

Alvarin päivää ei ole alvariinsa Aunollakaan ja alkavat minulla nämä päivätkin seota.

Pyörällä päästään.

Melkein Alvari on kumminkin Marjatan tyttären, Mari Sukasen, isoisä Portugalissa. Hän on Alvaro Patinhas ja puuseppä ammatiltaan. Tosin hän on syntynyt 6.6.1935, joten kaipa liki kahdeksankymppinen Portugalissakin on jo eläkeläinen.

Synttärit:

Jaakko Laurinpoika Moilanen 1789, Suolijärvi N:12  Koskelon Priitan tytär, Kristiina Sutinen, liitti Moilaset sukuhaaraansa naimalla Jaakko Jaakonpoika Moilasen. Jaakolle ja Kristiinalle harrasteltiin yksitoista tenavaa, joista seitsemäs oli Briitta ja Briitta sitten vielä vahvisti liitosta Moilasiin naimalla Lauri Eliaksenpoika Moilasen. Ensin syntyi Signe Valpuri, joka kuoli viisivuotiaana ja sitten tämä Jaakko, jolla on taas merkintä vain syntymästä ja kasteesta. Jaakko sai vielä kaksi veljeä ja kaksi siskoa, joiden tiedot ovat yhtä vähäiset.. Nuorin veli oli sitten toisen isoisän kaima, Elias.

Antti Paulinpoika Hiltunen 1800, Kerälä No:28  Vanhimman tyttärensä, Margetan, Priitta antoi Heikkisen Laurille ja Margetta sai ensin kaiman äidilleen ja sitten isälleen ja sitten Antin, joka ei ole vielä tämä Antti, vaan Heikkisen Antti, joka nai Moilasen Valpurin, joka ei tietenkään ole Signe Valpuri, joka kuoli viisivuotiaana, vaan Kristiinan Jaakon sisko. Sitten syntyi Lauri ja jo tuli seuraava  Margettakin, joka nai Pauli Hiltusen Auhon kylän Hiltulasta. Kolmantena lapsena Margetta sitten teki tähän Priitan viidenteen polveen Antti Paulinpojan. Niin siinä sitten oli kytketty jo Hiltustenkin verenperimät Priitan jälkikasvuun.

Reino Johannes Kahmala 1916, Oulu Hiltulan Hiltusista juontaa sukuhaaraa myös Kampmanien kautta Kahmaloitten perheeseen. Ei tämä Reino ehtinyt kyllä vuottakaan pitää meteliä itsestään, vaan lähti pois jo 23.7.1917.

Anna Kaisa Koskelo 1917, Neittävä

Tuon Reinon kuolinvuonna syntyi Anna Sukasen serkku, Anna Kaisa Koskelo Antille ja Karjalaisen Iidalle kuudentena lapsena ja yksitoistahan niitä kaikkiaan Iida ehti reilussa kahdessa vuosikymmenessä maailmaan laittaa.

Lönrotin Elias Laukossa ryyppäämässä.

Kolmannella runonkeruumatkallaan loppukesällä 1832 Elias Lönnrot pääsi ensi kerran Vienaan, kohteeseen, joka jo aiemmilla matkoilla oli tavoitteena, mutta jäi vielä saavuttamattomaksi.

Alkukesästä Lönnrot oli valmistunut lääketieteen tohtoriksi. Juhlallisuuksien jälkeen hän lähti neljän promootiotoverinsa kanssa rentoutumaan Laukkoon, jossa "elettiin taas pari päivää varsin vähän lääketieteen mukaista elämää, vaikka meitä vanha Törngren mukaan luettuna oli seitsemän tohtoria yhdessä".  kirjoitti Elias päiväkirjaansa

Heinäkuun puolenvälin tienoilla Lönnrot lähti runonkeruumatkalle mukanaan pari ylioppilasta, Juhana Törngren ja Juhana Wirzén. Matka Laukosta Kuhmon Saunajärvelle kesti viisi viikkoa eikä sen aikana juuri selvää päivää nähty. Rommi- ja pirtupullojen tyhjennysten ohessa pelattiin korttia, ja Nurmeksessa Lönnrot voitti paikallisilta virkaherroilta huomattavan summan rahaa matkakassaansa.

Reipasta meininkiä reippailla retkeilijöillä

Miltä syksy tuoksuu?

Tänä aamuna auringonnousun aikaan

usvaisella pihalla aamutakissa,

jalat kasteisessa ruohossa

annoin tuoksujen virrata

tuulen mukana

yli peltojen, yli niittyjen

metsien takaa.

Syksy tuoksui omenilta,

kostealta ruoholta,

leikatulta viljalta,

kuloheinältä.

Syksy tuoksui sieniltä,

pihlajanmarjoilta,

puolukoilta.

Tuuli toi kaukaa toiset tuoksut

ja vaahteran lehti asettui kivelle

koruksi.

Tästä pitäisi malttaa kääntyä ympäri,

kävellä muutama askel portaille,

nousta kynnyksen yli keittiöön,

jossa vielä tuoksuu

eilisen leipomukset.