...haureellinen ja synnillinen elämä...

16 pv syyskuuta on tämänkin kuukauden puoliväli sitten ohitettu ja Hellevi, Helle, Hella, Hellä, Helli, Hellin, Hille ja Hillevi olivat helliä ja villejä ja suloisia.

Toivo Einari Sukasen lesken, Hellin, syntymäaika ja monet muutkin tiedot minulta puuttuvat. Jospa joku niitä tietoja toimittaisi. Anna Kaisa on kumminkin  tytär, joka Turusen tunnustaa nykyisin sukunimekseen. Vainajia ovat jo Topi ja Hellikin.

Elsa Erika Mälli teki ensin kaksi poikaa ja sitten pari tytönhuitukkaa Moilasen Oskarille. Tytöistä nuorempi oli sitten Helli. Seitsemäs sukupolvi Koskelon Priitasta ja suora linja tähän Helliin johtaa. Linja on kumminkin ollut pelkkiä Moilasia siitä lähtien, kun Kristiina Iisakintytär Sutinen Jaakko Jaakonpoika Moilasen nai Priitta Koskelon vävyksi.

Synttärit:

Torpanakka Elina Pekantytär Koskelo 1808, Hyrynsalmi, 22.     Toinen Anttosen Margetan ja Koskelon Pekan vunnukoista alkoi Kemppaisen Joosepin vaimoksi hyvinkin toiveikkaana ja Pekka syntyi jo seuraavana vuonna vaarinsa kaimaksi.. Ei ehtinyt poika kuitenkaan kymmentään täyttää, kun isä kuoli ja viiden vuoden päästä äitikin. Lavantauti oli ankara verottaja kainuulaisten harventajana.

Nobelkirjailija Frans Emil Fransinpoika Sillanpää (Koskinen/Kauppila) 1888, Häme

Eipä voi leuhkia läheisellä sukulaisuudella tähän kirjailijaan, kun ukistakin on laskettava kuusi polvea taaksepäin yhteiseen esi-isään.

Raymond Michaelson liki sata.   Pitipä käydä pitkä lista taas Koskelon Priitan jälkeläisiä ennenkuin Amerikasta löytyi kahdeksatta polvea oleva Anna Seppäsen ja William Michelsonin nuorin poika. Kauas on sekin haara jo harhautunut aivan vieraskieliseksikin.

Veikko Kaarlo Aulis Korva alle sata, Muhos        Väiskän pikkuserkku, Raija Helena Heikkinen tuntuu jo paljon läheisemmältä sukulaiselta, vaikken ikinä ole nähnytkään. Ei se lempi ikää katso, sillä Raija on tätä Veikkoa yhdeksän vuotta nuorempi ja häät vietettiin ihan sopivan kypsällä iällä 11.4.1982 ja tyttäreksi syntyi sitten Anna Katriina.

Aino Mirjami Koskela 1946. Paltamo Hiukan yli puoli vuotta Aino Mirjami tässä maailmassa viihtyi.

Esko Aadolf Möttönen alle sata, Paltamo     Jo vuosia yli puolen vuosisataansa Esko Aadolf jo viettää tänään, mutta vieläkö asunee Paltamossa, kun ei tästä pikkuserkusta muita tietoja olle kuin syntymän aika ja paikka eikä laki salli niistäkään mainita kuin toisen.

KIRKON RANGAISTUKSIA

          Joskus sitä vain pohdiskelee hiljaa mielessään niitä perimmäisiä syitä tämän syntislauman paimentamiseen kuriin ja nuhteeseen. Onko aivan kaikkein takimmaisena syynä ollut ihmisen sielun pelastaminen kuvitellulta kadotukselta, vai onko etsitty keinoja lisätä kirkon tuloja. Rangaistuksethan olivat useimmiten sakkoja, jotka kilahtivat suoraan kirkon kassaan. Tietenkin valtioiden muodostuminen myös edellytti verojen lisäksi sakkotuloja ja muita vastaavia lisämaksuja. Vankilat kylläkin lisäsivät kuluja ja kouluttivat rikollisen mielen omaavia uusiin konnuuksiin, mutta kirkkohan ei juuri vankiloita harrastanut. Ne olivat maallisen vallan rasitteita.

          Ihmisen luontoa vastaan eivät auttaneet kirkonkaan keinot. Vampulassa 1852 pidetyssä piispantarkastuksessa kauhisteltiin sitä, että aviottoman lapsen synnyttänyttä naista ei katsottu enää edes häpeällisen teon tekijäksi ja kymmentä vuotta myöhemmin (1864)* kirjoitti sikäläinen pappismies:

          “Kuin haureellinen ja synnillinen elämä on niin suureen valtaan kohonnut seurakunnassa, ettei oikein häpiänä pidetä, jos naimaton vaimoihminen lapsia synnyttää ja vaivaan joutuneena vielä Waivaishoidon turviin pakenee - - - että kumminki pelvon vuoksi pitäisi hirviämpäin rikoksellisten äpärä lapset seurakunnalta otettaa hoidettaviksi, siltikuin lain voima näihin suojelluksettomiin muuten ei ryhdy”.

          Päivittelyn kohteena oli erityisesti muuan torpantyttö, joka oli ehtinyt jo neljään aviottomaan lapseen. Samoihin aikoihinhan meidän Maijastiinamme synnytti Kalle Fredrikin, joka oli hänen lapsistaan neljäs. Kuinka laaja käsite on sitten ”sikäläisyys”? Kyllähän Maijastiina alunperin oli torpantyttö, mutta orpona maailmalle joutunut niin pienenä, ettei juuri muuta aikaa tiennyt olleenkaan kuin piikana itsensä elättämisen aika. Voi tietenkin olla, että joku toinenkin tyttölapsi oli useita au-lapsia saanut aikaan.

          Kauvatsalla oli 1830 eräs torppari saatu verekseltään kiinni, kun hän oli yöllä ollut kiipeämässä ikkunasta kappalaisen piikojen luo. Hänet velvoitettiin maksamaan vaivaiskassaan kaksi pankkiriksiä tai istumaan sunnuntaina jalkapuussa. Lisäksi hän sai ankaran varoituksen.

          Kun sukupuoliasiat olivat arka alue, osittain syntiä, pienikin rike oli suuri. Ja mikä olikaan hauskempaa kuin tehdä sitä, mikä oli kiellettyä. Tällaisen sankaruuden arvo nousi, jos se tehtiin vastakohtatilanteessa. Sotilas Matti Nyman oli 1752 Huittisten kirkossa Idman nuoremman saarnatessa “asetellut sormensa siveettömällä ja haureellisella tavalla” siten, että hän oli pannut peukalonsa toisen käden peukalon ja etusormen muodostamaan soikioon. Aikaansaannostaan hän oli näytellyt useita kertoja seurakuntalaisille ja herättänyt valtavan naurunremakan. Vaikka Nyman väitti esittäneensä tuhman kuvan vain kerran, hänet tuomittiin oikeudessa 25 hopeataalarin sakkoon ja julkiseen kirkkorangaistukseen.

          Pelkkä istuminen häpeäpallilla tai jalkapuussa oli järjestysrangaistus eikä siihen liittynyt samaa rikollisuuden ja kunniattomuuden leimaa kuin julkirippiin. Tietysti kirkollekin oli tärkeintä sakkorahat. Eihän jalkapuussa istuminen mitään tuottanut, vaan se oli enemmänkin kirkon tapa nöyryyttää.

          Joskus tuomittu saattoi esittää vastalauseensa suomalaiskansallisesti, kuten Nopparin rusthollin poika teki v. 1705. Hänet oli määrätty kirkon käytävälle häpeäpallille pienestä rikkeestä langetettua rangaistusta suorittamaan. Mutta hän näytti rusthollarin uhman: ei ottanut lakkia päästään, vaikka rovasti unilukkarin avustamana sitä vaati. Parin kuudennusmiehen täytyi kantaa nuorukainen ulos kirkosta. Hattu pysyi paikallaan. Hän selvisi uhmastaan sakolla, koska hän ei ollut juovuksissa eikä muutoin ollut häirinnyt kirkonmenoja.

          Liiallinen pikkumaisuus kääntyi kirkkoa vastaan. Hyvä tarkoitus oli hukkua pakkopykälien viidakkoon. Kaikkia määräyksiä ei voitu noudattaa.

          Ei voinut ennen eikä voi nytkään.