LISÄÄ ÄLYKILPAA

19 pv SYYSKUUTA.

Reija heijaa, vaan ei suvussa näy.

Synttärit:

  

Eeva Juhantytär Juntunen 1805, Kerälä No:17 Antti Anttosen isoäidin isoisä oli Laurosen Valpurin tekemä Henrik Koskelo Pesiön kylältä. Antti nai Juntusen Eevan 27.3.1828 Kerälässä ja Elsa syntyi vasta 1831, joten olihan siinä harjoittelemista. Juha syntyi siten jo parin vuoden kuluttua, mutta sitten puuhattiin isän kaimaa viisi vuotta ja taas kului aikaa Ulrikaan kolme vuotta ja sihen se pirttiviljelys sitten loppui, vaikkei Eeva ollut kuin 35 vuotias ja Antillakin riitti elinvuosia vielä.

Talonpoika Juha Gabrielinpoika Torvinen 1815, Suolij: No:20

Brita Hiltusen tekemät tenavat Gabrielille olivat kolmatta polvea Koskelon Priitasta  Juha oli perheen toinen lapsi ja ensimmäinen poika yhdeksänlapsisesa katraassa.

Lauri Iisakinpoika Sutinen 1877, Kun tuo Iisakki oli kovin periytyväinen nimi Koskelon Priitan ja Sutisen Iisakin jälkeläisissä, niin pitäisi kai Lauriinkin polvet laskeskella, mutta eipä tästä pojasta muutenkaan juuri tarinaa irtoa, kun syntymäaika on ainut tieto ja äiti oli Väisäsen Kreeta, josta myös juuret johtavat samaan peruspariin. Isän isoisä oli Iisak Henrikinpoika ja äidin isoisä Henrik Juhanpoika Sutinen.

Lilja Elisabet Pussinen alle sata, Säräisniemi.   Toinen Koskelon Tyynen ja Pussisen Yrjön tyttäristä on reilun yksitoista vuotta pikkuserkkuaan, Väiskää, nuorempi ja naimisissa Karppisen Vilhon kanssa. Sitäpaitsi esikoispoika, Simo, voi olla tuttu karavanari.

Ron Mark Tapani alle sata, USA kumminkin yli puoli vuosisataa kuten vaimonsa vaimonsa, Roberta Walitalokin. Kujalan Kaisan jälkikasvuahan Roberta on. Hän on Sylvian pojantytär eikä suomenkieli enää suju.

Ritva Anneli Tervonen alle sata, Vaala. Kun kerran Väiskän serkku, Eeva Vappu Tenhunen, on Tervosen Otto Kaleville tämän Ritvan tehnyt, niin pikkuserkkuhan tämä tytönhupakko lienee....

Mika Johannes Kujala alle sata, Oulu.   On tämä Jomppe-serkun ja Puolakan Tertun esikoinen jo siinä iässä, että pitäisi ainakin kuva jollakin olla tiedostoihin toimitettavaksi. Kappas vaan, onhan se pitkän miehen kuva sinne ilmestynyt.

Christopher Larson 19.9.1979, Northfield, Minnesota                  27 *

Toinen päivän amerikkalaisista on Larry Rantapaan siskon, Annaleen nuorena kuollut poika.

Häät:

Matti Tapani Suihkonen ja Sirkka-Liisa Tellervo Kovalainen 1981  Sirkka-Liisan isoisän isoäiti on Liisa Pekantytär Koskelo ja sisaruksia tällä tytöllä kyllä riittää Moilasen Riitu niitä Antille teki kuusi kappaletta. Antti ja Riitu ovat jo vainajia, mutta tenavat lienevät vielä kaikki hengissä ja pariskunnan hopeahäissä.

  

Matti Matinpoika Nikkilä ja Kaisa Matintytär Leski 1773, Huittinen          vain 15 vuotta ja Matti kuoli 1788.

Maijastiinan äidin isovanhemmat syntyivät noin sata vuotta ennen Maijastiinaa Huittisissa. Matti syntyi 18.7.1728 ja Kaisa 19.3.1744. Olihan heillä tuota ikäeroa, mutta sehän johtui siitä, että Matti oli jäänyt leskimieheksi Nopparin Kaisan jälkeen ja olihan uusi Kaisa sentään liki kolmikymppinen ja Matti reipas neliviitonen ja talo suuri. Niin sinä sitten touhuttiin, että meille tärkeä Maria Matintytär saatiin aikaan jo 25.4.1774.

LISÄÄ ÄLYKILPAA

 Douglas Adams totesi, että "Maa-planeetalla, ihminen on aina olettanut, että hän on älykkäämpi kuin delfiinit, koska hän on saavuttanut niin paljon - pyörän, New Yorkin, sodat ja niin edelleen - kun taas kaikki mitä delfiini on koskaan tehnyt on hukata aikaa vedessä hauskaa pitämällä. Mutta päinvastoin, delfiini on aina uskonut, että he olivat paljon älykkäämpiä kuin ihminen - Juuri samoista syistä. Viime aikojen delfiinin viesti on tulkittu väärin. Niin yllättävän hienostunut yritys on tehdä kaksinkertainen kuperkeikka taaksepäin  vanteen kautta vihellellen "Star Spangled Banner", mutta itse asiassa viesti oli tämä: ”Vielä kerran kiitokset kaikille kalasta."  Jatkoksi Adams ja Carl Sagan toteavat loistavasti, "Mielenkiintoista huomata, että vaikka joidenkin delfiinien raportoidaan oppineen englantia - jopa 50 sanaa käytössä oikeassa yhteydessä - ei ihmisen ole raportoitu oppineen delfiiniä." "Carl Sagan on oikeassa!" sanoi Lori Marino, biopsygologi Emoryn yliopistossa Atlantassa, Georgiassa. "Emme vielä ymmärrä delfiinien ja valaiden luonnollista kielijärjestelmää.

Tiedämme vähän enemmän nyt, kun on ollut tämän tutkijoilta vuosikymmeniä, mutta emme ole todella selvittäneet koodia."

Valaskieli

Monet muut valaskielet ovat tasaisempia ja kestäviä. Murteita miekkavalailla, jotka liikkuvat suuressa laajennetussa perheryhmässä kutsutaan paloiksi. " Ne näyttävät muuttuvan paljon hitaammin ja ovat sidoksissa erityisiin sosiaalisiin rakenteisiin,” sanoo Whitehead. "Erityisesti podilla on oma murteensa ja murre on samoja palkoja, jotka ovat saman klaanin jäsenillä. Klaaneilla on murteita, jotka eroavat toisistaan ​​aivan kuten ihmisten saman maan eri puolilta  voivat kuulostaa hyvin erilaisilta, kuitenkin ymmärrettäviltä, mutta ihmisten kielet eri maissa voivat olla täysin käsittämättömiä toisilleen", sanoo Whitehead. Nämä murteet on vakaita. "Viime vuonna kaskelotit, joita oli tutkimuksessa, voidaan yhdistää saman ryhmän kaskelotteihin nytkin. Voimme tallentaa niitä kymmenen vuoden päästä, ja me emme huomaa mitään eroa äänissä, joita he tekevät."

Whitehead toteaa, että eri kapseissaan ​​valailla voi olla selvästi erilaista käyttäytymistä ja kieltä, vaikka liikkuvat niillä samoilla alueilla. "Mielestämme tässä tilanteessa meillä on monikulttuurinen yhteiskunta", hän sanoo. "Yhteen paikkaan on tullut eläimiä, jotka saavat elantonsa hyvin eri tavoin."

Kaskeloteilla Galapagos saarilla on kaksi eri tapaa puhua. Nämä valaiden puheet ovat sarja napsautuksia, mutta jotkut heistä usein lisäävät tauon ja loppuun "click". Tämä on tärkeää, sanoo Whitehead, sillä riippuen säästä, yksi ryhmä voi selvitä paremmin kuin muut. Hän toteaa, että valaat, joilla on viime aksentti näyttävät menestyvän El Ninovuonna, kun vesi on paljon lämpimämpää, kun ryhmä ilman aksenttia menestyi paremmin kylmissä vesissä normaalina vuotena.

Kaskelottiklaanit käyttävät eri kulttuurien murteita. Jotkut näistä klaaneista ovat liikkuvia, matkustavat pitkiä matkoja lyhyenä aikana, toiset näyttävät olevan paikallisia, loput yhdessä paikassa vain päivän. Whitehead tutki vaihtelevia ääntelyjä klaanien välillä. Ryhmä A: "Click-Click-Click-Click-Click"  ja ryhmä G: "Click-Click-Click-Click-tauko-Click", ryhmä T: "Click-Click-tauko-Click-Click." Nämä koodit säilyvät yli valtameren ja ajan, ja ovat "ryhmäominaisuutta." Kulttuurista  perintöä kaskeloteilla ei havaittu vain niiden napsautusissa ja tauoissa, mutta myös vaihtelussa saalistaessa. On myös "sanoja", jotka liittyvät sukeltamiseen ja  jopa ulostamiseen.  Whitehead väittää, klaanin identiteetin olevan samanlaisen kansallisuuden kuin ihmisillä. Jäsenyys hallitsevaan klaaniin voi lisätä selviytymismahdollisuuksia ja lisääntymistä.

Ryhävalailla on myös merkkejä kulttuurin lähetyksestä. Joka vuosi, valaat laulavat samoja lauluja Havaijilla ja Meksikossa, pesimäalueilla, jotka ovat 4500 km välein. Miten he sen välittävät? Ehkä he kuulevat lauluja pitkillä matkoilla tai oppivat niitä kesäisin, kun eri ryhmät kokoontuvat pohjoisessa syömään. 

Oudompaa kuin maantieteellinen johdonmukaisuus on, että muutos vaatii aikaan. Pieniä eroja kappaleissa vuosittain tapahtuu, Mutta kuten evoluution kanssa, nämä muutokset voivat tehdä isoja harppauksia lyhyessä ajassa. Australialainen biologi Mike Noad on työtovereineen löytänyt todisteita "kulttuurivallankumouksesta" eteläisellä pallonpuoliskolla. Vuonna 1996 kaksi urosvalasta Intian valtamereltä asti toi Tyynenmeren valaille uuden laulun. Kahden vuoden kuluessa, kaikki Tyynenmeren uroot olivat muuttaneet lauluansa, poimien maahanmuuttajien kappaleita.

Miksi laulun muutos? Ei ole selvää, mutta on selvää, että valailla on hienostunut kulttuuri. Ja kuka tietää, se voi olla kulttuuria, joka tarjoaa heille työkaluja selviytyä homo sapiensin uhasta. Se, että he ottivat vastakkaisen vallankumouksellisen reitin kuin ihminen menemällä maalta merelle 50.000.000 vuotta sitten oli  neronleimaus. Loppujen lopuksi on vettä laajemmin tällä planeetalla.

Kuten evoluutiobiologi Neil Shubin huomauttaa, "Yhdessä mielessä kehitys ei ole tarvinnut mitään uutta valaiden kanssa. Se on vain korjailemassa maanisäkkäitä. Se käyttää vanhaa tekemällä  uusia virheitä."