Minäkö kyyninen pessimisti?

10 pv  syyskuuta.

Kalevit Kalevan kansana Kalevaa lukevat.

Eihän se Kaleviserkun ja Joutsimäen Vuokon hääpäivä aivan Kalevin nimipäivän kohdalle sattunut. Ei se silti tämän lähemmäs olisi voinut sattua.

Pikkuisina poikasina kesiä vietettiin mummilassa. Ensin siellä oli kaverina vain Tapani, mutta sitten Yrjö palasi maailmalta vaimo ja pojat mukanaan. Niin Kalevikin ilmestyi mummilan kesiin. Ei meistä paljon mummulle apua ollut, vaan eipä tuo valittanut työn ja suitten lisääntymistäkään. Lehmät vietiin laitumelle aamuisin ja noudettiin ennen iltalypsyä. Siihen aikaan oli mummilassa myös lauhkea Liinu-tamma, jolla joskus salaa ihan pikkuisen ratsastettiin kaikki kolme yhtäaikaa. Pääasiassa kuitenkin leikittiin poikalaumana, johon kuului serkusten lisäksi Vesan veljekset ja Tervosen Erkki. Lauttakin rakennettiin ja puroa pitkin sauvottiin Juurusojalle asti ja siellä olivat tytöt, Pirkko, Paula ja Tellervo.

Juurusojasta pyydysteltiin hauentumppeja ujuttamalla silmukka pääpuolelta kalan etummaisten evien taakse ja vetämällä se kireäksi ennenkuin kala livahti karkuun. Oli se tarkkaa puuhaa. Lanka ei saanut kalaa hipaistakaan ennen kiristämistä.

Yritettiin sitä sentään Kiinaankin matkustaa kaivamalla syvä kuoppa, mutta siihen kyllästyttiin kesken matkan ja meidät komennettiin kuopat täyttämään.

Hyödylisempää puuhaa taisi kuitenkin sitten olla meskujen ja hillojen poiminta. Mummun ohje oli, että ensin piti syödä maha täyteen ja sitten poimia vakkaseen, niin ei napsi koko ajan ja marjat säilyvät vakassa.

Kalle Aron ja Saima Helinin seitsemästä lapsesta vain esikoiseksi syntyneen Kalevin tiedoissa on vain syntymäaika. Liekö poika kuollut pienenä. Kaikilla muilla on tietoja perheestä tai ainakin puolisosta. Tarkistin ja totesin arvioni vääräksi, sillä Kalevi on vain muuttanut Helsinkiin 25.1.1952 ja sinnehän ihminen katoaa massaan.

Tätä eläkeläispolvea edustakoon myös serkkutytön, Marja-Leenan mies, Rytkösen Kalevi, joka värkkäilee mökkipuuhien lisäksi tietokoneitten kanssa. Yhteisellä esikoisella on toisena nimenään Kalevi.

Monella muullakin on toisen tai kolmannen nimensä kohdalla syytä juhlia Kalevinpäivää. On tuossa yksi synttärisankarikin siinä parvessa.

Synttärit:

Emäntä Kaisa Tuomaantytär Kinkku 1690, Kauvatsa  Tästä Kaisasta seitsemännessä polvessa on se Frans Eemil Sillanpää ja Kaisasta eri suuntaan on mentävä pitkästi ennenkuin yhteinen esi-isä osuu kohdalle, joten se siitä sukulaisuudesta.

Torppari Henrik Juhanpoika Kauppila 1805, Kauvatsa. Yhteiset esivanhemmat ovat Eerik Mäentaka ja Margaretta Kylly, joista  kuudenteen polveen osuu Maijastiinamme ja samaan kuudenteen polveen kuuluu tämä Henrik, jolla sattumalta on aivan toinen Maijastiina vaimonaan ja niinpä Kustaa Fridolf on siten kahdeksatta polvea samoin kuin tuo Frans Eemil, joten siinäpä se siitäkin  sukulaisuudesta.

Liisa Pekantytär Koskelo. 1817, Väyrylän, 32 Yksi merkittävä jakautuminen tapahtui Pekan lapsilauman kohdalla, kun vaimojakin ehti olla kolme. Liisa oli ensimmäisestä liitosta Anttosen Margetan kanssa viides kahdeksasta lapsesta ja Liisaan pitkän aikaan katkesivat tedot Koskelon suvusta, Sitten Antti Sukanen äitinsä juuria tutkiessaan törmäsi sotilas Henrik Henrikinpoika Koskeloon ja siitä pääsi polvi polvelta Pekkaan ja Pekasta Liisaan. Puolangan vanhojen rippikirjojen tutkiminen on sitten tuonut tietoon monia yhteyksiä Kainuun muihin sukuihin, jotka sitten johtivat tämän sukuhutkimuksen sekalaisiin harharetkiin aivan vieraisiin sukuihin. Sittemmin selvisi, että Liisa oli myöhemmässä elämässään alkanut Olavi Kovalaisen vaimoksi ja rakennellut sitä kautta lisähaaroja varsinkin Aapon jälkeläisten kautta. Laajimmat sekoilut Kainuun sukuihin tulivat, kun löytyi sotilas Henrikin sisko, Priitta, joka Sutisen Iisakin vaimona asettui Pyssyvaaraan ja sieltä lähti sitä Sutisten sukuhaarastoa, joka liittää myös Kujaloihin johtavat Kampmanit ja Pirilät samoihin juuristoihin.

Veikko Kalevi Koskela alle sata, Oulu.  Väiskän serkku tämä Koskelan Veikko on, vaikka ikäluokka onkin oman sukupolveni kohdalla. Vilho ja Salli Koskela muuttivat jossain vaiheessa Riihimäelle ja voi olla, että Veikosta, Eerosta ja Liisasta löytyy lisätietoja siltä suunnalta.

VEROT

Jopa hyvinkin kaukaisina aikoina on elänyt monia kuninkaita, keisareita ja kirkkoruhtinaita, jotka ovat visusti pitäneet mielessä, että köyhät ovat aina keskuudessamme eikä niin köyhää silti olekaan, etteikö siltä vielä yksi kolikko tai oravannahka, kapahauki, suolasieni heruisi veronkerääjän pussukkaan. Voi veikkoset. Oikein kun puristaa, niin tuplastippa löytyy, kun luvataan suojelua vihollista vastaan tai vielä paremmin, jos luvataan ikuista iloa kuoleman jälkeen. Molempia kaipaamaan ajaa tietenkin sopivasti istutettu pelko.

Hyvänä esimerkkinä ja veronkannon oikeuttajana on tietenkin jouluevankeliumin Augustus-keisari, joka suuressa viisaudessaan antoi julistaa, että koko maailma oli verolle pantava. Sen veronkantopäätöksen seurauksena syntyi kokonainen uskonto, joka perusti valtansa köyhille myytyihin taivaspaikkoihin, lupaamalla sitä komeamman paikan taivaan iloissa, mitä surkeammin elät täällä maan päällä.

Merkillinen sokeus valtasi ihmislapset, jotka eivät nähneet mitään ristiriitaa ylellisyydessä elävän kirkkoruhtinaan saarnatessa kuinka vaikea on rikkaan päästä taivasten valtakuntaan.

Olisiko sittenkin houkuttelevampaa elellä rikkaudessa ja ylellisyydessä täällä murheen alhossa, kun siellä harppuja hermostuttavasti helkyttelevien enkelten mailla?

Ihaniahan verot ovat. Tosin aikoinaan kielessämme verottaminen oli ryöstön synonyymi. Eihän se niin kovin kaukana samankaltaisuudesta ole nytkään. Se verottamien vain nykyisin perustuu lakeihin ja laithan meille säädetään tottelemista varten. Varsinkin verolait. Ihan yhteiseksi hyväksi ne ovat.

Lieneekö oikein todella ketään, joka kaikki erilaiset verot tuntee ja ymmärtää? Onhan jo sentään jotkut ihmetelleet veroa verosta. Ei se mikään uusi asia ole. Eihän ole aikoihin riittänyt, että maksetaan tuloista. On maksettava vielä enemmän menoista.

Niitä veroja.  

Jotenkin tässä tulee tunne, että yhteiskunta meitä huijaa, kun kaikki rahat kiertyvät yhteiskunnan käyttöön ja onhan siellä sitä virkamieskuntaa ja kun ei omat riittäneet, niin maksetaan vielä Eu:llekin.

Kyllä sen huomaa, että on vaalit aina tulossa, kun vihjaillaan joittenkin verojen poistosta tai helpottamisesta. Hyvähän se on vihjailla, kun voi sitten kirkkain silmin kertoa, ettei se onnistunutkaan, kun muut vastustivat.

Yksi esimerkki on tuo perintövero. Johan tässä monikin eduskuntapaikan säilymisestä haaveileva on kertoillut, että perintövero tuottaa jo niin paljon, että olisi kohtuullista ainakin  korottaa sitä alarajaa kymmenkertaiseksi. Siihen kyllä Lipponen sitten nosti alarajaa ja sanoi haluavansa nähdä sen valtiovarainministerin, joka sen kultakaivoksen tyrehdyttää. Eipä siis haaveilla turhista.

Toinen esimerkki on tuo polttoainevero. Kaikkihan se tietävät, että tässä laajassa maassa liikkuminen maksaa veroina mielettömästi ja kertautuu kaikenlaisten tuotteitten ja ruokien hinnoissa. Kumma, etteivät paikalliset tuotteet ole yhtään halvempia. Isot Eu-pomot päättivät nyt yhteisesti, että kohonneita polttoainekustannuksia ei veroja pienentämällä kompensoida. Oli keksitty sille hyvännäköiset perustelutkin. Kultaahan se on verottajalle prosentuaalinen verotus kohoavista polttoainehinnoista. Se lienee todellisempi syy.

Sitten tämä liikenneministeri vaatii kaikille tienkäyttöveronkin

Rahareikiä kyllä löytyy tarvittaessa. Jos Israel pommittaa naapurimaan maan tasalle taas kerran, niin ei hätää. Kyllä meiltä riittää aina muutamia satoja miljoonia jälleenrakennukseen seuraavaa pommitusta odottamaan. Esimerkkihän tämä vain on.

Kamala kalabaliikki on noussut siitäkin, että Suomi kehtaa vaatia vakuuksia velkoihinsa tukehtuvalta Kreikalta. Hyvänen aika sentään. Miten se nyt siivo mallioppilas sillätavalla?

Ollaan me niin rikkaita me suomalaiset.

Jos YK:n Turvallisuusneuvosto saisi aikaan päätöksen, että kaikki sodan aiheuttamat vahingot on ne aiheuttaneen osapuolen korvattava, niin saattaisi höyrypäillä sotaintoa hillitä kustannusten ajatteleminen.

Ei toteudu. Päätöksiä YK:ssa tekevät innokkaimmat sotijat ja ainahan riittää köyhiä, joilta puristaa jokunen lantti sosiaalisiin avustuksiin kärsineelle osapuolelle ja tuhon aiheuttajat istuvat päätöksiä tekemässä.

Minäkö kyyninen pessimisti?

Tämähän on varsin toiveikas vuodatus