25 pv syyskuuta 

Kullervo ei kuvia kumarra

Enpä tunne muita nuita

Kullervoiksi kutsutuita.

Ainut on Kujalan Tomppa,

jonka kutsun Kullervoksi,

oikein Tuomo Kullervoksi

Tuomon äidin Tellervoksi

Lapin Kaino Tellervoksi

Vaimoksi Kujalan Toivon,

Kolmen poikansa emoksi.

Tässä poika keskimmäinen

Kullervoksi kutsumamme.

Synttärit:

Perintötilan Isäntä Tuomas Eskonpoika Hurri 1635, Huittinen Korkiakoski.  Ikimuistoisesti on Hurrin tila ollut Huittisten Korkiakoskella ja jo Juha Hurri (n. 1490-1540) mainitaan perintötilan isäntänä. Juhan jälkeen isännöivät tilaa vuorollaan Markku Juhanpoika, Esko Markunpoika, Esko Eskonpoika, Niilo Eskonpoika, Esko Niilonpoika ja seitsemännessä polvessa tuli isännäksi isänsä jälkeen Tuomas. Tuomaan tytär; Kaisa Hurri, nai sitten Henrik Matinpojan, joka oli Äyhön lampuoti. Heidän Mariansa vei papin eteen Tuomas Röngren ja heidän lapsenlapsekseen syntyi Leena Matintytär Röngren, josta tuli Maijastiinan äiti ja Kalle Fredrik Sukasen tuntemattomaksi jäänyt isoäiti.

Matti Antinpoika Heikkinen 1792, Taas kuljetaan Priitta Koskelon aloittamassa sukuhaarassa. Marketta Iisakintytärhän nai Lauri Heikkisen ja heidän poikansa Antti sai Moilasen Valpurin kanssa yhdeksänneksi lapsekseen Matin. Saattaa olla, että tämä oli se Matti Heikkinen, joka vaelsi Ruijaan, mutta varmaa se ei ole. Olihan niitä Heikkisten sukuja muitakin.

Torpantyttö Valpuri Laurintytär Koskelo 1805.   Neljä tytärtä Heikkisen Anna antoi Lauri Juhanpoika Koskelolle ja lapsista nuorimmaiseksi jäi Valpuri, josta kirkonkirjoissa on merkintä, että hän olisi ollut piikana jo 1811. Silloinhan Valpuri oli vasta kuusi vuotias. Lapsityövoima oli kyllä normaalia niinä aikoina, mutta vaikea on ymmärtää nykyaikana, että köyhän itsellisen lasten täytyi jo alle (nykyisen) kouluiän hankkia elantonsa työtä tekemällä. Vieläpä työssä, jota nykykakarat määrittelevät ”paskahommiin” kuuluvaksi.

Anna Loviisa Kaisantytär Koskelo 1844.   Matti Matinpoika Koskelon juuret juontavat Valpuri Lauroseen ja vaimona oli Greettastiina Siira ja heillä sitä pirttiviljaa kertyi seitsemään päähän saakka. Esikoiseksi syntyi Kaarina, jota Kaisaksi kutsuttiin ja itsenäisenä ihmisenä Kaisa teki kaksi lasta miestä itselleen hankkimatta riesakseen. Anna Loviisa oli ensimmäinen ja toiseksi syntyi Juha Aukusti 11.6.1847 myöskin Puolangalla.

Anna Kaisa Koskela.1844, Utajärvi. Luulin ensin, että tässä on lyöntivirhe, kun Koskela nimi näkyy jo 1844 syntyneellä tytöllä. Tämäpä oli kumminkin Koskela aivan syntyjään eikä Koskelo ollenkaan. Mularin Antin vaimon kuitenkin yhteen sukuhaaraan liittyi seitsemän veljeksen ja kolmen tytön äitinä. Antin  isän isoäiti oli Koskelon Juliaana Henrikintytär.

Matti Kaarinanpoika Heikkinen 1854.      Heikkisen Kaarina oli myös näitä Liisa Koskelon sukupolven rohkeita naisia, jotka valitsivat miehettömän tien. Kaarina teki kaksi poikaa, joista tosin tämä Matti kuoli kaksivuotiaana. Vanhempi veli, Simo, sensijaan nappasi vaimokseem Iikka Liisanpojan serkun Valpurin ja niin siinä syntyi Fredrika ja kolme poikaa Heikkisiä, jotka olivat äitinsäkin puolesta Koskeloitten sukua. Täytyy tässä merkitä kumminkin, että Liisa Pekantytärhän sitten sortui miehnkin ottamaan, kun Olli Kovalainen oikein yritti.

Antti Henrikinpoika Sutinen 1880.   Heikkisiä liittää Sutisten ja Hiltusten kautta Koskeloihin tämä Anttikin sisaruksineen. Lapsilaumaahan oli kahdeksan kaikkiaan ja Antti neljäs. Äiti oli Heikkisen Stiina. Niin paljon oli jo Sutisia Kainuussa, että vaimoksi osui Kaisa Sutinen.

Käärmeen luku Kuhmosta

Mato musta maan alanen,
Toukka Tuonen karvanen,
Haamu haltian näkönen;
Kukas sun kulosta nosti,
Heinän juuresta herätti
Pienen neulan neulomahan,
Suu mustan mutelemahan? -
Kulkia kulon alainen,

Läpi mättähän meniä,
Puun juuren punottelia,
Ala nytt aian vierellinen.

pahasi parantamahan!
Juoppa viivana vihasi,
Ilunna omat pahasi,
Mennä mielimuuttehesi

Kaatuohon karvahasi
Kupuhusi kultasehen,
Vahtahasi vaskisehen
Alle kolmen kylkiluusi!
Vill' on suusi, vill'on pääsi,
Villanen sinä itekkin.
Suluoon sun vihasi,
Sisältä kivuttomaksi,
Pääl' on tuntumattomaksi,
Alta aivan terveheksi,
Sisältä lihan sinisen,
Maksan karvasen malosta.
Sula voi sulattaessa,
Rasva räyvyteltäessä
Hengin huokaultuani!

Tämmöisen oli poiminut ohimennen se Elias, jota eilen ryyppymieheksi ja peluriksi moitin.