ITALIAN JOOSEPPI

21.syyskuuta ja onhan se yö yhä aivan pikuisen päivää lyhyempi.

Mervi oli muinoin sukulaiskansa Venäjän sisällä. Muistinpa väärin. Se kansa olikin Merja.

On tuossa Kovalaisten haarassa ainakin yksi Mervi, jonka isoisän isoäiti oli Koskelon Liisa Pekantytär. Mervi Maarit Kovalainen syntyi Vaalassa Pekka Johannes Kovalaiselle ja Airi Helmi Anelma Karjalaiselle. Johan tytöllä pitäisi olla omaakin historiaa.

Synttärit:

Greetta Kaisa Paulintytär Mulari 1852, Väyrylä 28 Juliana Henrikintytär Koskelo alkoi Pauli Sigfridinpoika Mularin emännäksi Väyrylään 1700-luvulla ja suureen lapsilaumaan syntyi Pauli Paulinpoika 1785 ja tälle Paulille taas Pauli Paulinpoika 1814. Tämä Pauli sitten nai Haatajan Elsan ja ensimmäiseksi tehtiin tietenkin Pauli Paulinpoika 14.1.1842  ja Paulille sisaria, joista neljänneksi syntyi Greeta Kaisa. Vielä ehti Greetakin saada pikkuveljekseen Antin 1856

Floyd Flitsch 1898, Ja sitten pyöräytetään pallokarttaa Amerikan Keski-Lännen maille. Perttu Matinpoika Koskelohan sinne kulkeutui 1800-luvun lopulla ja Korvelan Maria siellä hoiteli sitten Pertun kymmentä tenavaa 1889 alkaen. Seitsemäntenä perheeseen syntyi Amanda, jota jostain kumman syystä Lillianiksi kutsuttiin. Tuolle Floydille Lillian siten teki kolme amerikkalaista Koskelon suvun mukulaa, jotka eivät nimiltään juuri suomalaisia juuriaan muistuta.

Vihtori Reinikka.1914, Puolanka Puokio Vihtorin aikaansaannoksista en muuta merkittävää tiedä kuin, että Margareetta Hyyryläisen kanssa on Veikko Antti Akseli Reinikan touhunnut aikaan Puolangalla. Veikosta on sittemmin kehkeytynyt sotilas joka nai Sukasen kauniin Kaarinan ja he taas ovat tehneet kolme mukulaa aivan aikuisiksi jo. Surullista on, että toinen pojista kuoli pois.

Häät:

Tuomas Juhanpoika Äyhö ja Kaisa Tuomaantytär Hurri 1702, Huittinen                                   

Aivan oikeasti jo kaukaista historiaa on Tuomaan ja Kaisan häät reilut kolme vuosisataa sitten. Tuomas oli Juha Eliaanpoika Rytin ja Liisa Henrikintytär Rytin poika. Liisahan se varsinaisesti Ryti oli, sillä Juha tuli Kyssän suvusta. Tuomas toimi kruunukalastajana ja hänellä oli virkatalonaan Äyhö, josta tuo sukunimi sitten tarttui. Vanhaa sukua oli Kaisakin, jonka esivanhemmat ovat Hurrin tilan omistaneet jo ikimuistoisina aikoina, Tila oli perintötila jo Juha Hurrin aikoihin 1400.luvulla. Kaisa oli kahdeksatta kirjoihin merkittyä polvea tilalla Juha Hurrista laskien. Tarinat kertovat polveutumisen jopa muinaisiin Suomen kuninkaisiin. Tuomaasta ja Kaisasta laskien Kalle Fredrik on taas seitsemättä polvea ja tämä meidän polvemme siitä Juha Hurrista lähtien kahdeksattatoista. On siinä melkoinen lista monien polvien kohtaloita yli viiden vuosisadan ajalta. Tämä sama Rytin tila, joka Tuomaan kohdalla mainitaan antoi sitten sukunimen Risto Rytin isälle, joka oli alunperin Maurialan sukua ja sai tilan haltuunsa 1800-luvulla.

MIKKO MATINPOIKA KOSKELA MUISTELEE

Kun minä olin ihan pikkuinen poika. En ollut vielä neljäänikään täyttänyt, mutta muistanpa hyvinkin, kun meidän pitäjässä pysähtyi matkallaan Italian Jooseppi ( Giuseppe Acerbi ). Oikeastaan se vieraili tuolla Mommolassa, mutta samaa Huittisten pitäjäähän se Mommolakin on. Talvi alkoi olla lopuillaan ja rospuutto piti kelit huonoina.

Se oli paljon matkustellut mies, vaikka ei vielä mikään vanhakaan ja sillä oli mukanaan ruotsalaisia ja suomalaisia kumppaneita oppaanaan. Olivat tulleet Ruotsista jäätä pikin Ahvenanmaalle rekipelillä. Meri olikin ollut oikein kunnolla jäässä ja täynnä jäälauttavuoria. Turussa olivat ensin viipyilleet aikansa, mutta sitten oli jo kiirus taipaleelle, että kelejä riittää ainakin yöaikaan.

Se Jooseppi oli klaneetin soittaja ja sillähän oli pilli mukanaan. Sillä se soitteli ja pani piikalikat tanssimaan vanhoja piiritansseja. Välillä se piirusteli jotakin isoon kirjaan, joka sillä oli mukanaan. Piiat lauloivat välillä omiaan ja Jooseppi kirjoitteli sanoja muistiin tulkkaajan neuvojen jälkeen.

Se tulkkaaja jätti kyllä parhaat paikat sanomatta.

Jooseppi kaiveli pakkauksistaan pulleamahaisen pullon, josta se tarjoili ryyppyjä vanhemmalle väelle ja äijät varsinkin kehuivat makua taivaallisesti ja tietenkin siinä kävi niin, että joku ukko kaivoi esille kanteleensa ja alkoi soitella muinaisia ja kohtahan joku alkoi muistella oikeita laulujen sanojakin.

Paapat istuivat penkillä ja lauloivat Joukamoisesta ja Väinämöisestä ja vähän, mitä muistivat Ilmarisesta ja muistakin. Jooseppi ei kannelta tuntenutkaan ennestään, vaan nimitteli sitä harpuksi. Ei pannut edes oikeaa nimeä muistiin. Laulujen sanoja se kuitenkin kirjoitteli pitkät luritukset.

Sitten se jonakin iltana vain lähti joukkokuntineen jonnekin Hämeenkyröön eikä siitä meilläpäin enää enempi kuultu koko miehestä.

Niinku ma sanoin, niin tämähän sattui jo kuninkaanvallan aikaan. Ei vielä kirjoitettu 1800-lukua, mutta lähellä se oli, kun minä kerran sinä keväänä täytin sen neljä vuotta.

Ihan mielikuvituksesta

tarinan sepittelin