Koski‑Hannun perintö

14 pv syyskuuta ja koko pitkälle Iidojen listalle nimpparia.

Ida on vuori Kreetalla ja sen luolassa Zeus piileskeli Kronosta lapsena.

Kymmenen Idaa meidän sukulistoissa näkyy yhdellä I:llä kirjoitettuina ja yksitoista kahden ii:n Iidoja. Sitten on vielä yksi Iita ilman pehmennyksiä.

Selitystähän tämä on, ettei tarvitsisi kaikista juttua kirjoittaa. Laiskuuttako vai väsymystä. Jos tällä kertaa laitankin pääasiassa yhdistelmät luettelona, niin siitäpä voi pohtia valintaa seuraavaksi Iidaksi, sillä Iida on kaunis nimi.

Ida Koskelo oli ihan siltään hätäkasteessa annettu nimi.

Ida Eufrosyne Myllymäki

Ida Seppänen

Iida Jessica Bäf

Ida Katariina oli Maijastiinan viides au-lapsi

Ida Katariina Sukanen oli Kalle Fredrikin tytär.

Ida Maria Salminen

Ida Maria Schroderus

Ida Maria Sutinen

Ida Mary Anderson

Iida Anniina Rytkönen

Iida Annikki Koskela

Iida Koskelo

Iida Sutinen

Iida Katri Ylitalo

Iida Leena Torvinen

Iida Liisa Moilanen

Iida Maria Kujala

Iida Karjalainen

Iida Vilhelmiina Kankari

Iita Ylitalo

Seppäsen Jaakobin vaimo oli myös Ida.

Synttärit:

Talollisenpoika Juha Pekanpoika Anttonen 1775, Kerälä.   Valpuri Lauroseen johtavat Juhan juuret eikä niitä pitkälle tarvitse mennäkään, sillä äidin isoäitihän se Valpuri on sitä myöten sotilas Henrik Henrikinpoika Koskelo sitten äidin isoisä, vaikkei Valpuria vaimokseen huolinut, mutta pojan tunnusti.

Anna Briitta Tanelintytär Keränen 1857, Näljänkä Autio            . Koskelon Priittaan taas voi keriä juuria Anna Briitasta joka Moilasen Antin akkana teki Matti Moilasen 11.7.1881 ja siihenpä tiedot jo päättyvätkin.

Häät:

Frans Henrik Henrikinpoika Koskinen (Kauppila) ja Loviisa Wilhelmiina Iisakintytär 1882, Luultavasti Frans Eemil Sillanpäällä oli vanhempia sisaruksia, kun kirjailija syntyi vasta 16.9.1888. Jostakin syystä niitä ei ole kuitenkaan listattu ”Taatan” sukutietoihin.

Frans ANSELM Sukanen 1893, Huittinen Vilhelmiinan Kalle Fredrikille tekemistä pojista toinen oli Anselmi, joka nappasi vaimokseen  Hilja Aleksandra Kalliomäen . Asettuivat sitten perhettä kasvattelemaan Huhtamon Ilmiöön ja siellä Anselmin mökki on edelleen tätä kirjoitettaessa lasten ja lastenlasten jakamattomana kesäpaikkana.  

Laila Tyyne Marketta Pussinen alle sata, Paltamo. 

Tyynesti lienee Laila Väisäsen Erkin mukana Kuopion kupeella asustanut. Ei ole tästä Väiskän pikkuserkusta sen koommin kuulunut.

Niitä Kampmanin sukujuuria penkoessa, törmäsi jossain vaiheessa tämmöiseen ”Koski-Hannuun”. Myöhemmin osoittautui ettei Hannu ollut ollenkaan meille sukua, vaan talo oli jossain vaiheessa antanut nimen eräälle piikalikalle, jonka vanhemmat olivat vähän aikaa Kampmanin tilaa asuneet. Sen talon historia oli kuitenkin kiinnostava, joten se tuli talletettua.

Koski‑Hannun perintö

Utajärven Niskanjoen kylätalon eli entisen Koskenniskan koulun ja sitä ennen Niskankylän Kampmanin talon, historia alkaa vuonna 1733. Silloin sotilas Hans Kampman (1694‑1767) pystytti torppansa Ahmaskosken etelärannalle Niskankylän kolmannen Kolehmaisen talon eli nykyisen Poikolan maalle. Tämä tarina antaa myös jonkinlaisen kuvan siitä sukujen verkostosta joka aikoinaan Niskanjoen talollisten ja varsinkin kylän sotilassukujen kesken vallitsi ja vaikutti talojen omistukseen.

Koski‑Hannun aika

Kampmanin torpan, myöhemmin talon, perustajan, entisen sotilaan Hannu Kampmanin syntymäpaikka ja sukujuuret ovat selvittämättä. Hän lienee ollut kotoisin Pielisjärveltä tai Iisalmen seudulta, kuten monet muutkin isonvihan ja pikkuvihan välisenä aikana Oulujokivarteen muuttaneet, aikaisemmin Ruotsin sotaisia kuninkaita palvelleet sotilaat.

Hannulla saattoi olla myös Ruotsin armeijan antamia tehtäviä asettuessaan asumaan Ahmaskosken rannalle. Kuusi vuotta myöhemmin eli 1739 Hannu toimi kokkolalaisen maanmittari J.J. Vikarin oppaana ja venemiehenä kun tämä teki Ruotsin armeijan tarpeita varten kartan Oulujokivarresta. Vikar ikuisti Hannu Kampmanin ammatin ja koskenlaskutaidot merkitsemällä karttaansa Kampmanin torpan nimeksi selvällä suomenkielellä Koski‑Hannu.

Hannu oli torppaa perustaessaan perheellinen mies, iältään 39 vuotta. Hänellä oli vaimo Kaisa ja 14‑vuotias tytär Elina, joka avioitui myöhemmin Niskankylän Partasen sotilassukuun kuuluneen Juho Partasen kanssa. Muhoksen pappi merkitsi kirjoihinsa, että Hannu ja Kaisa kävivät ripillä Muhoksen kirkossa ensimmäisen kerran 4.12.1733.

Kaisa emäntä, jonka sukunimeä ei mainita löydetyissä asiakirjoissa, kuoli jo 1740 ja leskimies Hannu avioitui uudelleen, nyt Poikolan piian Valpuri Karppisen (1702‑1782) kanssa.

Vuonna 1745 Hannu Kampman sai viranomaisilta luvan uudistilan perustamiseen. Torpasta tuli talo kuitenkin vasta seuraavan isännän aikana.

Hannu tyytyi torpparin asemaan ja veroihin. Hän kuoli vuonna 1767. Valpuri-emäntä eli tämän jälkeen leskenä vuoteen 1782 asti.

Torpan rakennukset sijaitsivat Hannun aikana nykyisen koulutalon kohdalla kosken rantapartaalla. Näin Hannu saattoi pirtistäänkin seurata liikennettä joella. Muistitiedon mukaan rakennukset jäivät eräänä keväänä suuren tulvan aikana veden alle ja ne pystytettiin uudelleen ylemmälle törmätasanteelle, paikalle jossa myöhemmin oli Koskenniskan koulun pihapiiri.

Heiskasten ja Pyykköjen aika

Kampmaniin muutti isännäksi jo Hannun elinaikana, vuoden 1764 tienoilla, ahmaslainen sotilaan poika Esko Heiskanen (1725‑1765). Eskolla oli vaimona Kaisa Korhonen (1728‑1799). Kaisan isä Pekka Korhonen, hänkin entinen sotilas, oli saanut korvauksena Isonvihan aikaisista tuhoista maaherra, kenraali Reinhold von Esseniltä useiden vuosien verovapauden taloonsa Ahmaksen Lähtevään eli nykyiseen Korholaan. Kolmas Korholan vävy oli myöhemmin Hyryn isäntänä tavattava Iivana eli Juho Sallinen, nykyisen Saarenpään suvun kantaisä.

Oletettavasti, vaikka asiasta ei ole löytynytkään asiakirjatietoa, uudella isännällä tai hänen vaimollaan oli sukusiteitä Hannu Kampmaniin.

Esko Heiskasen isännyys kesti vain vuoden päivät, sillä hän hukkui Ahmaskoskeen juhannusviikolla 1765. Kampmanin uudistalon uudeksi isännäksi tuli hänen poikansa Pekka Eskonpoika Heiskanen (1749‑1788). Pekka avioitui kohta Kampmanille tultuaan Susanna Juhontytär Smedh'in eli Partasen (s. 1744) kanssa. Myöskin Susannan isä oli entinen sotilas. Pekka jakoi isännyyden veljiensä Juhon ja Eskon kanssa. Heistä Juho avioitui Kreeta Pekantytär Pyykön ja Esko Vappu Ollintytär Tuomaankorvan eli Partasen kanssa.

Pekka Heiskasen kuoltua 1788, Kampmanin isäntänä jatkoi vuoteen 1811 hänen veljensä Juho Heiskanen (s.1754). Minne veljeksistä kolmas, eli Esko muutti Vappunsa kanssa, on selvittämättä.

Juhon kuoltua Kampmaniin tuli isännäksi 1812 Aapo Ristonpoika Seppänen (1769‑1816). Hän oli talon aikaisemman emännän Kaisa Pekantytär Korhosen veljenpoika. Aapolla oli vaimona Niskankylän Poikolaan isännäksi muuttaneen Tuomas Kolehmaisen, alkuaan Moilanen, tytär Elsa Kolehmainen (s. 1780).

Vuonna 1817 Aapo Seppänen muutti pois ja Kampmaniin tuli uusi isäntäväki.

Hiltusten ja Korhosten aika

Uusi isäntä Matti Pyykkö eli Hiltunen (s. 1789) oli Niskankylän Pyykkö‑Tololan poikia. Matin sukujuuret johtavat Puolangan Auhonkylän Hiltulaan. Matin isoisän isä tuli sieltä 1700‑luvun alussa vävyksi Juorkunan Vesalaan. Kampmanin uusi emäntä oli nimeltään Liisa Nykänen (s. 1790).

Matti Pyykkö muutti 1824 takaisin Pyykköön, nyt isännäksi. Kampmaniin tuli uudeksi isännäksi aikaisemmin Juorkunassa ja Ylikiimingissä asunut kaukainen sukulainen, Ahmaksella 1783, toisen merkinnän mukaan 1791 syntynyt Samuli Kokko, alkuaan Kukkohovi, jolla oli vaimona Juorkunassa 1793 syntynyt Liisa Maria Holappa. Heidän talostelunsa Kampmannissa kesti vain vajaan 4 vuotta, sillä jo kesäkuussa 1828 Samuli muutti perheineen Muhokselle.

(Meihin liittyvä Kaisa Greta Kampman oli tämän Matin ja Liisa Nykäsen tytär.)

Vuonna 1829 Kampman siirtyi aikaisemman isännän Matti Pyykön veljen Pekka Pyykön vävylle Lauri Siiralle eli Askoselle (s.1806) ja tämän vaimolle Elsa Matleena Pyykölle (s. 1806). Elsan äiti, siis Lauri Siiran anoppi, Riitta Tuomaantytär Kolehmainen oli Kampmanin aikaisemman emännän Elsa Kolehmaisen eli Moilasen sisar.

Lauri Siira asui talossa vain vuoteen 1832 ja uudeksi isäntäväeksi muutti kaksi sisarusta. Laurin vaimon veli Pekka Pekanpoika Pyykkö (s. 18 10) ja sisko Liisa Pekantytär Pyykkö (s. 1814).

Jo vuonna 1835 talo sai jälleen uuden isännän, kun Niskankylän Kettulassa syntynyt Gabriel Korhonen (1808‑1890) avioitui Kampmanin toisen omistajan Liisa Pekantytärr Pyykön kanssa. Niskankylän Korhosten sukua olevasta Kaaperista talo sai aikaisempia pitkäaikaisemman isännän. Kun Liisa‑emäntä kuoli 1880, Kaaperi avioitui vanhoilla päivillään leski Anna Stiina Bjerpen kanssa.

Talosta koulutaloksi

Gabriel Kampmanin eli Korhosen isännöityä Kampmanissa viisikymmentä vuotta, taloon tuli vuonna 1885 uusi isäntä, Tyrnävällä syntynyt kiertokoulun opettaja, myöhemmin kauppias, lisak Antinpoika Mehtonen, alkuaan Tjäder (s.1851). Talon uusi emäntä oli Särkijärvellä syntynyt Susanna Karhutörmä (s. 1857). Entinen isäntä Gabriel asui talossa syytingillä kuolemaansa eli vuoteen 1890 asti. Hänen jälkeläisiään, heistä monet sukunimiltään Kampmaneja, asuu nykyisin lukuisa joukko eri puolilla Suomea.

Ei tullut Iisak Mehtosestakaan pitkäaikaista asukasta Kampmaniin, sillä jo 1894 hän möi talon Utajärven kunnalle kansakoulun paikaksi. Iisakki muutti perheineen Vaalaan ja ryhtyi kauppiaaksi.

Hannu Kampmanin perustaman Kampmanin talon talonpoikainen historia päättyi ja talosta tuli Niskankylän ja Ahmaksen koulutalo. Koulutaloksi muuttuvassa Kampmanin talossa tehtiin suurehko remontti. Luokkahuoneeksi kunnostettiin entinen pirtti ja taloon sijoitettiin myös opettajan asunto.

Utajärven kuntakokous teki runsas sata vuotta sitten Niskankylän isäntien aloitteesta viisaan päätöksen ja hyvän kaupan, kun osti 600 hehtaarin suuruisen Kampmanin talon koulutontiksi. Hyvän koulunpaikan lisäksi kunta sai omistukseensa melkoisen määrän peltoa ja metsää. Varsinkin Rokualla sijaitseva Kampmanin metsäsarka on arvokas perintö 'Koski‑Hannulta' nykyisille utajärvisille.

Myöhemmät niskanjokiset voisivat muistaa tuota merkillistä, koskista elantonsa hankkinutta Koski‑Hannua rupeamalla käyttämään hänen perustamastaan talosta, nykyisestä Niskankylän kylätalosta, samaa nimeä kuin maanmittari Vikar.