Minne tätä pässiä viedään?

20 pv syyskuuta

Varpu ja Vaula eivä mitään varpusia liene.

Synttärit:

Kimmo Kaukonpoika Takkupää joskus ennen vuotta 1240 Sampu Huittinen.

Onhan tämmöinen Kimmokin voinut olla kylvämässä Huittisten peltoja, vaikka varsinaisia historiamerkintöjä monelta sukupolvelta ensimmäisestä 700 luvulla Sampuun Väinänjoelta tuulleen Takkupään ja kirkkoherra Laurens Takun väliltä puuttuukin,  niin keksinpä tämän sinne puoliväliin ja naitin joskus 1270 tienoilla keksimäni Aino Suomettaren kanssa tienoita jälkikasvullaan täyttämään.

Stina Antintytär Heikkinen 1848, Väyrylä 18  Siinä sitä olikin Stinalla elämäntehtävää, kun Henrik Henrikinpoika Sutisen pirttiviljelystä hoiteli. Kahdessa vuosikymmenessä niitä  pentuja syntyi kahdeksan. Siinä oli Heikki, Annastiina, Kreeta, Antti, Vappu, Saara, Kaisa ja Iida. Johan siinä toki Heikki ehti aikuiseksi ennen nuorimman siskon syntymää. Touhua siinä kumminkin riitti Stiinalle, kun ei kolmea vuotta kakaroitten väliin mahtunut ennen kuin Kaisan jälkeen. Henrikin isoäiti oli Auhon Hiltusia ja isoisän vanhemmat olivat molemmat Koskelon Priitasta kolmatta polvea.

Tyyne Lumme 1904, Piikkiö      Oli aivan vasta Tyynen päivä ja silloin tuli tästä Nasun äidistä tarinaa. Sen verran kumminkin vielä lisäilen, että Tyynen isä oli alunperin Johansson ja etunimiltään Karl Vilhelm ja Tyynen äiti oli Alma Serafia, jota ei pidä tietenkään sekoittaa Tyynen isoäitiin, joka oli Maria Serafia Andersson, jonka mies oli Johan Ferdinand Johansson. Olihan Tyynellä toinenkin pari isovanhempia tietenkin ja he olivat myös Johanssoneja. nämä olivat etunimiltään Johannes Gabriel ja Karoliina Vilhelmiina. Tyyne jäi leskeksi 5.8.1946 ja nai sitten Paanasen Oton, mutta se hääpäivä minulta puuttuu. Tyyne kuoli 2.11.1984.

Eino Oskari Salminen 1905, Huittinen      

Salmisen Frans Oskari nai ensimmäisen synnynnäisen Sukasen 23.12.1903 ja Väiskän serkuksi syntyi ensimmäisenä Eino Oskari, joka sitten sai siskokseen Ida Marian ja veljekseen isän kaiman Frans Johanneksen ja enon toinen nimi, Sakarias, tuli sitten nuorimman veljen toiseksi nimeksi. Frans vei perheensä Maariaan ja silloin olivat vielä niin nuoria, että hyvinkin on voinut Väiskän serkkuja kertyä lisää. Jossakin siellä voi olla Salmisen nimisiä pikkuserkkujakin laumoittain. Pitäisi käydä ottamassa selvää....joskus.

Arto Heikki Heikkinen alle sata, Vaala. 

Väiskän pikkuserkku Elma Ester Mathilda Koskelo sai Heikki Heikkisen vaimona ensin kaksi tytärtä ja sitten neljä poikaa, joista kolmas on Arto, joka Pietarilan Tarja Sirkku Hannelen nai, vaikka jälkiseurauksista minulla ei sitten tietoja olekaan.

Minne sitä pässiä viedään?

Onhan tämä nykytilanne vähän semmoinen kuin entisellä pässillä jota naurusta vietiin. Ei tiennyt pässiparka minne joutuu. Tulee semmoinen tunne, että kaikkipa melkein semmoisia pässejä ollaan. Tämänkin tietoyhteiskunnan kanssa.

Lienen liiankin epäluuloinen, mutta jotenkin tuntuu, että sokkona tässä kuljetaan bittitekniikan hurmassa. Kohta jo kokonaan olemme näitten bittien armoilla. Suljetaan vain silmät kaikenlaisilta uhkakuvilta, vaikka rivien välistä joskus pilkottaa asiantuntijoillakin epäluuloisuutta, mutta viran puolesta on pidettävä uskontoa yllä.

Kyllähän minäkin ihan ilokseni mieluummin kirjoitan näitä jupinoita tietokoneen tekstinkäsittelyohjelmalla kuin kirjoituskoneella saati sitten käsin. On nuo meikäläisen käsialat menneet semmoisiksi, etten itsekään illalla saisi selvää mitä aamusella kirjoitin. Kirjoituskoneella lyöntivirheitten korjailu oli varsin tuskallista, vaikka nyt tuon vasemman käden hidastelemisen takia joutuukin monta sanaa korjaamaan, niin käypä tuo kumminkin paljon helpommin.

Taulukkolaskennoilla on helppo pitää kirjaa diabeteksen sokeriarvoista ja sadoista muista asioista ja antaa ohjelman muuttaa tiedot käyriksi, joita sitten joutuu kyllä selittelemään. Unohtuuko laskutaito kokonaan, kun kone hoitaa laskemisen käytännön? Osaako edes tarkistaa mielessään pilkkuvirheen aiheuttaman väärän tuloksen?

Ilman näitä härveleitä ei voisi likikään niin näppärästi saada viestejä maailman eri kolkista ja pikkuisen kauempaakin. Onhan tällä puolensa. Myönnän ja käytän. Ongelmat ovat toisenlaiset. Tuskin olisin tähän hulluun urakkaan kuvitellut ryhtyväni käsipelillä sukutietoja kirjaten ja kirjeitä mahdollisille kiinnostuneille kirjoitellen. Siis tämä bittisysteemi saa tekemään puuhia, joita tuskin tulisi tehtyä ja aikaa jäisi vaikkapa keinustuolissa istuskeluun ja lueskeluun. Saattaapa olla, että tulisi enemmän aivan oikeasti ulkoiltuakin, kun ympärillä on metsäiset retkimaastot eikä kaukana ole järvikään, jossa kehutaan olevan kalojakin. Voisin jopa kunnostaa vanhan polkupyöräni ja ajella lähiteitä maisemia ihailemassa. Ennen semmoiseen oli aikaa. Nyt aika hupenee jupinoita miettiessä ja kauan sitten kuolleitten sukulaisvainajien vaiheitten arvailemisessa.

Ei sekään ole suurin ongelma, vaan tuo tallettaminen. Kun kerran tekee jotakin mielestään arvokasta, niin kyllähän sen mielellään varmistaisi säilyvän, jos vaikka joku saisi siitä jotain tietoa tai mielihyvää tai no, vaikka mitä kamalan arvokasta. Minua hirvittää tuo kovalevyjen gigamäärä ja kohta jo teramäärä. Siinä sitä sitten katoaa paljon tietoa ja hupia, kun suuri kovalevy romahtaa. Varmuuskopiointi toisille kovalevyille tai CD:lle tai DVD:lle on yhä hidasta ja sille ei ole aikaa kuin öisin. Jos sitten sattuu sähkökatkos ja virrat napsahtavat poikki niin tietokoneesta kuin ulkoisistakin laitteista, niin eipä tiedä mitä sotkua sinne varmuuskopioon on tallentunut ja onko koko systeemi hajalla. Sitäkin on jo sattunut, että yhtä aikaa on rikkoutunut kaksikin kovalevyä lukukelvottomiksi. On siinä huonomuistisella jahkaamista, mitä niissä ehkä oli. Taitaa olla paremmallakin päällä varustetulla..

Netissä kovasti kaupataan tallentamista sinne ja onhan siinä etunsa, mutta entäpä, kun joku rahanhimoinen roisto laittaakin haitakkeen, etkä pääse omia tiedostojasi avaamaan muuten kuin maksamalla. On vihjeitä, että tämmöistä on tapahtunut valtioitten, pankkien ja poliisinkin tietojärjestelmille jossain päin maailmaa. Ei toki meillä. Mehän elämme Suomessa, joka on sentään maailman turvallisin paikka. Tosiasia on, ettei se ole paljon, sillä samassa pahassa maailmassa tässä ollaan ja verkossa rimpuillaan.

Minne tätä pässiä viedään?