Kiannolta 26 p. huhtik. 1859
Kun ei tänne muutakaan tällä kerralla kuulu, niin sanonpa keväimen olleen tuulisen ja lumisateisen, ettei muka vanhatkaan muista monen moisempia olleen.
Vanhainkin muisto näyttää menevän niinkuin sananlasku sanoovi: "Jonka vanha vanhaneepi, mieli myötähän meneepi".
Täällä elääpi Kivivaarassa talon vanhus, Matti Anttonen, joka kirkonkirjan jälkeen on syntynyt 1775, vaan itse sanoopi jo sata täyttävänsä. Hänkin lausui: ”Ei ole kuin kerran ennen hänen eläissänsä 100 vuodessa näin lunta kinoksiin koonnut ja mataloita huoneita peittää pyytänyt, kuin nyt. Onkin monessa mökissä huoneetkin olleet melkein lumen sisällä. Muutamissa taloissakin, joissa akkunat ovat alhaalla, on pitänyt lapioida lumeen halssit akkunareikäin kohdille, jos mieli mitään huoneissa nähdä.
Ne, jotka selkosilla ja sydänmailla ovat hiihdelleet, sanovat 8 ja 9 korttelia tasaisilla paikoilla lunta olevan, vaan näin järvien rannoilla ja kangasmailla ei ole kuin 6 ja 7 korttelia tasaisilla, ehkä kokouspaikoissa on sama määräkin.
Nyt pääsiäisen aikana oli suuri suvi, että isommat järvet tulivat silkalle vedelle ja muutamat purot alkoivat jo aivan juoksemaan, mutta nyt on kovasti kylmännyt, että hanki hyvin kestääpi miehen, joka onkin hyvin hyvä, kun heinät ja lehdet ovat yhä vedossa, jolla niitä enää perimättä lieneekään, sillä hevostiet eivät enää kannata ja ummelle ei ole menemistä, sillä noin 2 kyynärän lumessa ei kahlaa hyväkään hevonen monta virstaa. Se täällä on hyvä, että kaikki osaavat suksilla hiihtää, eikä ujota nuoriakaan neitoja, jos kirkonkin luokse suksillaan suikasevat, ja suksensa panevat kirkon seinää vastaan pystyyn, niinkuin täällä tavallinen tapa on. Hentovat meidänpuolen sulhot ja morsiamet suksin vihillekin kulkea ja mikä siinä auttaa, kun aika tuleepi, eikä hevosilla päkähtämään pääse.
Pääsiäisenä oli vähän hevosilla päässyt kirkkoon rahvasta, mutta lähes 400 henkeä oli Herran pyhän pöydänkin vieraina eikä ne toki kaikki kirkkomiehet, hyväpä kuin puoletkaan ripillä käyvät yhtä aikaa.
— Olipa tännekin alhaalta kohonnut se paha tapa, että nuoret miehet kokoutuvat ihan saarnankin ajaksi tupakkia polttamaan kirkkoa lähimmäiseen taloon, eikä enää vanhankansan kärsät eli savipiiput kenellekään kelpaa, mutta pitää olla kouran täyteiset kopat ja pitkät käärmeen kirjavat varret, jotka tavasta housun taskuista roikkuvat kirkossakin (kas, mahtia), joka on vaikea silmille nähdessä.
Puhutaan, mutta mitä kaikista puheista kuulemista, nimittäin, että taskumatti, aletaan täälläkin muassaan uutterasti pitää, josta kielen kastetta ja mielen mittaa otetaan.
Kun näin mitättömiä asioita olen pännällä piirustanut niin sopii sanoani, että muuan poika täällä hakkasi niin tuhmasti suurta puuta toisen kanssa, jotta löi hänellä tapaturma. Löi kirveellä kyljen isosti auki. Luullaanpa hänen kumminkin paranevan tuostakin.
Ei paljon paremmin katsonut sekään poika, joka pystyssä olevan puun hakkasi hevosen päälle, josta se hevonen sitten kuoli.
E. B.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti