keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

KADONNEET EVÄÄT.





Koskelon Henrikin pojista Matin veli, Juho, joutui valehtelijan maineeseen, vaikka totinen todenpuhuja olikin.


Kävi nimittäin niin, että Juho oli taas kerran rankametsässä rankoja kaatamassa rasiin kuivumaan polttopuiksi, kun sattui niin, että hän löysi keväthankeen tuupertuneen joutsenen aivan kuoliaana. 


Siitäpä ilostui mies, kun kevätpuoleen pyrki Kainuun korvessa jo eväs olemaan heikkoa. Ajatteli, että siitä joutsenesta riittää potunsärvintä koko perheelle moneksi päiväksi. 


Vähäisen eväspussinsa hihnan hän kääräisi joutsenen kaulaan siksi aikaa, kun jatkoi töitään. 


Aurinko paahtoi ja hikikin kihosi pintaan siinä kirveen kanssa riehuessa puusaaliin kimpussa. Niistä lähtisi vielä monet kerrat lämmintä. Ensimmäinen lämpö oli nyt, kun niitä kaateli ja karsi ja rasiksi kasasi. Puserokin oli jo näin keväällä liikaa. Piti ripustaa se oksaan kuivumaan. Toinen lämpö tulisi niitä kotiin kuljettaessa, kolmas polttopuiksi pilkkoessa, neljäs sisään kantaessa ja lopuksi viides sitten talvella, kun ne liekkien ruokana lämpöänsä jakavat.


Tulihan siinä kuuman jälkeen jo nälkäkin, mutta nälkään tottunut mies ei pitäny kiirettä eväitään syömään. Ehtisipä nuo haukata sitten, kun niitten aika oli. 


Iltapäivä oli jo pitkällä, kun mies lähti palailemaan eväspussilleen, mutta niin siinä oli ristiin rastiin tullut kahlattua hangessa, ettei eväspussi heti löytynytkään. 


Päätä piti raapia ja miettiä, että minne se pussi jäikään. Pusero löytyi kuitenkin kohtuullisen helposti, mutta vaikka kuinka etsiskeli ei eväspussia löytynyt. Olisi toki jo eväät kelvanneet, vaikkei vanhasta pussinresusta niin ollutkaan väliä. Eniten kuitenkin harmitti, ettei sitä joutsentakaan löytynyt.


Ilta jo alkoi hämärtää ja ilman joutsenta joutui Juho kotimökilleen kahlaamaan nälissään.


Kotona sitten ihmetteli sitä eväitten katoamista ja kävi seuraavana päivänä vielä uudelleen jälillään josko se joutsen edes löytyisi.


Ei löytynyt. Valehtelijaksi Juho pantiin. Ei sitä juttua joutsenesta kukaan uskonut.






Nyt vasta on vanhasta Oulun Wiikkosanomista löytynyt pikku juttu Puolangalla ammutusta joutsenesta, jolla oli eväspussi matkassaan. 


Ei sen asian selviäminen Juhon mainetta ehtinyt pelastamaan, kun mies on ollut vainajana jo kolmatta vuosisataa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti