Ritariksi

Sotakedon toisella sivulla oltiin yhä tuimassa työssä. Kuninkaallisessa puvussa, loistavalla miehuudella taisteli siellä sankari Fredrik; hän etsi orpanaansa Ludovikiä, mutta serkku oli karttanut vihollisten jousimiehiä ja ratsastanut koko sotatanterelta pois Zangbergin linnaan!.

Kauan kesti tappelu, kauan oli voitto epätiedossa.

Fredrik nujersi kaikkivoittavalla urhoollisuudellansa Bayerin pääjoukon. Hän sai heidän lippunsa voiton merkiksi. Jalkaväki pakeni hänen edellänsä, mutta mäellä oli vielä voittamaton ratsuväki ja siihen oli yhtynyt Bohemian kuninkaan miehet, jotka ungarilaisten taposta olivat paenneet, sekä itse kuningas Johannes. Sepä joukko nyt pysäytti pakenevan jalkaväen. He järjestyivät uudestaan ja voimakkaammin kuin milloinkaan tunkeutuivat kaikin voimin edelleen. Miestä kaatui taas vahvasti molemmin puolin, ja samassa lähestyi uutta ratsuväkeä Itävallan lipuilla Fredrikin puoluetta kohden sivulta. Luultiiu Leopoldin tulevan, ja iloääni nousi Fredrikin väessä. Mutta heidät petettiin kauheasti.

Seifrid Schweppermann, se Ludovikin sodanpäämies, oli lähettänyt erilleen, salapaikkaan, Nürnbergin linnagreivin, neljällä sadalla miehellä ja käskenyt hänen otollisella ajalla rientämään tappokedolle ja lyömään joukkoon.

Näimme Mikael Takkupään olleen aamupuolella tämän päivän työssä. Hän oli toivonut voittavansa ritarimiekan ja oli alkanut päivätyönsä hyvällä mielellä. Mutta, niikuin jo tiedämme, oli hänen, pelastaaksensa kuinkaan, jonka rivissä hän taisteli, täytynyt antaa hevosensa hänelle ja jäädä itse vankeuteen. Se oli tiettyä, että olo hänelle nyt tuntui tukalalta, eikä aikaakaan ennenkuin hän löysi tilaisuuden tässä yleisessä sodan jyryssä saattaa itsensä vapauteen ja ryöstää itsellensä ratsun.

Siis oli hän taas valmis keihästämään miehiä samassa kuin Nürnbergin linnagreivi tuli petoksellansa levittämään kauhistusta Habsburgien joukkoon.

Miestappo yltyi nyt hirmuiseksi.

Siinä olivat kiinni toinen toisessaan saksalaiset Rheinijoelta, Bayerista, Salzburgista, Kärnthenistä. Siinä Bohemian miehet, siinä Ungarit ja Kumanit.

Mikael Takkupää lennättihe yhtä ritaria vastaan. Se koetti suojella itseänsä kilvellä, mutta Mikaelin keihäs murti kilven ja sen kärki sieppasi mieheltä kypärän päästä. Hihnat katkesivat ja ritari lensi ratsusta kentälle — se oli Eberkopf.

"Makaa siinä toistaseksi!" huusi Mikael.

Hän olisi voinut lopettaa vihamiehensä paikalla, mutta hän häpesi sitä tehdä, kun Eberkopf oli voimaton ja heidän kahdenkeskinen riitansa ei kuulunut tämän päivän asiaan. Hän ei edes huolinut ottaa Eberkopfia vangiksi, vaan jätti senkin kunnian toisille ja riensi edemmäksi sotaan. 

Tuolla johdatti nuori Heinrich Itävallan lippua ja toi joukkoansa ankarimpaan tappeluun. Mikael ratsasti sitä vastaan.  Hän päätti anastaa sen lipun, mutta monta ritaria asettui sen eteen. Hän murtautui niiden lävitse ja — voitti lipun. Se osasto hajosi, sillä Mikaelia seurasi monta Bayerin ritaria, jotka yhtä suurella innolla halusivat samaa lippua. Itse nuori Heinrich ja sodan -päämies Pilichorf joutuivat vankeuteen. Tuolla pakeni yksi lauma Innjokea kohden ja hukkui virtaan.

Mutta vielä taisteli jalo Fredrik. Hänen ympärillänsä oli paljon kaatuneita, mutta keihäällä pistettynä kaatui hänen hevosensa ja Fredrikin täytyi antaa miekkansa. Voitto oli Ludovikin.

"Ilomielellä sanon sinulle: terve tultuas, orpana!" lausui Ludovik vangitulle Fredrikille, mutta historia ei kerro Fredrikin siihen tervehdykseen mitään vastanneen.

Herrat ja ruhtinaat kokoontuivat sitten keisarin ympärille toivottamaan hänelle onnea ja nyt oli keisarin vuoro kiitellä ja palkita uskollisia sotilaitansa. Niiden seassa oli Mikael Takkupää, joka kaikkien todistuksesta oli ansainnut tänä päivänä suuren kunnian urhoollisuudestansa.

"Teidän luvallanne, armollinen herra," lausui nyt Bohemian kuningas, kumartaen keisarille, "Minun on sana sanottava tuolle nuorukaiselle."

Hän paljasti miekkansa.

"Lain ja tavan jälkeen," sanoi hän, "olisi minun kysyttävä sinulta, oletko vapaasyntyinen, ja tiedätkö ritarin velvollisuudet, mutta sinun tekosi tänä päivänä todistavat sitä kaikkea. Laskeudu polvillesi!"

Mikael Takkupää lankesi polvillensa.

"Keisarin nähden ja kaikkien näiden jaloin herrain ja ruhtinaitten nähden," jatkoi kuningas, "ja tämän voitollisen sotajoukon nähden, teen minä sinut ritariksi."

Ja hän löi miekan lappeella kolme kertaa nuorukaista olkapäälle lukien tavalliset sanat.

Mikael Takkupää oli nyt ritari. 

...ja sitähän juhlittiin