sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Koskelon Riitu, ”Sinnikäs akka”


Henrik Henrikinpoika Koskelon ja Keräsen Kaijan ensimmäinen aikaansaannos oli Riitu. Kirkonkirjoissa tyttö oli tietenkin Briitta, mutta eihän kainuulaiseen puheenparteen pehmeät kirjaimet sulaneet. Riitu mikä Riitu.

Riitu oli kymmenen ikäinen, kun äiti, Askanmäen kaunis Kaija, ryöstettiin kotoaan ja vietiin rapparosvojen mukaan. Pikkuveljet,  nelivuotias Juha ja vastasyntynyt Henrikki jäivät siskonsa hoiviin. Onneksi oli kuitenkin reipas piika, Reeta (Margareta) ottanut Henrikin hoiviinsa ja hoivasi hyvin myöskin Juhon ja Riitunkin, vaikka Riituhan oli jo iso tyttö.


Kun Kaija oli karannut rapparosvoilta, nämä tekivät uuden rosvoretken Askanmäkeen ja polttivat Koskelon talon. Riitu oli silloin neljäntoista ja kirkonkirjoihin tuli merkintä, että häntä ryssät olivat pahasti kohdelleet. Ei sinne kirkonkirjoihin voitu merkitä, että raiskattiin. Oli se niin häveliästä. Hengissä Riitu siitä selvisi ja kasvoi kovaksi ja sitkeäksi Kainuun naiseksi.

Aikanaan Riitu löysi vertaisensa sitkeän miehen rinnalleen. 21 vuotiaana hänet vihittiin pari vuotta vanhemman Sutisen Iisakin vaimoksi Auhon Pyssyvaaraan. Heille syntyi seitsemän lasta, jotka saivat aikaan Riitulle ja Iisakille kuusi Heikkinen nimistä lapsenlasta, 11 lapsenlasta Moilasten sukuun, neljätoista, joilla säilyi Sutinen nimenään ja vielä Torvisen sukuakin tusinan verran. Oli siinä melkoinen mummu tämä Koskelon Riitu. 41 lapsenlasta ympäri Puolankaa.

Riitun pojista Juha nai Anna Heikkisen ja Anna teki Hiltusen Juhalle Riitun kaimaksi Briitta Juhantytär Sutisen, joka nai sitten puolestaan Juha Hiltusen. Että tämä tarina saisi jatkoa meidän aikaamme, niin näille Juhalle ja Riitulle  syntyi Elsa, joka ryhtyi emännäksi seikkailevaiselle Pekalle.

Kun syyskuun 13 pv 1774 pidettiin 75 vuotiaana syöpään kuolleen Koskelon Riitun hautajaisia sanoi pappikin, että harvoin näkee niin paljon saattoväkeä, mutta kyllä tämä Sutisen Iisakin vaimo olikin ”Sitkiä akka”, ei siihen mikä tauti tahansa pystynyt.

Vanhin tytär, Marketta, oli jo 51 vuotias ja 50 oli täyttänyt jo Marketan mieskin, Lauri Heikkinen. Heiltä vanhin tytär oli jo kuollut, mutta pojat Iisakki, Antti, Lauri, Juha ja Henrikki olivat mukana. Iisakilla oli vaimonsa, Kemppaisen Kaarina ja parivuotias Laurikin. Antilla oli mukanaan vasta keväällä vihitty Moilasen Valpuri.

Kristiina, joka oli Moilasen Jaakolleen tehnyt jo 11 tenavaa toi mukanaan esikoisensa, joka oli Jaakko Jaakonpoika, niin kuin isänsäkin ja Jaakolla oli mukanaan kihlattunsa Margetta Manninen. Heillä ei tietenkään olut vielä lapsia.

25 vuotiaalla Iisakilla oli myös mukanaan morsiamensa, Juntusen Briitta. Tietysti mukana olivat myös parissa kymmenissä olevat pojat, Henrikki, Juha ja Lauri ja 12 vuotias Simo ja 8 vuotias Pekkakin. Kaikki naimattomat tyttäret, 18 vuotias Kaarina, 16 vuotia Briitta, 14 vuotias Kristiina ja 10 vuotias Margetta ujostelivat äitinsä ympärilä.

Henrik ja Seppäsen Valpuri olivat jo niin kauan olleet naimisissa, että heidän Margettaansa 25 vuotiaana puhuteltiin jo vanhaksipiiaksi. (Yli nelikymppisenä Margetta vasta suostui Honkosen Iisakin kosintaan, mutta lapsia ei enää osattu tehdä.)

22 vuotias Henrik Henrikinpoika katseli jo sillä silmällä samanikäistä Moilasen Valpuria ja tulihan heistä aikanaan pari. Iisakki, Jaakko, Lauri ja Matti olivat kovasti mieheviä miehiä, kun pikkusisko, Briitta oli vasta 8 ja pikkuveli Antti viisivuotias. Juha oli kuollut 4 vuotta sitten kuusivuotiaana.

55 vuotias Kaarina ei ollut mieleistään miestä löytänyt, mutta Sutisen Juhalla ja Anna Heikkisellä  oli viisi melkein aikuista lasta mukanaan, 21 vuotias Iisakki, 20 ikäinen Antti, 18 vuotias Briitta-neitonen, 16 vuotias Juha ja 14 vuotias Kirsti. Elia lähestyi neljää kymmentään naimattomana, mutta Briitalla oli Torvisen Juhan kanssa tehtyjä lapsia jo kahdeksan. (Loput 4 syntyivät sitten myöhemmin.) Hautajaisissa olivat 15 vuotiaat kaksoset, Juha ja Briitta, 14 vuotia Iisakki, kymmenvuotias Valpuri, kahdeksanvuotias Kirsti, kuusivuotias Henrikki, kaksivuotias Margetta ja vastasyntynyt Kaarina.

Pitkä pöytä tarvittiin pelkästään sukulaisia varten ja kaksi muuta ystäviä ja kylänmiehiä kestitsemään. Onneksi oli kirpeän kaunis syyspäivä, kun hautajaisväki kokoontui Auhon Hiltulaan Riitun maahanpanijaisiin.

Sen pitkän pöydän päässä istui harmaapartaisena patriarkkana itse Iisakki Sutinen 77 vuotiaana suvun päämiehenä ja toisessa päässä istui kunniavieraana vanha pappi.

Pekka ja Elsa kulkeutuivat Utajärvelle ja asustivat siellä ensin Kampmanin taloa ja sitten Pyykön taloa. siellä Kampmanissa syntyi heille Kaisa Greta, joka jäi Kampmaniin seuraavien omistajien piiaksi Pekan ja Elsan lähtiessä Pyykköön. Kun Kaisan sukunimi ei enää ollut tärkeä, merkittiin asuintalon, Kampmanin, nimi hänelle sukunimeksi. Nimethän viljelysseuduilla vaihtuivat talon mukaan.

Niskan kylä Utajärvellä oli Oulujoen tervareitin vakituisia lepopaikoja ja Kaisa tuli siellä pyöräyttäneeksi aviottoman lapsen, joka sai nimekseen Hedvig Kustava ja vuorostaan Hedvig sitten synnytti ensimmäisekseen aviottoman pojan, Oskarin joka nai Pirilän Marian ja heidän esikoisensa oli Hilda Kaisa Kampman, joka nai Kujalan Jukan ja sitten ollaankin jo nykyajassa serkkujen ja pikkuserkkujen seassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti