sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

KUINKAS KAINUUSSA PUKEUDUTTIIN?

 1700-1800 oli kainuulainen vaateparsi yksinkertainen ja käytännöllinen.



Kovin kaukana oli vielä ompelukoneen keksiminen. Jotakin kankaita ehkä saatiin vaeltelevilta kauppamiehiltä. Nahka saattoi olla yleisempi pukineen materiaali. Rukki oli sekin uudempi tulokas. Värttinällä kehrättiin lankaa, jos oli villaa mistä kehrätä. Mahtoiko pellavalle olla tilaa kaskipeltojen liepeillä? Syömävilja oli tärkeää. Huovuttaminen saattoi olla joillekin asusteille käyttökelpoinen menetelmä. Minkälaiset olivat neulat ja muut neulontavälineet? Kangaspuutkin taisivat vielä puuttua.

Paljonkin on aineistoa herrasväen hienoista hepenistä, röyhelöistä ja peruukeistakin. Köyhään kansaan viitataan pukeutumisessa vain maininnalla. että se oli vaatimatonta ja karkeaa.

Joskus tuntuu, että varsinainen kansa on ollut herrasväelle jokseenkin näkymätöntä. Merkittävää on ollut vain heidän uskollisuutensa isännilleen.

Jotenkin on kuitenkin tuulilta, tuiskuilta ja pakkasilta osattu suojautua ja tehty asusteet niistä aineksista, joita luonto tarjosi. Kesä oli helppoa aikaa. Kuka ei avojaloin pärjännyt, tehköön tuohesta virsut jalkojensa suojaksi. Ei kaivattu kumisaappaita, kun ei niistä mitään tiedettykään. Olisi siinä ollut suu ymmyrkäisenä Nokian Kontiosaapasta katsellessa. Varsinaisen vartalon suojaksi kelpasivat talvelta kuluneet rievut. Syksylläkin vielä pitkään selviytyi lisäämällä sateen ja muun märkyyden suojaksi rasvaa asusteisiin, mutta talven viimojen tullessa tarvittiin parempaa suojaa. Luultavasti jo silloin oli ainakin osa nahkaisista asusteista korvautumassa sarkanutuilla ja saattoihan sinne korpeen kulkeutua joku kiertelevä räätälinkisälli tai suutarin oppipoika ja niin sai toinen värkätä housua ja takkia aikuisemmalle väelle toinen jonkinlaiset ronttoset jalkojen suojaksi. Silti paljon tehtiin itse tarpeen ja tarveaineitten osuessa yksiin aikoihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti