JUURET RISTISSÄ

 Suomen asutuskartassa väitetään, että 1540 Oulujärven takamaat olivat aivan typötyhjät ihmisistä. Vain Oulujokivarteen on sijoitettu yksi täplä kuvaamaan alkavaa 20 savun ryhmää. Rohkenenpa kuitenkin arvella, että siellä joitakuita eläjiä oli, joita ei mainita kirjoissa eikä kansissa. 

Tapana oli merkitä karttoihin vain veron maksajat.

Muillahan ei ollut väliä. Niinpä voisi ainakin olettaa, että lappalaisia ainakin siellä asusti. Tässä tarkoitan lappalaisilla väestöä, joka eli metsästyksellä ja kalastuksella, koska se on tuon lappalaisuuden ikivanha määritelmä, joka sitten vähitellen muuttui saamelaisten haukkumanimeksi. Olihan tietenkin hienonpaa elää viljellen kaskia ja paremmus täytyi osoittaa muuttamalla muita kuvaava ilmaisu halveksivaksi.

Tämmöinenhän on aina ollut tapa ja se jatkuu, koska kurjinkin duunari kaupungissa katsoo itsensä paljon arvokkaammaksi kuin lantaa levittävä jyväjemmari.

Niinpä voi tietenkin olla, että Koskelotkin olisivat asustaneet Oulujärven takamaita ikimuistoisista ajoista, mutta ei sillä niin ole väliä. 

Tarkastellaan välillä perusjuurien asetelmia ottamalla huomioon, että lapsella on aina varmemmin tietty äiti, kuin tietty isä.

Paljon ei ole juurien etsinnässä apua kolmesta ensimmäisestä Henrikistä, sillä ensimmäisen kohdalla ei vaimoa edes mainita, toisella sanotaan vaimon etunimeksi Brita ja kolmannen vaimo oli Kaija. Siinä meni koko 1600-luku eikä juuret sen kummemmin selvinneet. Kaijasta kyllä tarinoita on paljonkin

Sittemmin kyllä selvisi, että se ensimmäinen Henrikki Koskelo nai Askanmäen Lauri Oikariselta jääneen lesken, kun sai siinä samalla asiallisen talonkin. 

Tarkempaa tietoa alkaa sitten löytyä sen Henrik IV Henrikinpoika Koskelon kohdalta 1700-luvun puolelta. Tietysti täytyy mainita, että kolmannen Henrikin tytär, Priitta, nai Sutisen Iisakin, mutta sehän ei Sutisia juuriimme siirrä. Juha Henrikinpoika nai Väisäsen Britan eikä sekään temppu Väisäsiä juuriin siirrä.

Ovatpahan vain joitakin kaukaa lähteviä sivujuonia.

Neljäs Henrikki järjesteli niitä sivujuonia sitten ensin Laurosen Valpurin kanssa ja sitten Haapalaisen Britan kanssa ja nämähän ovat molemmat mainittavia kainuulaissukuja molemmatkin.

Kahdeksasta lapsesta seitsemän alkoi jo kietoa juurisykeröä laajalle perustalle. Jos nyt ensin otettaisiin se Laurosen Valpurin Henrikki, niin hänhän nai Turpeisen Kaarinan ja nämä Turpeiset kietoutuvat sukuun monessa muussakin kohdassa.

Tämän Henrikin lapsista Valpuri nai 28.9.1775 Anttosen Pekan, jonka äiti oli Kaarina Oikarinen

Matti nai Kanniaisen Kaarinan, joka oli äidin puolelta Keräsiä niinkuin Matin äitikin.

Brita ryhtyi akaksi Hulkkosen Juhalle, joka oli äitinsä puolelta Holappa.

Vielä tämän Henrikin 1760 syntynyt Henrikki-poika nai Kassisen Valpurin, jonka äiti oli Valpuri Henrikintytär, mutta eipä mainita mistä suvusta Kassisen Matti Valpurinsa oli löytänyt. Sehän nyt puuttuisi, että jo tässä olisi aikaisemman Koskelon Henrikin tytär. 

Häitten päivämäärä puuttuu, mutta kun ensimmäinen lapsi syntyi

18.8.1794, niin kyllähän niin tuore asia pitäisi löytyä. Johan niitä toki muitakin Henrikintyttäriä oli kuin Koskeloita.

Ja taas takaisin juuremmille juurille. Haapalaisen Brita oli äitinsä puolelta Viitanen.

Henrikin ja Britan poika, Matti, nai 15.6.1765 Juntusen Kristiinan, joka oli äitinsä puolelta Seppänen.

Juha nai 30.12.1760 Heikkisen Valpurin, joka oli Kaarina Oikarisen tytär.

Jaksasko tässä mitenkään ryhtyä ottamaan selvää, oliko eri Kaarina Oikarinen naimisissa Henrikki Heikkisen kanssa kuin Juha Anttosen kanssa.

Tullaanpa sitten selkeille juurille, kun neljäs Henrikki nai Oikarisen Juliaanan 1742. Voi olla, että tämä Juliaana oli ollut aikaisemmin naimisissa Väyrysen Henrikin kanssa, kun semmoinen Väyrysen Henrikki ja Juliaana Oikarinen ovat tehneet kolmekin samannimistä lasta kuin Koskelon Henrikki ja Oikarisen Juliaana. Siinä vain on semmoinen ristiriita, että nämä lapset ovat syntyneet vuoden 1742 jälkeen.

Henrikin ja Juliaanan vihkimisajasta puuttuu kyllä tarkempi päiväys, joten se vuosikin voi olla jonkun tutkijan arvaus. 

Pengoin tässä välillä taas Sukututkimusseuran HisKi-tulosteitani ja löysin merkinnän tarkistamisesta ja siitähän selvisi, että Väyrysen vaimona ollut Oikarisen Juliaana on ehkä toinen ihminen kuin meidän Henrikin Juliaana tai sitten ei.

Lapsetkin ovat syntyneet vuosina 1736, 1737 ja 1739. Tosin semmoinen sekaannus siellä sitten on, että Henrikin ja Juliaanan lapsiksi on merkitty vain 1750 syntynyt Juliaana ja 1753 syntynyt Antti. On aivan kuin Margaretaa ei olisi syntynyt ollenkaan vuonna 1744, vaan sille Väyryselle jo kahdeksan vuotta aikaisemmin Törmänmäessä Henrikki 1736. Susannaa ei olisi syntynyt 1747, vaan Väyrysen Katariina Raappananmäessä 1737. Sitäkään toista Henrikkiä ei olisi tehty ollenkaan 1748, vaan Anna taas Törmänmäessä 4.6.1739. 

Toisaalta Margareta Henrikintytär Koskelo on naitu Pyykkösen Antille 17.3.1766 Ristijärvellä ja siellä hänet on merkitty syntyneeksikin talossa no 9 vuonna 1744 ja onpa hän osannut kuollakin 5.4.1835 Kerälässä vanhuuteen 91-vuotiaana. Löytyy myös tieto, että Antin isä oli Martti Pyykkönen ja äiti taas oli Briitta Karhu. Lasten syntymätkin löytyvät. Pyykkösen Antille löytyy oikein tarkka syntymäaikakin: 7.2.1739, joten hän oli asialliset kolmisen vuotta vaimoaan vanhempi. Antti Martinpoika kuoli jo 32 vuotiaana kuumetautiin (hitsfeber) 30.12.1772 ja Margareetta eli leskenä miehensä jälkeen liki 60 vuotta.

Susanna Henrikintytär Koskelo mainitaan naidun Mularin Antille 18.4.1766 Ristijärven tilalle no 300 ja sehän on tarkkaa tietoa, kun vielä tiedetään, että Antin isä oli Sigfrid Mulari ja äiti Marketta Haataja. Susanna teki Antille yhdeksän lasta ja kuoli kuumeeseen vanhana emäntänä 10.2.1813.

Juliaana Henrikintytär Koskelon olemassaolosta ei sitten olekaan epäilyksiä, sillä tarkka syntymäaika on tiedossa ja liitto nuorena Lauri Laurinpoika Heikkisen kanssa. Laurin äiti oli Tolosen Marketta.  Juliaana jäi pian lapsettomana leskeksi Laurin hukuttua ja nai 18.4.1773 Mularin Paulin, joka oli Susanna-siskon miehen veli.

Hääpäivä oli sisaruksilla yhteinen, vaikka vuosia oli välissä seitsemän.

Kun Anttikin sitten tavallaan sekaantui tähän Mularin sukuun ja nämä Mularit ja Haatajat kuuluvat varsinaisiin juuriin, niin tarkastellaanpa niitä vähän tarkemmin.

Anttihan nai Haataja Marketan, mutta Marketan äiti oli Mularin Liisa. Kun katsellaan Paltamon syntyneitten luetteloa, niin johan se kumma olisikin, jos ei Haatajaan, Oikariseen ja Mulariin jossakin vaiheessa juuret kietoutuisi.

Ensin oli Antti Mulari ja Antilla vaimona Oikarisen Elina.

Heille syntyi 23.3.1727 Sigfrid. 

Sitten 16.11.1729 Henrik

Ja sitten 15.2.1732 Elisabet, joka tietenkin oli suomeksi Liisa. 

Isän kaima, Antti, syntyi 9.11.1734

Matti oli vuorossa 17.2.1736.

Äidin kaimaksi tehtiin Elina 27.11.1737

Olisiko ensimmäinen isän kaima kuollut, kun uusi Antti Antinpoika Mulari syntyi 23.12.1738?

Kuolinmerkinnät alkavat vasta vuodesta 1755, joten olettaahan se täytyy.

Vielä kahdeksanneksi lapseksi syntyi Susanna 17.8.1740

Kuolinmerkinnät eivät taaskaan oikein tarkalleen täsmää, sillä ensimmäisenä kuolinmerkintänä näkyy 5.11.1755 Anna Antintytär Mulari ja kuolinikä on siinä merkinnässä 21v ja 9 kk. Se tarkoittaisi, että tämä Anna on syntynyt tammi-helmikuussa 1734, mutta minusta se jo liian tiukka rakonen, koska Antti Antinpoika syntyi saman vuoden marraskuussa. Annan syntymää ei kuitenkaan näy tiedostoissa eikä Ristijärvellä muitakaan Mulareita ollut, joten olisikohan sittenkin huononäköinen pappi pimeässä pirtissä marraskuun hämärissä tulkinnut sukupuolen väärin ja merkinnyt Annan Antiksi. 

Toinen hämäryys oli tulla Pekka Antinpoika Mularin ja hänen poikansa Pekka Pekanpojan hukkumisesta 5.7.1770. Tämän vanhemman Pekan syntymäaika osui yksiin Sigfridin syntymäajan kanssa, mutta tämä Mulari olikin Paltaniemeltä eikä Ristijärveltä.

Antti Henrikinpoika Mulari kuoli vanhuuteen 84 vuotiaana 30.11.1780. Siitä voidaan laskea, että hän oli syntynyt 1696, mutta tarkempi päiväys puuttuu.

Antti Koskelon appi, Pekka Paulinpoika Haataja, vihittiin Liisa Antintytär Mularin kanssa Ristijärvellä 13.12.1751 ja ensimmäiseksi tehtiin Kristiina 11.10.1752.

Toiseksi tyttäreksi syntyi anopin kaima, Elina, 17.12.1755.

Vasta kolmantena oli vuorossa Marketta, josta tuli Antin vaimo ja yksi näistä esiäideistä. Hän siis syntyi 14.4.1758.

Äidinisän kaima, Antti Pekanpoika, syntyi 2.4.1761.

Isoisän kaima, Pauli, syntyi juhannuksena 25.6.1764.

Sitten tehtiin jo äidillekin kaima. Liisa syntyi 19.3.1767

Kerttu syntyi 13.2.1770

Pahnanpohjimmaiseksi syntyi Petteri 9.5.1773.

Kyllä kahdeksassa lapsessa on jo moneen lähtöön ja kohtaloon.

Niinpä nämä Haatajan, Mularin, Oikarisen ja Koskelon suvun juuret

kietoutuvat toisiinsa, mikä ei ole kumma lainkaan, sillä niistäkin vähistä asukkaista, joita Oulujärven takamaille oli raivaamaan toimitettu kuoli yli puolet nälkävuosina 1694-1698. Jos ei aikonut kaukaisilta mailta puolisoa etsiä, niin valinnanvaraa oli vain juuri ja juuri riittävästi.

Kun ne juuret niin ristikkäin Kainuuseen juurtuivat, niin tiukassahan ne olivat. 

Tämmöistä sekasotkua sukututkimus on aika ajoin, mutta vilkkaalla

mielikuvituksella ja kärsivällisillä korjauksilla pääsee aina eteenpäin tai sitten kyllästyy ja hylkää koko sotkun.

Kai tämä nyt on aivan vesiselvää koko Koskelon suvun osalta.