Kummasti ne kietoutuvat yhteen nuo Kainuun sukujen juuret. Osuipa käteen Mikko Moilasen kirjoittama kirja Askanmäen ja Auhonkylän vaiheista. Kirjan nimi on Kinttupolkuja Kylätielle.
Alkoipa löytyä tarinaa ensimmäisistä Askanmäen Koskeloista ja heidän kohtaloistaan rappasotien ja Isonvihan pyörityksessä..
Vaikka Koskelon Henrikki ei ollutkaan Askanmäen ensimmäinen asuja, niin varsin nokkelastippa hän sinne asettui jo kolmantena merkittynä talollisena.
Samalla selvisi, että akattomana Henrikki Askanmäkeen asettui naimalla Lauri Oikariselta jääneen lesken. Tämän ensimmäisen Henrikin aikana talo nousi ¼ manttaalin tilaksi ja maksoi veroa merkittävät määrät.
Talo sai Koskelon nimekseen ja se säilyi asiakirjoissa Koskelona vielä melkein kaksi vuosisataa senkin jälkeen, kun Koskelot olivat joutuneet Isonvihan aikana poltetusta tilasta luopumaan.
Niihin aikoihin liittyy se tarina ”Askanmäen kauniista Kaijasta”. Kaijahan vietiin Venäjälle ja karkasi sieltä. Paluumatka oli pitkä ja Kaijaa luultiin kuolleeksi. Pappi vihki Henrikille uuden vaimon ja sitten Kaija palasikin. Miten lie pappi selvitellyt tämän ”kaksinnaimisen”. Juhani Aho käytti Kaijan tarinaa Juha-romaaninsa pohjana, mutta ei hänkään sitä kaksinnaimisongelmaa arvannut käsitellä.
Kun Koskelot sitten Priitta-tyttären kautta liittyivät Auhon Sutisiin ja sitä kautta Hiltusiin ja Moilasiin, niin johan levisi sukuverta laajalle samalla tietenkin laimeten. Kummasti se vain sitten kulkeutui yhden Hiltusen Pekan kulkeuduttua Utajärven Niskan kylän Kampmanin taloa asumaan ja Heidän jäljiltään jäi sinne Kampmanin taloon tytär piikomaan. Aikanaan se tytär tuli sitten tehneeksi au-tyttärekseen Hedvig Kustavan, joka samalla tavalla jatkoi sukua Oskari Kampmaniin.
Aikanaan tämä Oskari sitten nai Pirilän tyttären ja nämä Pirilätkin olivat alun alkaen Auhon Hiltulanniemestä kotoisin. Meille varsin tunnettu asia on, että Oskarin ja Marian tytär, Hilda nai sittemmin Kujalan Jukan ja heille syntyi toiseksi nuorimmaisena mukulana Hilkka Annikki.
Vasta ripiltä päässeenä Hilkka tapasi Sukasen Väinön ja presidentti Kyösti Kallion suosiollisella luvalla heistä tuli pari.
Tästä kohdasta voidaan taas lähteä vuosia taaksepäin, sillä Väinön äiti oli Koskelan Anna, joka oli nainut Huittisista kulkeutuneen Kustaa Fridolf Sukasen.
Pari sukupolvea aikaisemminhan Koskelon sukunimi oli muuttunut Koskelaksi. Annan isä oli Iikka ja Iikan isäkin oli Iikka ja tämä Iikka oli Koskelon Liisan avioton poika ja Liisa oli Koskelon Pekan tytär ja Pekka oli Antin poika ja Antin isä taas oli Henrik IV Henrikinpoika Koskelo, jota ennen olivat tietenkin III ja II Henrik Henrikinpoika ja niitä ennen löytyy vain se Henrik Koskelo, joka 1650 tienoilla nai sen Oikarisen Laurin lesken ja nosti kehnosta kunnosta Askanmäessä olleen tilan komeaksi Koskelon tilaksi.
En tässä sen tarkemmin käsittele enää Hiltusia ja Moilasia, koska sivujuonteitahan he ovat tässä meidän suvun tarinassa.
Oleellista on vain, että Kujalainkin juurista äidin puolelta löytyy se Henrik Koskelo Askanmäeltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti