Perttu asui useita vuosia tässä uudessa paikassa. Hänestä oli tullut vaeltava metsämies. Monta kertaa oli hän metsästysmatkoillaan osunut Indianienkin seuraan, vaikka mielellään ne eivät suosineet vaalakkanaamoja. (Näin kutsuivat he valkeaihoisia ihmisiä.) tulemaan alueelleen, jota he näkivät uudistalojen tekijäin alinomaan vähitellen valloittavan. Juuri sotaan ei hän ollut vielä joutunut Indianien kanssa, vaikka hän ei metsästysinnossaan malttanut olla menemättä Indianien puolelle. Komantze-Indianit asuivat lähellä ja ne olivat julmimpia vihollisia valkoihoisille metsästäjille.
Perttu kävi myös tutustumassa Atlantic Minen kaupunkiin, jonka tienoilla oli suuria kaivoksia, joissa monetkin suomalaiset hankkivat hyvin. Muita tutuksi tulleita paikkoja olivat Custer Peak, Deadwood, Sturgis, Lead, Rabid ja Spearfish. Monet muutkin Keski-Lännen paikat tulivat myös Pertulle tutuiksi ja aina löytyi joku suomalainenkin melkein mistä tahansa.
Olihan Perttu tietenkin oppinut sitä sekakieltä, jota siellä puhuttiin, kun kulkijoita tuli jokaisesta Euroopan maasta ja muualtakin. Vaikka suomalaisia tapasikin, alkoi kieli unohtua ja lapsethan jo puhuivat omana kielenään engelskaa, joka oli amerikkalaisten pääkieli.
Palaanpa kuitenkin vielä Pertun metsästysretkiin, kun niistä lapsenlapset ja niidenkin lastenlapset kuulivat tarinoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti