Kyllähän tuohon aikaisempaan mummunvaareja jne tarinointiin sekosi jo tähän kuuluvia juttuja. Tasoitan tilannetta sekoilemalla tässäkin. Kujalan mummun mummuista mummumpi taisi olla Pirilän mummu, kun Kampmanin mummusta ei juuri koskaan puhuttu, mutta Pirilässä oltiin pieni aika sotaa paossa. Prita Pirilästä ei Hilda tietenkään mitään silti muistanut, koska oli vasta kolmivuotias Pritan kuollessa.
Oskarin äiti, Hedvig Kustava Kampman kuoli vasta 1906, joten Hilda oli silloin kyllä jo 19 vuotias. Taisi Oskarin pesue jo silloin asua Oulussa, kun kaksi nuorinta lasta oli haudattu Utajärvelle ja otettu ottopojaksi Hugo. Kujalan mummulla vaareja oli vain Johan Pirilä, jonka kuollessa Hilda oli jo seitsemän ikäinen.
Ne Pirilät joiden luona Niskalla olimme sota-aikana sen yhden talven olivat Hildan serkkujen, Eemil ja Joonas Pirilän huonekuntaa. Joonas, jota Junnuksi kutsuttiin oli vanhapoika, joka eleli setämiehenä talossa ja oli silloin ainut mies, koska Eemil oli kuollut talvisodan aikana ja leskeksi jäänyt Mari hoiti emännän tehtäviä. Vanha emäntä, Anna Juntunen, eli 93 vuotiaaksi ja muistan muorin rukkeineen kehräämässä harmaita lankoja. Karstoihinkaan en saanut koskea, vaikka kovasti kiinnosti karvakasan muotoutuminen hahtuvaksi.
Junnun rakentaessa venettä sain kuitenkin kastaa venenauloja kiehuvassa tervassa. Ei toki paljain käsin, vaan pitkävartisella siivilällä.
Kun Oskarin isästä ja vaarista ei ole tietoa, niin oli vain mummu, Kaisa Greta Kampman, joka oli syntynyt Pyykön talossa Hiltusen Pekalle ja Elsalle. Pekan ja Elsan sukunimi (liikanimi) vaihtui aina talon vaihtuessa ja niinpä Kaisa Greta oli alunperin Pyykkö, mutta jäi sitten Kampmaniksi jäädessään sinne piikomaan vanhempiensa taas jatkaessa matkaansa.
Pekka oli tullut kotivävyksi Juha Hiltuselle naimalla Elsan, mutta ei viihtynyt Auhon pikkukylällä, vaan lähti Elsansa kanssa Utajärvelle. Elsan äidinpuoleinen mummu oli Anna Antintytär Heikkinen ja vaari oli Juha Iiisakinpoika Sutinen. Annan äiti taas oli Sutisen Briitta, jonka mummu oli Priitta Henrikintytäs Koskelo. Tuon Priitan veljestä, Henrikistä, jatkuu sitten Koskeloiden suku Anna Iikantyttäreen, josta tuli Kustaa Fridolf Sukasen vaimo. Kun Pirilöittenkin juuret sinne Auholle ulottuvat, niin tiukasti ovat juuret solmussa kainuulaisissa korvenraivaajissa.
Anna-mummun (Mummilan mummun) isänpuoleinen mummu oli Elsa Stina Yrjöntytär Valtanen ja sitä Valtasten sukuhaaraa on perusteellisesti selvittänyt Sinikka Sipola, joka on varsinainen sukututkija. Kirja on lähes valmis julkaistavaksi. Ollaan siellä mukana mekin. Yrjö Valtanen saattoi olla aika tiukkana Elsan ja Iikan naimisiin patistelussa, kun häät pidettiin 8.11.1859 ja appiukon kaimaksi ristitty poika syntyi 19.11.1859. Ei Iikka mikään varsinainen merimies ollut, vaikka Oulujärven laivuri olikin. Teetti Elsallaan kuusi lasta. Nuorinta tehdessään Elsa kuoli lapsivuoteeseen ja laivuri otti uuden, nuoren vaimon, joka tekaisi vielä viisi lasta lisää. Nuorimmaisen syntyessä Iikka Liisanpoika oli 51 vuotias viriili puuhamies.. Eli kaikkiaan liki 90 vuotiaaksi ja leski, Riitta-Liisakin saavutti 88 vuoden iän.
Väiskän vaarin mummu Kainuun mailla oli Liisa Pekantytär Koskelo, joka aivan ominpäin synnyti Iikan, josta tuli laivuri. Myöhemmin Liisa nai Olli Kovalaisen ja teki erinäisiä Kovalaisia maailmaa valloittamaan. Laivuri-Iikan vaari, jota Iikka tuskin näkikään oli Pekka Antinpoika Koskelo, sillä Liisa ei tainnut pitää entiseen kotiväkeensä yhteyksiä lähdettyään poika kainalossaan ovet paukkuen. Olihan Iikka jo 11 vuotias Pekan kuollessa, mutta silti... Iikan mummu , Margetta Anttonen oli kuollut 1826 eikä Liisakaan ollut silloin kuin yhdeksän ikäinen.
Liisan mummu oli Juliaana ja äidinpuoleinen vaari Antti Anttonen, jihin minulla se linja katkeaa, mutta toinen vaari Antti Henrikinpoika oli kuollut vain pari vuotta ennen Liisan syntymää ja toinen mummu, Margetta Haataja eli vielä ja opetti Liisalle elämäntaitoa mummujen tapaan vielä Liisan ollessa viidentoista.
Liisan isä, Pekka, oli äidinpuoleisen vaarinsa kaima ja Liisa-nimi periytyi ainakin Mularin Liisasta asti. Haatajan Pekkahan oli naimisissa Mularin Liisan kanssa. Pekan Koskelonpuoleinen vaari oli Henrik Henrikinpoika ja mummu oli Juliaana Oikarinen. Vaari oli kylläkin kuollut kymmenen vuotta ennen Pekan syntymää ja mummu kuoli Pekan ollessa kolmannella vuodellaan. Liisan vaarinvaari oli edellinen Henrik Henrikinpoika Koskelo, jonka vaimosta, Keräsen Kaijasta, mainitaan tarinoissa ”Askanmäen kauniina Kaijana”, joka siepattiin rajan taakse.. Siis laivuri Iikan vaarinvaari oli Kaijan nuorin lapsi, Henrik, josta tuli sotilas, joka rapparien tuhoamaa kotia ei pystynyt enää siskonsa, Priitan ja veljensä, Juhan, kanssa pitämään, vaan se jouduttiin myymään halvalla. Tuosta Priitastahan se Sutisen-Hiltusen sukuhaara jatkui sitten Kampmanien nykyaikaan. Kun vielä vaareihin jatketaan, niin aivan ensimmäinen Koskelon Henrikki tiedostoissani nai Oikarisen Laurin lesken ja sai Askanmäen varakkaan talon tilukset ja metsästysmaat haltuunsa.
Toiste toisista*** ehkä.
Sekoilinko sopivasti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti