Toinenkin versio

Kainuustakin Lönnrotin Elias keräili aineksia Kalevalaansa ja valikoi niistä soipivia eepoksen muodostamiseen. Versioita oli monia ja aina en ole varma valitsiko Elias parhaan vai sopivimman. Alla vähän Kainuusta koottua. Voipa olla, että jokusen pätkän kertoili joku esivanhemmista.

Polvivamma

Vaka vanha Väinämöinen

Seki nuori Joukkainen,
Poik' on polvi päivällinen,
seppä on iän ikunen, 

Kuun päivän polvuhinen,
Vesti vuorella venettä,
Kalkutteli kalliolla.
Vesti päivän, vesti toisen,
Vesti kohta kolmannenki.
Ei käynyt kiveen kirves,
Eikä kalka kallioon.

Lempo liikutti tereä,
Piru vartta vaapautti,
Jotta suonille sovitti;

Terä oli syämmessä lihoa,

Söipi uuelta lihoa,
Veti verta tuorehelta.

Ei ollut sitä mäkeä.
Eikä vuorta korkiata,
Joka ei tullut tulvillehen
Polvesta pätösen pojan; 

Verta on seittemän venettä,
Kantokorvoja kaheksan
Polvesta pätösen pojan,
Varpahasta Väinämöisen
Lattialle laskettuna. 

Tuosta vanha Väinämöinen

Kohennaksen korjaansa,
Rekehensä vierettäksen,

Ajoa sujuuttamahan
Suvikunnalla hevolla,
Yhen tamman kantamalla,
Äärimmäisehen taloon,
Äärimäistä tietä myöten. 

Sanoi sanalla tuolla,
Virkko sillä vintiöllä:
Olisiko talossa tässä
Tämän tulvan tukkioa,
Salpoa verisatehen 

Ukko uunilta urahti,
Halliparta harjun alta,
Pieni paarma pankon päästä,
Poika portaan nenästä,
Vanha akka vaipan alta,

Lausu lapsi lattialta:
Ei oo talossa tässä
Tämän tulvan tukkiota,
Salpoa verisatehen,
Puun jälen puheliata
Rauan raanan kahtiota. 

Tuosta vanha Väinämöinen
Sit sitte sanelemaan,
Puhkesi puhelemaan,
Sano sanoilla noilla:
Sulettun on suuremmatki.
Jalomatki jaksettuna,
Luojan kolmella sanalla,
Joet on suista, järvet päistä,
Selät niemien nenistä.

                                Veren sulku

Tulikulkku lappalainen.
Juomari joen takanen
Tukku turvetta repäse,
Kappale karamätästä,
Kyynärä pyheä maata
Pyhän pellon pientareesta,

Veren tiellen telkimeksi,
Tulevalle tukkeheksi,
Salvaksi samoavalle,

Valtasuonet vastatusten,
Limitysten pienet suonet!

Käski poikasa pajaan
Tekemähän voitehita,
Jotk on tuotu toitualta
Siitä kylmästä kylästä,
Pimeästä Pohjolasta,
Tarkasta Tapiolasta,
Yheksältä voitehelta

Paikaksi pahan veräjän,
Ettei maito maahan juokse

Puna peltohon putoa,
Kumpuhun urohon kulta,
Lepikkohon miehen leppo.

Suuksutusten suuret suonet,

Kaheksalta kahtojalta,
Sata heinän helpeheistä,
Tuhat latvan tutkamesta. 

Kun oli voiet päälle veetty,
Sitt oli silkillä siottu
Kapaloittu kaunihisti,

Pani puolipyörryksihin,
Väännyksihin Väinämöisen
Sepän Ilmarin pajaan.

Nousi seppä seinän alta,
Takoja kiven takoa,
Löysi tuolta uuen miekan

Kätehensä oikiaan;
Laski päähän Väinämöisen,
Pani puolipyörryksihin,
Väinämöisen väänyksihin.

poimiskeli pohtimatta

kainulaisten kainaloista

Sasuvius salaperäinen

vaka, latvasta lahova