lauantai 10. joulukuuta 2011

ANTIN JA MARKETAN LAPSET



Sitäpä en tiedä kummassa tiedostossa on enemmän virheitä. Tarkoitan sitä Amerikasta Larrylta tullutta ja toisena Hiski-tiedostoa.

Liekö tuolla niin väliä aivan kaiken tiedon tarkkuudellakaan. Jokatapauksessa täytyy suhtautua pienin varauksin kaikkiin tulkintoihin pappien humalassa tuhertamista harakanvarpaista. Kaikella kunnioituksella tosin. Se vain oli muinaisina aikoina välttämätön lääke mukana kaikkialla kuljetettavaksi ja kaipa se jonkinlaisena desinfiointiaineena toimi. Sivuvaikutushan se humala oli. Ei toki mikään päätarkoitus, vaikka toisaalta kai sen kaiken surkeuden paremmin kesti hienoisessa hiprakassa.

Tietysti voisi köykäisesti vain ottaa ja luetella ne Antin ja Marketan aikaansaannokset, jotka kirkonmiesten kirjoihin merkittiin, mutta kun niistä kuitenkin pikkuisen voisi tarinantynkääkin kehittyä.

Nehän ne häät pidettiin huhtikuun kahdeksantena 1778 ja siinä otettiin samalla esivanhempien joukkoon Haatajain juuret ja Mularien juuret ja Oikariset, jotka kyllä olivat juuristossa jo aikaisemmin.

Ensimmäisenä syntyi poikalapsi ja vaarinsa kunniaksi poika sai Henrikin nimen. Tässä on jo tiedoissa eroa, sillä toisten tiedostojen mukaan Henrik syntyi 14.5.1779, mutta toisten mukaan vuotta myöhemmin. Olisin taipuvainen uskomaan siihen varhaisempaan vuosilukuun, sillä eivät kai ne nuoret sentään vuotta hukanneet homman opetteluun. Toisekseen tämä Henrikki katoaa minun tiedoistani historian usviin, sillä muuta tietoa minulla ei pojasta ole.

Tärkeämpää toki oli, että seuraavaksi syntyi toinen poika, joka vuorostaan sai appiukon mukaan nimekseen Pekka. Tämä on se Pekka, joka syntyi heinäkuun 18 pv 1781 ja jatkoi tätä meidän sukuhaaraamme sitten aikanaan. Aivan tavallinen poika Pekka oli, vaikka käytiinkin tekemässä Hyrynsalmella. Kaikki muut Antin ja Marketan lapset syntyivät Ristijärvellä. Kaipa siinä Pekalla sen verran tuli Hyrynsalmi enemmän synnyinseuduksi, että sinne piti asettua sitten aikanaan jopa kuolemaan 66 vuotta myöhemmin. Eihän siitä pitänyt mitään muistikuvia jäädä, kun jo kaksi ja puoli vuotta myöhemmin oltiin jo varmasti taas Ristijärvellä, jossa Pekka sai pikkuveljekseen Matin helmikuun viimeisenä päivänä 1784.

Pojat saivat temmeltää keskenään vielä kaksi vuotta ennenkuin Marketta toi saunasta seuraavan parkuvan käärön 9.4.1786. Käärön sisältä löytyi ilmielävä tyttölapsi ja tytöstä tehtiin mummunsa kaima, Liisa. Liisa pysyi äidin tyttönä melkein kolmikymppiseksi, mutta sitten tuli Hyrynsalmelta se Moilasen Matti, joka oli sen Moilasen Simon ja Heikkisen Liisan tekosia. Sehän se sitten Liisan nai, kun tyttö oli oman äidin kaimakin ja häät pidettiin 24.3.1816 Aleksanterin ollessa Suomen isoruhtinaana. Siellä Hyrynsalmen tilalla no 14 Liisa sitten teki kahdeksan Moilasta, joista vain Kaisa sortui tautivuoteeltaan kuolemaan kymmenvuotiaana. Seitsemän mukulaa saatiin aikuisiksi asti, vaikka eihän niistäkään sentään ikuisia tullut. Liisa oli jo 65 vuotias muori, kun hänet vuorostaan tuoni tavoitti Lylykylässä 12.1.1852 ja silloin oli Nikolai ollut keisarina jo yli 25 vuotta.

Lieneekö Antti ollut sotilas koko aikuisen ikänsä? Sitäpä emme tässä vaiheessa tiedä, mutta tuskinpa hän yhtäkkiä siihenkään hommaan joutui. Ajat olivat kuitenkin siihen määrään rauhalliset, että pirttiviljelyksestäkin ehti pitämään huolen. Hattujen puoluehan oli saanut pikkuvihassa selkäänsä oikein kunnolla, vaikka Suomea ei siinä vaiheessa Venäjän valtaan siirrettykään, kun oli niitä poliittisia kähmintöjä Euroopan valtiaita järjestellessä ja Venäjä oli saanut oman ehdokkaansa Ruotsinkin valtaistuimelle. Myssyt vuorostaan kyllä ähelsivät sotaa puuhaamassa, mutta sehän ei oikein luonnistanut.

Liisan jälkeen syntyi kuitenkin taas poika ja nyt oli jo korkea aika tehdä tästä pojasta isänsä kaima. Antti Antinpoika syntyi 27.4.1789 ja aikanaan 28.12.1821 Antti sitten nai Mikkosen Liisan ja pääsi kotivävynä kohoamaan isännäksi asti. Eipä toki Antin ja Marketan mukulat vielä tässä vaiheessa naimisiaan suunnitelleet, kun vanhinkin oli vasta vajaan kymmenen ikäinen. Johan niistä kait jotakin apua oli puitten pilkkomisessa ja kantamisessa ja jo kai se Henrikki paimenesta kävi. Tokihan sotilastorpassa jo 1700-luvun lopulla joku lehmänkanttura oli olemassa ja niin kauan oli jo Kainuuta asutettu, että osattiin omien lampaitten villoista kankaat kutoa. Sikakin oli jokakesäinen kotieläin, mutta siinähän ei paljon paimentamista ollut. Kunhan pidettiin huoli, ettei se Marketan ryytimaata päässyt aina nurin tonkimaan. Torpan pelloista nousi jo ohran lisäksi ruistakin, mutta nauris oli juureksista tärkein. Perunasta oli kyllä kuultu joitakin huhuja, mutta ei sitä vielä osattu kuvitella tänne perukoille istutettavan. Konstikaskin se oli, kun ei sitä siemenistä viljelty vaan samoja mukuloita pantiin maahan, joita syötiinkin.

Seuraavan pojan syntyessä 30.3.1792 piti jo tutkia isovanhempia pitemmälle, ennenkuin muljahti mieleen, että Sigfridhän oli olemassa niin isän kuin äidinkin puolella ja tämä Sigfrid eli sitten viisi vuosikymmentä ja pikkuisen vaille yhtä vuotta päälle. Hän kuoli Hyrynsalmella 18.3.1843.

Kun huhtikuun kuudentenatoista 1794 syntyi sitten tyttölapsin, niin siihenhän Marketta aikoi lopettaa vanhaa taikaa käyttämällä. Hän antoi tytölle oman nimensä. Tässä nyt oltiin sentään jo niin isoja ihmisiä, että johan se olisi aika lopettaa lasten teko. Anttikin jo nelikymppinen rähjäinen soturi. Marketta kuitenkin kuoli ennen äitiään Kerälän autiossa 12 vuotiaana kuumeeseen 24.4.1806.

Mutta marraskuun 11 pv 1796 syntyi taas tytär ja tehtiin lisää taikoja antamalla tytölle Antin äidin nimi Juliaana ja nythän Markettakin alkoi jo lähestyä neljänkymmenen ikää. Juliaana syntyi ennen aikojaan ja kuoli hiukan yli kuukauden ikäisenä, mutta vielä polkaisi Antti perheen viimeisen pojan sille vuosisadalle ja hyvissä ajoin, sillä Paavo syntyi 24.3.1799.

Luulisi kesäaikana olleen niin rankkaa työtä torpassa, ettei olisi jaksanut uusia tenavia alulle laittaa, mutta syntymäajoista päätelleen melkein kaikki Antin tekoset saivat alkunsa kesä-elokuun valoisina helleöinä.

Ei pidä ihmetellä, ettei tässä sen enempää kiinnitetä Pekkaan huomiota, mutta annas olla, kyllä siitä Pekasta vielä kuullaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti