Alkulauselmaa

SEKALAINEN SUKUKUNTA

Helleköhän se aivoja pehmittää, kun niissä pääsi yllättäin syntymään omituinen ajatus itse kunkin Uudesta Vuodesta. Kalenterin mukaan Uusi Vuosi kyllä alkaa tammikuun 1 päivästä, mutta yksittäisen ihmislapsen uusi vuosi alkaa syntymäpäivästä.

Niinpä voin aloittaa tämän sekalaisen sukukunnan kasaamisen vaikkapa elokuun ensimmäisestä päivästä yhtä hyvin kuin mistä tahansa muusta yhtä tärkeästä päivästä.

Rakentelen sen tavallaan päiväkirjan muotoon ja luettelen alkuun sen päivän nimipäivät olipa sen nimisiä suvus-sa tai ei. Sitten yrittelen tarinoida sinä päivänä syntyneistä, naimisiin menneistä ja jopa kuolleistakin.

Ankaraa asiatietoa ei nykyisenä ujona aikana voi tietenkään kirjoittaa alle sa-tavuotiaista elävistä ihmisistä, vaikka kuinka mieli tekisi. Ihmisen yksityisyys on niin tehokkaasti lailla suojattu, että voin kyllä merkitä syntymäpäivän, mutta en vuotta.

Tärkeämpien tietojen kirjoittelemisiin pitäisi jokaiselta ”uhrilta” olla kirjallinen lupa ja ehkäpä vielä kahden jää-vittömän todistajan todistamana.

Näillä säännöillä tästä sekalaisesta sukukunnastani tulee aika tylsää luettavaa, mutta sääntöjen ja paragraah-vien mukaan tässä on elettävä.

Tästä on kuitenkin hyvä alkaa. 1896 Huittisten Yli-Käen tilan Hiukkamäen kaivauksissa Sammunjoen rantamilta löytyi rautakautinen hauta, johon oli juhlallisesti veneeseensä polttaen haudattu muinainen kyläpäällikkö. Sellaisia hautauksia saivat vain suuret sankarit ja päälliköt. Ajoitus osuu jonnekin 700-luvun lopulle. Hiiltyneen veneen jäännöksistä löytyi rikotut aseet, niin kuin silloin oli tapana hautaan laittaa ja jonkin verran kivettyneitä luita. Niiden joukossa oli ihmiskallon ja karhunkallon luupalasia. Rautakautisen ajan tapoihin kuului, että päällikön kypärä oli karhun kallo ja sotureitten kypärä karjunkallo. Sekin löytö vahvistaa, että kysymyksessä oli arvostettu päällikkö. Miten tämä sitten tähän sekalaiseen sukukuntaan liittyy? Aivan pikkuisen mielikuvitusta käyttäen löytyy Väinänjoen maisemista vieläkin tila, joka on ammoin kuulunut Takkupää-suvulle. Toisaalta on lähes historiallinen totuus, että Kokemäenjoen asutus saapui jostakin niiltä tienoilta. Tulijat väistivät muualta Euroopasta miekoin tunkeutuvia uuden uskon  levittäjiä. Purjehtivat rauhalliseen ja rikkaaseen pohjolaan. Siihen aikaan Kokemäenjoki oli vielä avara lahti, joka oli purjehduskelpoinen nykyisen Huittisten Sammunjoelle saakka.

Siihen näitä tulijoita asettui ja siksi varhaisissa Suur-Huittisten historiassa mainitaan mm nimi Tackopea, joka siitä aikaa myöten esiintyi Lars Tacko nimisenä kirkkoherrana ja kun näitä Takkuja kertyi enemmän niin heidän tilastaan tuli Takkula ja laajalti se suku Huittisissa maata omisti ja joskus 1400 luvulla maksoi yli puolet Huittisten veroista.

Maita lohkottiin pojille ja eräässä sukupolvessa Niilo-nimisen pojan maat nimettiin Nikkiläksi.

Siitä Nikkilästä sitten aikanaan muuan nuoremmista tyttäristä naitiin Moision torpan emännäksi ja siellä tämän emän-nän lapsenlapseksi syntyi Maria Christina Matintytätär, joka aivan varmuudella tiedetään synnyttäneen Karl Fredrik Maijastiinanpojan, joka nai torpantyttö Wilhelmiinan ja he taas elivät elivät Huhtamon Ilmiössä ja kasvattivat melkoisen pesueen Sukasia.