Ikuinen bittielämä

18. syyskuuta. 

Tyyne on Tyyni Tytti.

Tytti Paavolainen. Tytti on Ollin pojan Olli-Pekan anoppi ja syntyjään Korhosia..

Tyyne Lumme syntyi Piikiössä 20.9.1904 ja ryhtyi näyttelijä Frans Kampmanin vaimoksi 27.7.1930 Turussa ja reilun vuoden päästä syntyikin sitten Rauli, jota kokonsa ja tukkansa värin vuoksi OTP:ssä kutsuttiin Nasuksi. Tyyne jäi Ransan leskeksi 5.8.1948 ja kuoli itse 80 vuotiaana 2.11.1984.

Leipojana perin pitkän päivätyön teki Tyyne Dagmar Kujala eikä edes naimisiin mennyt. Tämä Hinnin täti syntyi 13.11.1907 Oulussa Eliaksen ja Liisan nuorimaiseksi ja kuoli 5.10.1994 Oulussa.

Tyyne Eeva Koskelo syntyi 25.4.1905 Säräisniemellä ja teki ensin Väiskän pikkuserkuksi Paulin, josta tuli vanginvartija ja suuren perheen isä ja sitten Pussisen Yrjön vaimona lisää pikkuserkkuja Väiskälle täyden tusinan.

Leinosen Tauno Eemelin vaimona Väiskän serkku, Tyyne Elina Koskela, sai aikaan Karin ja sitten Sirpan. Tyyne jo hyvinkin voi olla jo mumma tai jopa isomummu.

Anna Sukasen serkku, Tyyne Maria Kuusela syntyi 29.10.1909 ja kuoli 14.10.1992, mutta ehtipä Karppisen Juhanin kanssa puuhailla kuusi tenavaa jotka ovat jo kauan sitten Tyynestä mummun tehneet.

Synttärit:

Matti Matinpoika Sutinen 1789, Auho 8    Kolmatta polvea Koskelon Priitasta edustaa tässä Matti, joka nai Väyrysen Margetan 1.4.1824 ja seuraava Matti syntyi sitten keskelle kahta sisarta, joista vanhempi jo oli äitinsä kaima ja nuorempi vain Stina.

Miina Tapanintytär 1854, Huittinen Wilhelmiina Sukasen isoveli, Kustaa, nai Miina Tapanintyttären 27.12.1874 Huittisissa ja Miina ehti saada neljännen poikansa ennenkuin Kustaa Fridolf syntyi Wilhelmiinalle. sitten Miina tekikin omalle Kustaalleen vain tyttäriä ja Kustaahan oli silloin jo muuttanut nimensä Koivistoksi.

Reino Matias Sukanen 1929, Oulujoki       Nuorin Väiskän veljistä jäikin kotimökkiä hoitamaan ja pienviljelijäksi. Toimeentuloon asti ei maita riittänyt ja huonoa onneakin oli viljalajien valinnassa. Vaimokseen 28.5.1950 Reino otti Maikkulassa piikomassa olleen Alma Elisabet Portaankorvan, jota Elisabet II:ksi vitsailtiin, kun äitikin oli Elisabet. Elisabet III:ksi syntyi sitten Marjatta Elisabet 6.3.1951. Reino joutui pienviljelijänä hankkimaan perheelleen leivän sivutuloilla ja jäi leskeksi 21.4.1961 kolmen tytön isänä. Anna-mummu oli kumminkin toimeliaana apuna lasten kasvatuksessa. Reino kuoli 24.4.1990

Vuokko Anneli Joutsimäki alle sata, Juupajoki   Kalevi-serkun leskellä on tänään syntymäpäivänsä myös. Vuokon olen tavannut vain hautajaisissa.

Markku Juhani Hynnä alle sata, Punkalaidun   Väiskän serkku, Alli Helena Helin, nai Arvo Hynnän 22.4.1956  ja perheen esikoispojaksi syntyi Markku Juhani hyvissä ajoin ja sehän vain todisti, että Alli oli hedelmällistä laatua ja ehtihän Irma Irmelikin sitä hedelmällisyyttä todistamaan jo pian. Pari poikaa syntyi sitten vielä Markun veljiksi ja ymmärrykseni mukaan koko sisarusparvi on pikkuserkkujani

  

Raija Sinikka Heikkinen alle sata, Vaala    Elma Ester Mathilda Koskelon ja Heikki Heikkisen Raija-tytär on toinen kuudesta Heikkisen sisarusparvessa.

Psykoterapeutti Liisa Anneli Reimantytär Perento alle sata, Lappee.    Raija Eeva Matilda Koskelo on Reima Perennolle tehnyt Liisan ja Liisa on Veikko Pentikäisen kanssa tehnyt  Raijasta jo kolminkertaisen mummun.

Häät:

Eero Tyyskä ja Pirkko Kaarina Kujala 1976, Oulu    Erityisen paljon onnea toivotan Pirkko-serkulle ja Tyyskän Eerolle merkittävän hääpäivän hohdosta.

 Vasta vitsailin ikuisesta virtuaalielämästä bittiavaruudessa, mutta eilinen Daily Galaxin poiminto menee paljon pitemmälle. Tökkään sen tähän parhaani mukaan tehtynä kehnona suomennoksena.

Älykkäät koneet valmiina ylittämään.

ihmisen

Tuntuu uskottavalta että tekniikalla voimme melko lähitulevaisuudessa (tai tulevaisuudessa) luoda olentoja, jotka ylittävät ihmisen jokaisessa henkisessä ja luovassa ulottuvuudessa.

Tapahtumat tällaisen tapahtuman jälkeen - Singularity - ovat yhtä käsittämättömiä meille kuin Ooppera on laakamadolle. " Vernon Vinge-scifin  suuri Singularity on John von Neumannin alunperin ehdottama apokalyptinen idea,( yksi digitaalisen laskennan keksijöistä), ja selvitetty luvuilla kuten Ray Kurzweil ja  Vernon Vingen suuren scifin "Singularityssä" on koettu meidän nykyisen kulttuurin päätepisteenä, kun alati kiihtyvä teknologian kehittyminen on vihdoin ohittanut meidät se muuttaa kaiken. Se on ollut ennustettuna kaiken lopusta kaiken elämän alkuun iät ja ajat, jonka saatat tunnistaa myös useimpien muidenkin uskontojen lopussa vakaumuksensa vuoksi.

Vaikka Singularity määritelmät ovat yhtä moninaisia ​​kuin ihmisten fantasiat tulevaisuudesta, ilman erittäin selvää syytä, useimpien mielestä tekoäly tekee käännekohtaa. Kun AI on vähänkään älykkäämpi kuin me, sillä tulee olemaan mahdollisuus oppia nopeammin kuin me yksinkertaisesti koskaan. Tämä helpottaa sellaista uutta meidän täysin vanhentuneen evoluution kannalta.

Singularity kirjat ovat nyt niin yleisiä tietojenkäsittelytieteessä kuin Rapture kuvat ovat evankelisen kirjakaupan hyllyissä, sanoo tietojenkäsittelytieteen visionääri Jaron Lanier uudessa manifestissaan. On olemassa monia fantasia versioita Singularitystä. Tässä on yksi: Marvin Minskyn (MIT) tapana kertoa ruokapöydässä 1980-luvun alussa: "Eräänä päivänä pian, ehkä kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen vuoden päästä ensi vuosisadalla, tietokoneet ja robotit voivat rakentaa itsestään kopioita ja nämä kopiot ovat hieman parempia kuin alkuperäiset, koska toisen sukupolven robotin älykäs ohjelmisto tekee kolmannen, mutta se vie vähemmän aikaa, koska edellisen sukupolven parannuksia käytetään. Prosessi  toistuu. 

Sukupolvet ovat yhä älykkäämpiä ja ilmestyvät yhä nopeammin. Ihmiset saattavat ajatella ohjaavansa niitä, kunnes eräänä kauniina päivänä robottien parannusmäärä kiihdyttää niin nopeasti, että superälykkäät robotit yhtäkkiä ovat vallassa maapallolla. "Joissakin tarinan versioissa Lanier kirjoittaa: Emme ole edes sivuohjelmia, Internet herää eloon ja kaikki netttiinkytketty koneet osaksi keinoälyarmeijan hallitsee  planeetan tapahtumia. 

"Ihmiset voisivat sitten nauttia kuolemattomuudesta virtuaalitodellisuuden sisällä, koska globaalit aivot olisi niin valtava, että sen olisi aivan helppoa isännöidä kaikki tietoisuudet ikuisesti ". 

Voi olla totta, Lanier lisää, että jossakin suuri kosminen äly, perusteeltaan korkeampi ja muiden korkeampien tietoisuuksien estämättä yhtyy, kunnes koko universumi tulee aivoihin, tai jotain vastaavaa. Edes paljon pienemmissä mittakaavoissa miljoonia tai jopa vain tuhansia vuosia, Lanier jatkaa: "On jännittävää kuvitella ihmiskuntaa täydellisempää yhteisöä kehittymässä kuin voimme tällä hetkellä edes kuvitella. Ainoat vaihtoehdot olisivat sukupuutto tai tylsä ​​pysähdys, mikä olisi pieni pettymys ja surullinen, joten toivokaamme tuonpuoleisuuden ihmisen pysyvän kunnossa, kuten me nyt ymmärrämme." Jos uskot että Singularity on tulossa pian, ehkä ei enää edes tekniikkana ihmistä palvelemaan, Lanier toteaa. On aika valmistautua sen sijaan suuriin  tapahtumiin, joita se tuo. 

Singularity kuitenkin vaatisi ihmisiä kuolemaan lihana ja tietoisuus ladataan tietokoneelle ja on siellä jäljellä tajuissaan, tai ihmiset yksinkertaisesti on hävitetty tarpeettomana painolastina ennen maapallon uuden ”superlajin” voittoa. Rapturea ja Singularityä jakaa yksi yhteinen piirre: Niitä emme voi koskaan todeta elävänä. 

Daily Galaxyn kautta 17.9.2011

Ihmisen sukuhan on suurin rasite pallollemme.

Ällistystä ihmiskunnalle

17 pv syyskuuta on varmasti ja yötä lähes 12 tuntia.

Aililla ja Ailalla kahvitarjoilut illalla

Aili Lahja Tuulikki on Huugo Taistomiehen Anna Sofialtaan saamista Lahjoista neljäs. Väleihin syntyi kolme eri Ossiania, joten seitsemän lasta siinä kertyi.

Varsinaisestihan nämä eivät ole oikeasti sukua, mutta toisaalta kylläkin. Huugo oli hylätty orpopoika, jonka Oskari ja Maria ottivat hoiviinsa. Kaipa Huugo tunsi itsensä sen verran Kampmanin suvulle vieraaksi, että suomensi nimensä Taistomieheksi. Huugon lasten serkku oli varsin tunnettu ja villi kaunotar, Tabe Slioor.

Synttärit:

Henrik Pekanpoika Koskelo 1824, Hyrynsalmi 29  Seitsemättä tunnetua polvea ensimmäisestä Askanmäkeen tulleesta Henrik Koskelosta on tämä Henrik Pekanpoika, jonka sukuhaara tässä erkaantuu meihin johtavasta Liisa Pekantyttärestä ja jotakin peräti kummaa hämminkiä tämän Henrikin tiedostossa on, kun vaimo on Anna Seppänen ja tytär Brita, joka naitiin Iisakki Henrikinpoika Sutiselle, mutta kaikki heidän lapsensa ovatkin yllättäin Torvisia, mutta näille Torvisille ei ole kenellekään jatkotietoja. He vain ilmestyvät Sutisen perheeseen ja katoavat bittiavaruuteen.

Pitää kai Britan sekavat tiedot poistaa, kun se Iisakki on syntynyt noiden tietojen mukaan 53 vuotta ennen Britaa ja kaikki 9 lasta ovat syntyneet vuosia Iisakin kuoleman jälkeen. Sille Iisakille sopii paremmin Juntusen Saara, joka kirkonkirjojen mukaan on tehnyt tälle Iisakille seitsemän lasta. Ikäkin on sopiva ja tenavat Sutisen sukunimissä eikä Torvisia. Jos nyt Britalle välttämättä pitäisi löytää joku Torvinen tenaviensa isäksi, niin sopivia olisivat Kaaleppi, Juha tai Jaakko jotka ovat Britan ikätovereita ja vaimottomia listoissa.

Kaisa Leena Tuomaantytär Koskelo 1827, Lentua 67 Kaisassa ja hänen sisruksissaan yhtyy sitten Pikkaraisten suku Koskeloihin, kun äidiksi sattui Pikkaraisen Valpuri, joka oli Pekka Pikkaraisen tyttäriä.

Anna Juhantytär Hiltunen 11835, Auho 8 Eikä tästä Annastakaan ole muuta merkintää, kuin syntymä ja kaste. Tarinaahan voisi tietenkin kehitellä vaika itämaan prinssessaksi, mutta eihän sitä kukaan uskoisi saduksi.

Jenny Katariina Koskela 1895, Säräisniemi    Anna Sukasen ensimmäinen pikkusisko on saanut tiedostoihin vain merkinnän syntymästään ja muutostaan 17 vuotiaana Muhokselle. Jotenkin minusta tuntuu, että kyllä Jenny sieltä Kaverin löysi.

Myyntipäällikkö Jouni Tapani Sukanen alle sata, Oulujoki

Pitäisköhän serkkupoika herättää jo varhain merkittävää merkkipäiväänsä juhlimaan? Voihan siellä olla herättäjinä kyllä lauma lapsenlapsiakin.

Pertti Johannes Koskela alle sata, Säräisniemi   Pertti syntyi Ahdin ja Auran toimesta Väiskän serkuksi kuutisen vuosikymmentä sitten ja aina se oudolta tuntuu, että Väiskällä on nuorempia serkkuja kuin minä.

Häät:       

Armas Ensio Piskonen ja Eila Kirsti Pussinen 1949, Säräisniemi  Väiskän pikkuserkkukin voi olla Väiskän serkkua vanhempi tietenkin ja näitä Pussisiahan oli montakin, mutta Eila oli lapsista vanhin ja teki Piskosen Armaalleen kaksi tytärtä.

Ällistystä ihmiskunnalle:

Kaskelotit osaavat ilmoittaa itsensä nimellään

Pienin muutoksin kaskelotti valas pyytää mukaan tiettyjä yksilöitä ja ilmoittaa itsensä henkilökohtaisella tunnisteella, jota me ihmiset kutsumme "nimiksi".  Havaintojen perusteella valasbiologi Luke Rendell Skotlannin St. Andrewsin  yliopistosta sanoo: "Ne näyttävät tekevän sen koodilla tavalla, joka on erikseen erottuva."

Rendell ja huomasi että kaskelottien lauluohjelmistot voivat olla yksilön tai ryhmän identiteettiä. Naaraat ja nuoret kaskelotit elävät pitkän aikavälin sosiaalisissaa yksiköissä, jotka voidaan liittää lauluklaaneiksi, jotka perustuvat napsautusten rakenteeseen

Epätavallinen asetelma sai Rendellin tallentamaan valokuvatunnistettujen eri Karibian kaskelottien yhden sosiaalisen yksikkö ääntelyä yli 41 päivää ajan.  Käyttämällä valittuja pulssijaksoja tietyin välein, he pystyivät antamaan koodit yksityisille ja tutkia koodien tuottoa henkilökohtaisella tasolla sosiaalisen yksikön sisällä ensimmäistä kertaa.

Aikuiset yksikön naaraat viestittivät tiiviisti. Vasikat ja nuoret koiraat, viestittivät harvemmin kuin aikuiset naaraat.  Yhteisenä ohjelmistonaan olivat kaikkien yksikön jäsenten lisäksi äiti ja poikanen, joilla oli merkittävästi erilaisia ​​ohjelmistoja, jopa toisistaan.

Rendell totesi, että samankaltaisuus joukon koodissa kertoo useimpien yksikön jäsenistä ilmaisemaa toimintaa ja yksilön identiteetin. Sen sijaan, erottuivat vasikan ja sen äidin repertoaarit, joka helpottaa tapaamisia heidän välillään. Kaskelotit ehkä vaihtavat lauluohjelmistoaan niiden lisääntymisasemaa muuttaessaan ja tunnistavat toiset ryhmät alueella.

Vuodesta 2008 tutkimuksen päällekkäisyyksiä koodasi pareittain kaskelotteja yksi tuotettu 1 +1 +3, näennäinen konsernitason tunniste. Molemmat siten tuottaa päällekkäisiä 4R koodeja. Tämän jälkeen ensimmäinen valas jatkaa 4R, kun taas muut siirtyy 1 +1 +3. Lisäksi molemmat tekevät 1 +1 +3. Täyttä merkitystä tällaisten vaihtoon edelleen pidetään epäselvänä, mutta ne näyttävät vahvistavan sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Lisää tutkimusta tarvitaan, jotta voi olla varma 5R-toiminnosta. "Olisimme voineet juuri havaita erillainen tapahtuma," Rendell sanoi. Tuleva tutkimus koskee useampia äänitteitä. "Tämä on vain ensimmäinen kosketus, mitä voisi olla käynnissä."

Viimeisimmät tutkimukset osoittavat delfiinienkin keskustelevan keskenään ja toimivan yhteisen suunnitelman mukaan.

Rohkea oletus on, että ihminen ei olekaan maapallon älykkäin olento käyttäessään aikansa yhteistoiminnan ja leikin sijasta riitelyyn ja sotimiseen... Koitetaan kestää tämäkin romahdus.

...haureellinen ja synnillinen elämä...

16 pv syyskuuta on tämänkin kuukauden puoliväli sitten ohitettu ja Hellevi, Helle, Hella, Hellä, Helli, Hellin, Hille ja Hillevi olivat helliä ja villejä ja suloisia.

Toivo Einari Sukasen lesken, Hellin, syntymäaika ja monet muutkin tiedot minulta puuttuvat. Jospa joku niitä tietoja toimittaisi. Anna Kaisa on kumminkin  tytär, joka Turusen tunnustaa nykyisin sukunimekseen. Vainajia ovat jo Topi ja Hellikin.

Elsa Erika Mälli teki ensin kaksi poikaa ja sitten pari tytönhuitukkaa Moilasen Oskarille. Tytöistä nuorempi oli sitten Helli. Seitsemäs sukupolvi Koskelon Priitasta ja suora linja tähän Helliin johtaa. Linja on kumminkin ollut pelkkiä Moilasia siitä lähtien, kun Kristiina Iisakintytär Sutinen Jaakko Jaakonpoika Moilasen nai Priitta Koskelon vävyksi.

Synttärit:

Torpanakka Elina Pekantytär Koskelo 1808, Hyrynsalmi, 22.     Toinen Anttosen Margetan ja Koskelon Pekan vunnukoista alkoi Kemppaisen Joosepin vaimoksi hyvinkin toiveikkaana ja Pekka syntyi jo seuraavana vuonna vaarinsa kaimaksi.. Ei ehtinyt poika kuitenkaan kymmentään täyttää, kun isä kuoli ja viiden vuoden päästä äitikin. Lavantauti oli ankara verottaja kainuulaisten harventajana.

Nobelkirjailija Frans Emil Fransinpoika Sillanpää (Koskinen/Kauppila) 1888, Häme

Eipä voi leuhkia läheisellä sukulaisuudella tähän kirjailijaan, kun ukistakin on laskettava kuusi polvea taaksepäin yhteiseen esi-isään.

Raymond Michaelson liki sata.   Pitipä käydä pitkä lista taas Koskelon Priitan jälkeläisiä ennenkuin Amerikasta löytyi kahdeksatta polvea oleva Anna Seppäsen ja William Michelsonin nuorin poika. Kauas on sekin haara jo harhautunut aivan vieraskieliseksikin.

Veikko Kaarlo Aulis Korva alle sata, Muhos        Väiskän pikkuserkku, Raija Helena Heikkinen tuntuu jo paljon läheisemmältä sukulaiselta, vaikken ikinä ole nähnytkään. Ei se lempi ikää katso, sillä Raija on tätä Veikkoa yhdeksän vuotta nuorempi ja häät vietettiin ihan sopivan kypsällä iällä 11.4.1982 ja tyttäreksi syntyi sitten Anna Katriina.

Aino Mirjami Koskela 1946. Paltamo Hiukan yli puoli vuotta Aino Mirjami tässä maailmassa viihtyi.

Esko Aadolf Möttönen alle sata, Paltamo     Jo vuosia yli puolen vuosisataansa Esko Aadolf jo viettää tänään, mutta vieläkö asunee Paltamossa, kun ei tästä pikkuserkusta muita tietoja olle kuin syntymän aika ja paikka eikä laki salli niistäkään mainita kuin toisen.

KIRKON RANGAISTUKSIA

          Joskus sitä vain pohdiskelee hiljaa mielessään niitä perimmäisiä syitä tämän syntislauman paimentamiseen kuriin ja nuhteeseen. Onko aivan kaikkein takimmaisena syynä ollut ihmisen sielun pelastaminen kuvitellulta kadotukselta, vai onko etsitty keinoja lisätä kirkon tuloja. Rangaistuksethan olivat useimmiten sakkoja, jotka kilahtivat suoraan kirkon kassaan. Tietenkin valtioiden muodostuminen myös edellytti verojen lisäksi sakkotuloja ja muita vastaavia lisämaksuja. Vankilat kylläkin lisäsivät kuluja ja kouluttivat rikollisen mielen omaavia uusiin konnuuksiin, mutta kirkkohan ei juuri vankiloita harrastanut. Ne olivat maallisen vallan rasitteita.

          Ihmisen luontoa vastaan eivät auttaneet kirkonkaan keinot. Vampulassa 1852 pidetyssä piispantarkastuksessa kauhisteltiin sitä, että aviottoman lapsen synnyttänyttä naista ei katsottu enää edes häpeällisen teon tekijäksi ja kymmentä vuotta myöhemmin (1864)* kirjoitti sikäläinen pappismies:

          “Kuin haureellinen ja synnillinen elämä on niin suureen valtaan kohonnut seurakunnassa, ettei oikein häpiänä pidetä, jos naimaton vaimoihminen lapsia synnyttää ja vaivaan joutuneena vielä Waivaishoidon turviin pakenee - - - että kumminki pelvon vuoksi pitäisi hirviämpäin rikoksellisten äpärä lapset seurakunnalta otettaa hoidettaviksi, siltikuin lain voima näihin suojelluksettomiin muuten ei ryhdy”.

          Päivittelyn kohteena oli erityisesti muuan torpantyttö, joka oli ehtinyt jo neljään aviottomaan lapseen. Samoihin aikoihinhan meidän Maijastiinamme synnytti Kalle Fredrikin, joka oli hänen lapsistaan neljäs. Kuinka laaja käsite on sitten ”sikäläisyys”? Kyllähän Maijastiina alunperin oli torpantyttö, mutta orpona maailmalle joutunut niin pienenä, ettei juuri muuta aikaa tiennyt olleenkaan kuin piikana itsensä elättämisen aika. Voi tietenkin olla, että joku toinenkin tyttölapsi oli useita au-lapsia saanut aikaan.

          Kauvatsalla oli 1830 eräs torppari saatu verekseltään kiinni, kun hän oli yöllä ollut kiipeämässä ikkunasta kappalaisen piikojen luo. Hänet velvoitettiin maksamaan vaivaiskassaan kaksi pankkiriksiä tai istumaan sunnuntaina jalkapuussa. Lisäksi hän sai ankaran varoituksen.

          Kun sukupuoliasiat olivat arka alue, osittain syntiä, pienikin rike oli suuri. Ja mikä olikaan hauskempaa kuin tehdä sitä, mikä oli kiellettyä. Tällaisen sankaruuden arvo nousi, jos se tehtiin vastakohtatilanteessa. Sotilas Matti Nyman oli 1752 Huittisten kirkossa Idman nuoremman saarnatessa “asetellut sormensa siveettömällä ja haureellisella tavalla” siten, että hän oli pannut peukalonsa toisen käden peukalon ja etusormen muodostamaan soikioon. Aikaansaannostaan hän oli näytellyt useita kertoja seurakuntalaisille ja herättänyt valtavan naurunremakan. Vaikka Nyman väitti esittäneensä tuhman kuvan vain kerran, hänet tuomittiin oikeudessa 25 hopeataalarin sakkoon ja julkiseen kirkkorangaistukseen.

          Pelkkä istuminen häpeäpallilla tai jalkapuussa oli järjestysrangaistus eikä siihen liittynyt samaa rikollisuuden ja kunniattomuuden leimaa kuin julkirippiin. Tietysti kirkollekin oli tärkeintä sakkorahat. Eihän jalkapuussa istuminen mitään tuottanut, vaan se oli enemmänkin kirkon tapa nöyryyttää.

          Joskus tuomittu saattoi esittää vastalauseensa suomalaiskansallisesti, kuten Nopparin rusthollin poika teki v. 1705. Hänet oli määrätty kirkon käytävälle häpeäpallille pienestä rikkeestä langetettua rangaistusta suorittamaan. Mutta hän näytti rusthollarin uhman: ei ottanut lakkia päästään, vaikka rovasti unilukkarin avustamana sitä vaati. Parin kuudennusmiehen täytyi kantaa nuorukainen ulos kirkosta. Hattu pysyi paikallaan. Hän selvisi uhmastaan sakolla, koska hän ei ollut juovuksissa eikä muutoin ollut häirinnyt kirkonmenoja.

          Liiallinen pikkumaisuus kääntyi kirkkoa vastaan. Hyvä tarkoitus oli hukkua pakkopykälien viidakkoon. Kaikkia määräyksiä ei voitu noudattaa.

          Ei voinut ennen eikä voi nytkään.

Uho tuo tuhoa.

15 pv syyskuuta

Sirpa ei sirpaleita pelkää.

Onneahan ne tietää....

Riitu Moilanen teki Antti Kovalaiselle aikamoisen lauman sanikoita ja viides muksuista ristittiin Sirpa Eeva Anitaksi. Sirpan  isoisän isoäiti on Liisa Pekantytär Koskelo.

Tyyne Elina Koskela puolestaan teki Tauno Leinosen vaimona pikkuserkku Sirpa Sisko Kaarinan, jota en tietääkseni ole koskaan tavannut.

Synttärit:

Elsa Matintytär Koskelo 1829, Hyrynsalmi. Torp.      Greetta Siira toimitti maailmaan seitsemän lasta Matti Matinpoika Koskelolle, jonka isoisä oli se Laurosen Valpurin tekemä Henrik Koskelo ja tämä Elsa oli lapsista viides. Aikaisemmin syntyneistä oli kuollut jo ainoa poika , Matti ja vuonna 1832 kuoli Elsan lisäksi myös Greta ja Henrik. Koko lapsilaumasta selvisi aikuiseksi vain kolme tytärtä

Sylvi Saaranen (Holappa) 1909, Pyhäjärvi Ismon Sylvimummu eleli sitkeästi korkeaan ikään ilman mahalaukkua ja melkoista määrää poisleikattua suolistoa. Laihaksihan semmoinen pulskan ihmisen kyllä muutti.

John (Jussi) Paavilainen 1921, USA  Tämän hetken tilanne  Jussin ja Vienon vaiheista on, että molemmat ovat kuolleet ja kuutisen vuotta sitten Vienolle lähettämäni onnittelumaili palautui takaisin Hancockista. Jussi oli huonokuntoinen jo pitempään.. Seuraava sukupolvi (pikkuserkut) ei ole kiinnostunut Suomeen jääneistä sukulaisista.

Erkki Eemeli Koskelo 1928, Säräisniemi.   Puoli vuotta Erkki Eemeli tätä maailmaa katseli ja taisi tuumata, että kiitos ei, kun palasi ajattomuuteen 29.3.1929

Sulo Ilmari Kovalainen alle sata Säräisniemi. Sulon isä, Sakarias, oli Liisa Pekantytär Koskelon pojanpoika ja siispä Sulo oli Väiskän pikkuserkku, Sulo oli naimisissa Suoma Kaarina Kaikkosen kanssa ja pari tytärtä siitä liitosta syntyi, mutta nuorempi, Katri Helena kuoli 20 vuotiaana 18.10.1987.

Häät:

Erkki Viljami Heikkinen ja Iida Maria Margareeta Koskelo 1951,

Iida Maria Margareeta Koskelo on nuoresta iästään huolimatta Anna Sukasen serkku, joka ennätti kumminkin kolme muksua toimittaa maailmaan Erkin vaimona vuoteen 1961 mennessä ja ehtipä Erkkikin vaariksi ennen kuolemaansa 22.7.1982.

Vuonna 2001 sattumalta näin suorana lähetyksenä sen matkustajakoneilla tehdyn iskun ja panihan se pohtimaan ja ennustelemaan taas kerran.

Arvailuahan se ennusteleminen oli ja jälkeenpäin on tullut mieleen monia muita paljon raadollisempia syitä vihollisen valintaan. Omassa ajanlaskussani alkoi entistä kyynisempi vaihe.

Sotako?

Ensimmäinen isku osui jo symbolisesti lompakkoon. 11.9.2001 sortuivat WTC:n kaksoistornit ja sehän oli hansikas suoraan Yhdysvaltain kasvoille. Se toimi juuri niinkuin pitikin. Vaikka USA käytti melkein kuukauden sen pohtimiseen, voisiko olla joku muu mahdollisuus, se ei sitä löytänyt. Haaste oli pakko ottaa vastaan.

Jo paljon aikaisemmin oli yritetty pienemmillä panoksilla ja niistä ei ole ollut paloa sytyttämään. Tarvittiin tuhansia uhreja kerralla ja hyvin ajoitettu toinen isku, joka varmisti, että koko maailman uutisvälineet välittivät viestin kaikkialle.

Laskelmoitu isku tehosi. USA:lla ei ollut vaihtoehtoja, koska se olisi ”menettänyt kasvonsa”. Se olisi luokiteltu pelkuriksi ja voitto olisi tullut sitä kautta.  Sen oli pakko vastata haasteeseen ja ryhtyä pommittamaan typerästi köyhää erämaaplänttiä.

Kaavana oli pienimmällä mahdollisella panoksella suurin mahdollinen vahinko. Maailman silmissä iskun kohteena oli kehittynyt ”Länsi”. Todellisena kohteena oli lompakko.

Kun köyhällä ei ole mitään toivoa rikastua, hankitaan tasa-arvoa köyhdyttämällä rikasta. Pakotetaan rikas tuhlaamaan savuna ilmaan keräämäänsä omaisuutta. Haasteen vuoksi ei riittänyt, että pari tornia sortui ja niiden mukana tuhoutui valtava omaisuus. Vastaiskussa on pakko tuhlata lisää.

Varmistuksena toimivat lisäksi muutamat jauhekirjeet, jotka loivat pelkoa ja saivat sopivasti vinksahtaneet ja turhautuneet ihmiset lähettelemään vaarattomia jauhekirjeitä täydennykseksi ja aiheuttamaan yhteiskunnilleen lisää vahinkoa. 

Voi olla, että jotkut tietokoneviruksetkin on jo lähetetty samaan tehtävään. Nekin voivat aiheuttaa tuhoa osuessaan oikeisiin kohteisiin. Taloudellisia menetyksiä ne aiheuttavat joka tapauksessa.

Uskontoa käytetään lisäksi suuntaamaan viha kahden voimakkaan rintaman väliin ja kasvattamaan tuhoja epäluulojen avulla.

Uho tuo tuhoa.

Silti ei kannata aloitttaa uutta ajanlaskua 11.9.2001, vaan joskus paljon myöhemmin, jos raunioista nousee vielä jokin sivistys.

Nyt voi jo arvioida osuiko ennusteluni oikeaan.

Koski‑Hannun perintö

14 pv syyskuuta ja koko pitkälle Iidojen listalle nimpparia.

Ida on vuori Kreetalla ja sen luolassa Zeus piileskeli Kronosta lapsena.

Kymmenen Idaa meidän sukulistoissa näkyy yhdellä I:llä kirjoitettuina ja yksitoista kahden ii:n Iidoja. Sitten on vielä yksi Iita ilman pehmennyksiä.

Selitystähän tämä on, ettei tarvitsisi kaikista juttua kirjoittaa. Laiskuuttako vai väsymystä. Jos tällä kertaa laitankin pääasiassa yhdistelmät luettelona, niin siitäpä voi pohtia valintaa seuraavaksi Iidaksi, sillä Iida on kaunis nimi.

Ida Koskelo oli ihan siltään hätäkasteessa annettu nimi.

Ida Eufrosyne Myllymäki

Ida Seppänen

Iida Jessica Bäf

Ida Katariina oli Maijastiinan viides au-lapsi

Ida Katariina Sukanen oli Kalle Fredrikin tytär.

Ida Maria Salminen

Ida Maria Schroderus

Ida Maria Sutinen

Ida Mary Anderson

Iida Anniina Rytkönen

Iida Annikki Koskela

Iida Koskelo

Iida Sutinen

Iida Katri Ylitalo

Iida Leena Torvinen

Iida Liisa Moilanen

Iida Maria Kujala

Iida Karjalainen

Iida Vilhelmiina Kankari

Iita Ylitalo

Seppäsen Jaakobin vaimo oli myös Ida.

Synttärit:

Talollisenpoika Juha Pekanpoika Anttonen 1775, Kerälä.   Valpuri Lauroseen johtavat Juhan juuret eikä niitä pitkälle tarvitse mennäkään, sillä äidin isoäitihän se Valpuri on sitä myöten sotilas Henrik Henrikinpoika Koskelo sitten äidin isoisä, vaikkei Valpuria vaimokseen huolinut, mutta pojan tunnusti.

Anna Briitta Tanelintytär Keränen 1857, Näljänkä Autio            . Koskelon Priittaan taas voi keriä juuria Anna Briitasta joka Moilasen Antin akkana teki Matti Moilasen 11.7.1881 ja siihenpä tiedot jo päättyvätkin.

Häät:

Frans Henrik Henrikinpoika Koskinen (Kauppila) ja Loviisa Wilhelmiina Iisakintytär 1882, Luultavasti Frans Eemil Sillanpäällä oli vanhempia sisaruksia, kun kirjailija syntyi vasta 16.9.1888. Jostakin syystä niitä ei ole kuitenkaan listattu ”Taatan” sukutietoihin.

Frans ANSELM Sukanen 1893, Huittinen Vilhelmiinan Kalle Fredrikille tekemistä pojista toinen oli Anselmi, joka nappasi vaimokseen  Hilja Aleksandra Kalliomäen . Asettuivat sitten perhettä kasvattelemaan Huhtamon Ilmiöön ja siellä Anselmin mökki on edelleen tätä kirjoitettaessa lasten ja lastenlasten jakamattomana kesäpaikkana.  

Laila Tyyne Marketta Pussinen alle sata, Paltamo. 

Tyynesti lienee Laila Väisäsen Erkin mukana Kuopion kupeella asustanut. Ei ole tästä Väiskän pikkuserkusta sen koommin kuulunut.

Niitä Kampmanin sukujuuria penkoessa, törmäsi jossain vaiheessa tämmöiseen ”Koski-Hannuun”. Myöhemmin osoittautui ettei Hannu ollut ollenkaan meille sukua, vaan talo oli jossain vaiheessa antanut nimen eräälle piikalikalle, jonka vanhemmat olivat vähän aikaa Kampmanin tilaa asuneet. Sen talon historia oli kuitenkin kiinnostava, joten se tuli talletettua.

Koski‑Hannun perintö

Utajärven Niskanjoen kylätalon eli entisen Koskenniskan koulun ja sitä ennen Niskankylän Kampmanin talon, historia alkaa vuonna 1733. Silloin sotilas Hans Kampman (1694‑1767) pystytti torppansa Ahmaskosken etelärannalle Niskankylän kolmannen Kolehmaisen talon eli nykyisen Poikolan maalle. Tämä tarina antaa myös jonkinlaisen kuvan siitä sukujen verkostosta joka aikoinaan Niskanjoen talollisten ja varsinkin kylän sotilassukujen kesken vallitsi ja vaikutti talojen omistukseen.

Koski‑Hannun aika

Kampmanin torpan, myöhemmin talon, perustajan, entisen sotilaan Hannu Kampmanin syntymäpaikka ja sukujuuret ovat selvittämättä. Hän lienee ollut kotoisin Pielisjärveltä tai Iisalmen seudulta, kuten monet muutkin isonvihan ja pikkuvihan välisenä aikana Oulujokivarteen muuttaneet, aikaisemmin Ruotsin sotaisia kuninkaita palvelleet sotilaat.

Hannulla saattoi olla myös Ruotsin armeijan antamia tehtäviä asettuessaan asumaan Ahmaskosken rannalle. Kuusi vuotta myöhemmin eli 1739 Hannu toimi kokkolalaisen maanmittari J.J. Vikarin oppaana ja venemiehenä kun tämä teki Ruotsin armeijan tarpeita varten kartan Oulujokivarresta. Vikar ikuisti Hannu Kampmanin ammatin ja koskenlaskutaidot merkitsemällä karttaansa Kampmanin torpan nimeksi selvällä suomenkielellä Koski‑Hannu.

Hannu oli torppaa perustaessaan perheellinen mies, iältään 39 vuotta. Hänellä oli vaimo Kaisa ja 14‑vuotias tytär Elina, joka avioitui myöhemmin Niskankylän Partasen sotilassukuun kuuluneen Juho Partasen kanssa. Muhoksen pappi merkitsi kirjoihinsa, että Hannu ja Kaisa kävivät ripillä Muhoksen kirkossa ensimmäisen kerran 4.12.1733.

Kaisa emäntä, jonka sukunimeä ei mainita löydetyissä asiakirjoissa, kuoli jo 1740 ja leskimies Hannu avioitui uudelleen, nyt Poikolan piian Valpuri Karppisen (1702‑1782) kanssa.

Vuonna 1745 Hannu Kampman sai viranomaisilta luvan uudistilan perustamiseen. Torpasta tuli talo kuitenkin vasta seuraavan isännän aikana.

Hannu tyytyi torpparin asemaan ja veroihin. Hän kuoli vuonna 1767. Valpuri-emäntä eli tämän jälkeen leskenä vuoteen 1782 asti.

Torpan rakennukset sijaitsivat Hannun aikana nykyisen koulutalon kohdalla kosken rantapartaalla. Näin Hannu saattoi pirtistäänkin seurata liikennettä joella. Muistitiedon mukaan rakennukset jäivät eräänä keväänä suuren tulvan aikana veden alle ja ne pystytettiin uudelleen ylemmälle törmätasanteelle, paikalle jossa myöhemmin oli Koskenniskan koulun pihapiiri.

Heiskasten ja Pyykköjen aika

Kampmaniin muutti isännäksi jo Hannun elinaikana, vuoden 1764 tienoilla, ahmaslainen sotilaan poika Esko Heiskanen (1725‑1765). Eskolla oli vaimona Kaisa Korhonen (1728‑1799). Kaisan isä Pekka Korhonen, hänkin entinen sotilas, oli saanut korvauksena Isonvihan aikaisista tuhoista maaherra, kenraali Reinhold von Esseniltä useiden vuosien verovapauden taloonsa Ahmaksen Lähtevään eli nykyiseen Korholaan. Kolmas Korholan vävy oli myöhemmin Hyryn isäntänä tavattava Iivana eli Juho Sallinen, nykyisen Saarenpään suvun kantaisä.

Oletettavasti, vaikka asiasta ei ole löytynytkään asiakirjatietoa, uudella isännällä tai hänen vaimollaan oli sukusiteitä Hannu Kampmaniin.

Esko Heiskasen isännyys kesti vain vuoden päivät, sillä hän hukkui Ahmaskoskeen juhannusviikolla 1765. Kampmanin uudistalon uudeksi isännäksi tuli hänen poikansa Pekka Eskonpoika Heiskanen (1749‑1788). Pekka avioitui kohta Kampmanille tultuaan Susanna Juhontytär Smedh'in eli Partasen (s. 1744) kanssa. Myöskin Susannan isä oli entinen sotilas. Pekka jakoi isännyyden veljiensä Juhon ja Eskon kanssa. Heistä Juho avioitui Kreeta Pekantytär Pyykön ja Esko Vappu Ollintytär Tuomaankorvan eli Partasen kanssa.

Pekka Heiskasen kuoltua 1788, Kampmanin isäntänä jatkoi vuoteen 1811 hänen veljensä Juho Heiskanen (s.1754). Minne veljeksistä kolmas, eli Esko muutti Vappunsa kanssa, on selvittämättä.

Juhon kuoltua Kampmaniin tuli isännäksi 1812 Aapo Ristonpoika Seppänen (1769‑1816). Hän oli talon aikaisemman emännän Kaisa Pekantytär Korhosen veljenpoika. Aapolla oli vaimona Niskankylän Poikolaan isännäksi muuttaneen Tuomas Kolehmaisen, alkuaan Moilanen, tytär Elsa Kolehmainen (s. 1780).

Vuonna 1817 Aapo Seppänen muutti pois ja Kampmaniin tuli uusi isäntäväki.

Hiltusten ja Korhosten aika

Uusi isäntä Matti Pyykkö eli Hiltunen (s. 1789) oli Niskankylän Pyykkö‑Tololan poikia. Matin sukujuuret johtavat Puolangan Auhonkylän Hiltulaan. Matin isoisän isä tuli sieltä 1700‑luvun alussa vävyksi Juorkunan Vesalaan. Kampmanin uusi emäntä oli nimeltään Liisa Nykänen (s. 1790).

Matti Pyykkö muutti 1824 takaisin Pyykköön, nyt isännäksi. Kampmaniin tuli uudeksi isännäksi aikaisemmin Juorkunassa ja Ylikiimingissä asunut kaukainen sukulainen, Ahmaksella 1783, toisen merkinnän mukaan 1791 syntynyt Samuli Kokko, alkuaan Kukkohovi, jolla oli vaimona Juorkunassa 1793 syntynyt Liisa Maria Holappa. Heidän talostelunsa Kampmannissa kesti vain vajaan 4 vuotta, sillä jo kesäkuussa 1828 Samuli muutti perheineen Muhokselle.

(Meihin liittyvä Kaisa Greta Kampman oli tämän Matin ja Liisa Nykäsen tytär.)

Vuonna 1829 Kampman siirtyi aikaisemman isännän Matti Pyykön veljen Pekka Pyykön vävylle Lauri Siiralle eli Askoselle (s.1806) ja tämän vaimolle Elsa Matleena Pyykölle (s. 1806). Elsan äiti, siis Lauri Siiran anoppi, Riitta Tuomaantytär Kolehmainen oli Kampmanin aikaisemman emännän Elsa Kolehmaisen eli Moilasen sisar.

Lauri Siira asui talossa vain vuoteen 1832 ja uudeksi isäntäväeksi muutti kaksi sisarusta. Laurin vaimon veli Pekka Pekanpoika Pyykkö (s. 18 10) ja sisko Liisa Pekantytär Pyykkö (s. 1814).

Jo vuonna 1835 talo sai jälleen uuden isännän, kun Niskankylän Kettulassa syntynyt Gabriel Korhonen (1808‑1890) avioitui Kampmanin toisen omistajan Liisa Pekantytärr Pyykön kanssa. Niskankylän Korhosten sukua olevasta Kaaperista talo sai aikaisempia pitkäaikaisemman isännän. Kun Liisa‑emäntä kuoli 1880, Kaaperi avioitui vanhoilla päivillään leski Anna Stiina Bjerpen kanssa.

Talosta koulutaloksi

Gabriel Kampmanin eli Korhosen isännöityä Kampmanissa viisikymmentä vuotta, taloon tuli vuonna 1885 uusi isäntä, Tyrnävällä syntynyt kiertokoulun opettaja, myöhemmin kauppias, lisak Antinpoika Mehtonen, alkuaan Tjäder (s.1851). Talon uusi emäntä oli Särkijärvellä syntynyt Susanna Karhutörmä (s. 1857). Entinen isäntä Gabriel asui talossa syytingillä kuolemaansa eli vuoteen 1890 asti. Hänen jälkeläisiään, heistä monet sukunimiltään Kampmaneja, asuu nykyisin lukuisa joukko eri puolilla Suomea.

Ei tullut Iisak Mehtosestakaan pitkäaikaista asukasta Kampmaniin, sillä jo 1894 hän möi talon Utajärven kunnalle kansakoulun paikaksi. Iisakki muutti perheineen Vaalaan ja ryhtyi kauppiaaksi.

Hannu Kampmanin perustaman Kampmanin talon talonpoikainen historia päättyi ja talosta tuli Niskankylän ja Ahmaksen koulutalo. Koulutaloksi muuttuvassa Kampmanin talossa tehtiin suurehko remontti. Luokkahuoneeksi kunnostettiin entinen pirtti ja taloon sijoitettiin myös opettajan asunto.

Utajärven kuntakokous teki runsas sata vuotta sitten Niskankylän isäntien aloitteesta viisaan päätöksen ja hyvän kaupan, kun osti 600 hehtaarin suuruisen Kampmanin talon koulutontiksi. Hyvän koulunpaikan lisäksi kunta sai omistukseensa melkoisen määrän peltoa ja metsää. Varsinkin Rokualla sijaitseva Kampmanin metsäsarka on arvokas perintö 'Koski‑Hannulta' nykyisille utajärvisille.

Myöhemmät niskanjokiset voisivat muistaa tuota merkillistä, koskista elantonsa hankkinutta Koski‑Hannua rupeamalla käyttämään hänen perustamastaan talosta, nykyisestä Niskankylän kylätalosta, samaa nimeä kuin maanmittari Vikar.