Koski‑Hannun perintö

14 pv syyskuuta ja koko pitkälle Iidojen listalle nimpparia.

Ida on vuori Kreetalla ja sen luolassa Zeus piileskeli Kronosta lapsena.

Kymmenen Idaa meidän sukulistoissa näkyy yhdellä I:llä kirjoitettuina ja yksitoista kahden ii:n Iidoja. Sitten on vielä yksi Iita ilman pehmennyksiä.

Selitystähän tämä on, ettei tarvitsisi kaikista juttua kirjoittaa. Laiskuuttako vai väsymystä. Jos tällä kertaa laitankin pääasiassa yhdistelmät luettelona, niin siitäpä voi pohtia valintaa seuraavaksi Iidaksi, sillä Iida on kaunis nimi.

Ida Koskelo oli ihan siltään hätäkasteessa annettu nimi.

Ida Eufrosyne Myllymäki

Ida Seppänen

Iida Jessica Bäf

Ida Katariina oli Maijastiinan viides au-lapsi

Ida Katariina Sukanen oli Kalle Fredrikin tytär.

Ida Maria Salminen

Ida Maria Schroderus

Ida Maria Sutinen

Ida Mary Anderson

Iida Anniina Rytkönen

Iida Annikki Koskela

Iida Koskelo

Iida Sutinen

Iida Katri Ylitalo

Iida Leena Torvinen

Iida Liisa Moilanen

Iida Maria Kujala

Iida Karjalainen

Iida Vilhelmiina Kankari

Iita Ylitalo

Seppäsen Jaakobin vaimo oli myös Ida.

Synttärit:

Talollisenpoika Juha Pekanpoika Anttonen 1775, Kerälä.   Valpuri Lauroseen johtavat Juhan juuret eikä niitä pitkälle tarvitse mennäkään, sillä äidin isoäitihän se Valpuri on sitä myöten sotilas Henrik Henrikinpoika Koskelo sitten äidin isoisä, vaikkei Valpuria vaimokseen huolinut, mutta pojan tunnusti.

Anna Briitta Tanelintytär Keränen 1857, Näljänkä Autio            . Koskelon Priittaan taas voi keriä juuria Anna Briitasta joka Moilasen Antin akkana teki Matti Moilasen 11.7.1881 ja siihenpä tiedot jo päättyvätkin.

Häät:

Frans Henrik Henrikinpoika Koskinen (Kauppila) ja Loviisa Wilhelmiina Iisakintytär 1882, Luultavasti Frans Eemil Sillanpäällä oli vanhempia sisaruksia, kun kirjailija syntyi vasta 16.9.1888. Jostakin syystä niitä ei ole kuitenkaan listattu ”Taatan” sukutietoihin.

Frans ANSELM Sukanen 1893, Huittinen Vilhelmiinan Kalle Fredrikille tekemistä pojista toinen oli Anselmi, joka nappasi vaimokseen  Hilja Aleksandra Kalliomäen . Asettuivat sitten perhettä kasvattelemaan Huhtamon Ilmiöön ja siellä Anselmin mökki on edelleen tätä kirjoitettaessa lasten ja lastenlasten jakamattomana kesäpaikkana.  

Laila Tyyne Marketta Pussinen alle sata, Paltamo. 

Tyynesti lienee Laila Väisäsen Erkin mukana Kuopion kupeella asustanut. Ei ole tästä Väiskän pikkuserkusta sen koommin kuulunut.

Niitä Kampmanin sukujuuria penkoessa, törmäsi jossain vaiheessa tämmöiseen ”Koski-Hannuun”. Myöhemmin osoittautui ettei Hannu ollut ollenkaan meille sukua, vaan talo oli jossain vaiheessa antanut nimen eräälle piikalikalle, jonka vanhemmat olivat vähän aikaa Kampmanin tilaa asuneet. Sen talon historia oli kuitenkin kiinnostava, joten se tuli talletettua.

Koski‑Hannun perintö

Utajärven Niskanjoen kylätalon eli entisen Koskenniskan koulun ja sitä ennen Niskankylän Kampmanin talon, historia alkaa vuonna 1733. Silloin sotilas Hans Kampman (1694‑1767) pystytti torppansa Ahmaskosken etelärannalle Niskankylän kolmannen Kolehmaisen talon eli nykyisen Poikolan maalle. Tämä tarina antaa myös jonkinlaisen kuvan siitä sukujen verkostosta joka aikoinaan Niskanjoen talollisten ja varsinkin kylän sotilassukujen kesken vallitsi ja vaikutti talojen omistukseen.

Koski‑Hannun aika

Kampmanin torpan, myöhemmin talon, perustajan, entisen sotilaan Hannu Kampmanin syntymäpaikka ja sukujuuret ovat selvittämättä. Hän lienee ollut kotoisin Pielisjärveltä tai Iisalmen seudulta, kuten monet muutkin isonvihan ja pikkuvihan välisenä aikana Oulujokivarteen muuttaneet, aikaisemmin Ruotsin sotaisia kuninkaita palvelleet sotilaat.

Hannulla saattoi olla myös Ruotsin armeijan antamia tehtäviä asettuessaan asumaan Ahmaskosken rannalle. Kuusi vuotta myöhemmin eli 1739 Hannu toimi kokkolalaisen maanmittari J.J. Vikarin oppaana ja venemiehenä kun tämä teki Ruotsin armeijan tarpeita varten kartan Oulujokivarresta. Vikar ikuisti Hannu Kampmanin ammatin ja koskenlaskutaidot merkitsemällä karttaansa Kampmanin torpan nimeksi selvällä suomenkielellä Koski‑Hannu.

Hannu oli torppaa perustaessaan perheellinen mies, iältään 39 vuotta. Hänellä oli vaimo Kaisa ja 14‑vuotias tytär Elina, joka avioitui myöhemmin Niskankylän Partasen sotilassukuun kuuluneen Juho Partasen kanssa. Muhoksen pappi merkitsi kirjoihinsa, että Hannu ja Kaisa kävivät ripillä Muhoksen kirkossa ensimmäisen kerran 4.12.1733.

Kaisa emäntä, jonka sukunimeä ei mainita löydetyissä asiakirjoissa, kuoli jo 1740 ja leskimies Hannu avioitui uudelleen, nyt Poikolan piian Valpuri Karppisen (1702‑1782) kanssa.

Vuonna 1745 Hannu Kampman sai viranomaisilta luvan uudistilan perustamiseen. Torpasta tuli talo kuitenkin vasta seuraavan isännän aikana.

Hannu tyytyi torpparin asemaan ja veroihin. Hän kuoli vuonna 1767. Valpuri-emäntä eli tämän jälkeen leskenä vuoteen 1782 asti.

Torpan rakennukset sijaitsivat Hannun aikana nykyisen koulutalon kohdalla kosken rantapartaalla. Näin Hannu saattoi pirtistäänkin seurata liikennettä joella. Muistitiedon mukaan rakennukset jäivät eräänä keväänä suuren tulvan aikana veden alle ja ne pystytettiin uudelleen ylemmälle törmätasanteelle, paikalle jossa myöhemmin oli Koskenniskan koulun pihapiiri.

Heiskasten ja Pyykköjen aika

Kampmaniin muutti isännäksi jo Hannun elinaikana, vuoden 1764 tienoilla, ahmaslainen sotilaan poika Esko Heiskanen (1725‑1765). Eskolla oli vaimona Kaisa Korhonen (1728‑1799). Kaisan isä Pekka Korhonen, hänkin entinen sotilas, oli saanut korvauksena Isonvihan aikaisista tuhoista maaherra, kenraali Reinhold von Esseniltä useiden vuosien verovapauden taloonsa Ahmaksen Lähtevään eli nykyiseen Korholaan. Kolmas Korholan vävy oli myöhemmin Hyryn isäntänä tavattava Iivana eli Juho Sallinen, nykyisen Saarenpään suvun kantaisä.

Oletettavasti, vaikka asiasta ei ole löytynytkään asiakirjatietoa, uudella isännällä tai hänen vaimollaan oli sukusiteitä Hannu Kampmaniin.

Esko Heiskasen isännyys kesti vain vuoden päivät, sillä hän hukkui Ahmaskoskeen juhannusviikolla 1765. Kampmanin uudistalon uudeksi isännäksi tuli hänen poikansa Pekka Eskonpoika Heiskanen (1749‑1788). Pekka avioitui kohta Kampmanille tultuaan Susanna Juhontytär Smedh'in eli Partasen (s. 1744) kanssa. Myöskin Susannan isä oli entinen sotilas. Pekka jakoi isännyyden veljiensä Juhon ja Eskon kanssa. Heistä Juho avioitui Kreeta Pekantytär Pyykön ja Esko Vappu Ollintytär Tuomaankorvan eli Partasen kanssa.

Pekka Heiskasen kuoltua 1788, Kampmanin isäntänä jatkoi vuoteen 1811 hänen veljensä Juho Heiskanen (s.1754). Minne veljeksistä kolmas, eli Esko muutti Vappunsa kanssa, on selvittämättä.

Juhon kuoltua Kampmaniin tuli isännäksi 1812 Aapo Ristonpoika Seppänen (1769‑1816). Hän oli talon aikaisemman emännän Kaisa Pekantytär Korhosen veljenpoika. Aapolla oli vaimona Niskankylän Poikolaan isännäksi muuttaneen Tuomas Kolehmaisen, alkuaan Moilanen, tytär Elsa Kolehmainen (s. 1780).

Vuonna 1817 Aapo Seppänen muutti pois ja Kampmaniin tuli uusi isäntäväki.

Hiltusten ja Korhosten aika

Uusi isäntä Matti Pyykkö eli Hiltunen (s. 1789) oli Niskankylän Pyykkö‑Tololan poikia. Matin sukujuuret johtavat Puolangan Auhonkylän Hiltulaan. Matin isoisän isä tuli sieltä 1700‑luvun alussa vävyksi Juorkunan Vesalaan. Kampmanin uusi emäntä oli nimeltään Liisa Nykänen (s. 1790).

Matti Pyykkö muutti 1824 takaisin Pyykköön, nyt isännäksi. Kampmaniin tuli uudeksi isännäksi aikaisemmin Juorkunassa ja Ylikiimingissä asunut kaukainen sukulainen, Ahmaksella 1783, toisen merkinnän mukaan 1791 syntynyt Samuli Kokko, alkuaan Kukkohovi, jolla oli vaimona Juorkunassa 1793 syntynyt Liisa Maria Holappa. Heidän talostelunsa Kampmannissa kesti vain vajaan 4 vuotta, sillä jo kesäkuussa 1828 Samuli muutti perheineen Muhokselle.

(Meihin liittyvä Kaisa Greta Kampman oli tämän Matin ja Liisa Nykäsen tytär.)

Vuonna 1829 Kampman siirtyi aikaisemman isännän Matti Pyykön veljen Pekka Pyykön vävylle Lauri Siiralle eli Askoselle (s.1806) ja tämän vaimolle Elsa Matleena Pyykölle (s. 1806). Elsan äiti, siis Lauri Siiran anoppi, Riitta Tuomaantytär Kolehmainen oli Kampmanin aikaisemman emännän Elsa Kolehmaisen eli Moilasen sisar.

Lauri Siira asui talossa vain vuoteen 1832 ja uudeksi isäntäväeksi muutti kaksi sisarusta. Laurin vaimon veli Pekka Pekanpoika Pyykkö (s. 18 10) ja sisko Liisa Pekantytär Pyykkö (s. 1814).

Jo vuonna 1835 talo sai jälleen uuden isännän, kun Niskankylän Kettulassa syntynyt Gabriel Korhonen (1808‑1890) avioitui Kampmanin toisen omistajan Liisa Pekantytärr Pyykön kanssa. Niskankylän Korhosten sukua olevasta Kaaperista talo sai aikaisempia pitkäaikaisemman isännän. Kun Liisa‑emäntä kuoli 1880, Kaaperi avioitui vanhoilla päivillään leski Anna Stiina Bjerpen kanssa.

Talosta koulutaloksi

Gabriel Kampmanin eli Korhosen isännöityä Kampmanissa viisikymmentä vuotta, taloon tuli vuonna 1885 uusi isäntä, Tyrnävällä syntynyt kiertokoulun opettaja, myöhemmin kauppias, lisak Antinpoika Mehtonen, alkuaan Tjäder (s.1851). Talon uusi emäntä oli Särkijärvellä syntynyt Susanna Karhutörmä (s. 1857). Entinen isäntä Gabriel asui talossa syytingillä kuolemaansa eli vuoteen 1890 asti. Hänen jälkeläisiään, heistä monet sukunimiltään Kampmaneja, asuu nykyisin lukuisa joukko eri puolilla Suomea.

Ei tullut Iisak Mehtosestakaan pitkäaikaista asukasta Kampmaniin, sillä jo 1894 hän möi talon Utajärven kunnalle kansakoulun paikaksi. Iisakki muutti perheineen Vaalaan ja ryhtyi kauppiaaksi.

Hannu Kampmanin perustaman Kampmanin talon talonpoikainen historia päättyi ja talosta tuli Niskankylän ja Ahmaksen koulutalo. Koulutaloksi muuttuvassa Kampmanin talossa tehtiin suurehko remontti. Luokkahuoneeksi kunnostettiin entinen pirtti ja taloon sijoitettiin myös opettajan asunto.

Utajärven kuntakokous teki runsas sata vuotta sitten Niskankylän isäntien aloitteesta viisaan päätöksen ja hyvän kaupan, kun osti 600 hehtaarin suuruisen Kampmanin talon koulutontiksi. Hyvän koulunpaikan lisäksi kunta sai omistukseensa melkoisen määrän peltoa ja metsää. Varsinkin Rokualla sijaitseva Kampmanin metsäsarka on arvokas perintö 'Koski‑Hannulta' nykyisille utajärvisille.

Myöhemmät niskanjokiset voisivat muistaa tuota merkillistä, koskista elantonsa hankkinutta Koski‑Hannua rupeamalla käyttämään hänen perustamastaan talosta, nykyisestä Niskankylän kylätalosta, samaa nimeä kuin maanmittari Vikar.

13 pv syyskuuta 11

Orvotko tänään juhlivatkin.???

Orpojahan melkein kaikista aikanaan tulee.

Synttärit:

Briitta Henrikintytär Sutinen 1765, Auho 8 Pyssyvaara.   Tämä isoäitinsä kaima nai Heikkisen Laurin 1790, mutta tuloksista en mitään tiedä.

Torppari Matti Tuomaanpoika Röngren 1772, Huittinen, Moision Torppa,  Maijastiinan äidin vanhemmat kuolivat molemmat ennen Maijastiinan syntymää.. Matti kuoli keripukkiin 16.2.1828 Moision torpassa ja Mariahan kuoli jo pian Leenan synnytettyään lapsivuodekuumeeseen 10.4.1807. Marian isä, Matti Nikkilä, kuoli jo 1788 ja Marian äiti, Kaisa Matintytär Leski 11.4.1808. Matti Matinpoika Nikkilän vanhemmat kuolivat 1777. Äiti oli Norrin Brita. Kun vielä tämän Leenan isän vanhemmat olivat kuolleet 1780 ja 1812, niin kyllä Maijastiinan orpous oli pitkälti hyvin valmisteltu. Isän äiti, Walbor Adler, kuoli neljä vuotta ennen Maijastiinan syntymää ja isoisä, Matti Henrikinpoika Pöyri, tytön ollessa vajaan vuoden ikäinen.

Isän uusi vaimohan karkotti Maijastiinan jo alle kymmenvuotiaana pikkupiiaksi leipäänsä tienaamaan ja isäkin kuoli pian  pois. Niin ei maailmassa ollut Maijastiinalla ketään lähisukulaista turvanaan. Silti hän sai aluksi aivan hyviä työpaikkoja Hemmolla, kappalaisen pappilassa ja Kivirannassa, mutta aviottoman lapsen syntymä vei toiveet kunnollisesta liitosta ja olisi pitänyt olla joku sukulainen naittajana.

Itsellinen Iisak Matinpoika Kinnunen 1847, Puolanka.   Talontyttö Kristiina Juhantytär Sutinen nai renkimies Matti Matinpoika Kinnusen 10.4.1836 Auholla ja saivat sitten torpan asuttavakseen. Saattoi liittoon johtaa se, että Kristiina oli päästänyt rengin vuoteeseensa ja neljä kuukautta vain puuttui Juhan syntymästä. Pirttiviljelystä kyllä ahkerasti jatkettiin Matin kuolemaan 10.8.1849 saakka, sillä nuorin tytär, Briitta Stiina syntyi vasta seitsemän kuukautta isänsä kuoleman jälkeen. Iisakki oli lapsista viides ja hänkin sai uuden isän Elias Kemppaisesta 1855.

Iida Maria Kujala 1897, Vihanti                 . Iida oli Elias Kujalan ja Raution Liisan lapsista kuudes ja viimeinen Vihannissa syntyneistä. Loput neljä lasta syntyivät Oulussa. Isoisä, Kujalan Jukka, oli siskonsa syntyessä viisi vuotias ja Iidan kuollessa 8.1.1906 viidentoista.

Jaakko Matinpoika Holappa 1900, Puolanka             Eilen oli Jaakon vaimon syntymäpäivä ja kaipa niitä kauan yhdessä vietettiin, mutta Selmahan kuoli 13.2.1968 ja Jaakko 11.6.1974. Jäipä kumminkin tytär, Anja Esteri, jonka appensa kaima, Säkkisen Jaska, vei Kuusamoon.

Aaro Johannes Yli-Kauppila 1924, Punkalaidun                          82 *

Näitä Väiskän serkkuja, joita Väiskä ei ole koskaan tavannut, on Väiskää yli yksitoista vuotta nuorempi Elma Senja LIISA Sukanen. Liisa nai 21.6.1951 Aaro Johannes Yli-Kauppilan ja esikoispojaksi syntyi Raimo Ensio. Joitakin vuosia myöhemmin syntyivät vielä Kari ja Sinikka. Liisa on ollut leskenä jo joitakin vuosia ja asuu Suomen Turussa.

Lahja Kristiina Koskela. Alle sata Säräisniemi.   

Ahti Koskelan ja Aura Laina Lea Ansasnummen nuorimmaksi syntyi kolmen pojan jälkeen tyttö ja sehän oli semmoinen lahja, että tytön nimeksi pistettiin Lahja Kristiina. Vaikka Lahja niin kovin nuori onkin, niin Väiskän serkku on silti.

Nebran tähtilevy pronssikaudelta 
 Nebran kiekko saattoi olla soturikulttuurin shamaanin työkalu – astronominen havaintoväline? 

Aarteenmetsästäjät väittävät löytäneensä Nebran levyn 1999 Nebran kylästä (Saksa). Levyn aitoutta on epäilty, mutta monet tutkimukset ajoittavat sen 1600-luvulle eaa. Kultakoristein kirjotun pronssilevyn käyttötarkoitus on avoin, mutta suosikkiteorian mukaan se olisi astronominen havaintoväline. Sen sijaan se saattaa olla symbolinen esine – ja vieläpä pohjoiseurooppalaista alkuperää.   

  

   Pronssintyöstön perusteella levy voisi olla nykyisen Tanskan kulttuurialueen seppien tuotantoa. Materiaalien alkuperä ei kumoa väitettä: lyijyn isotooppisuhteiden perusteella pronssin kupari saattaa olla peräisin Alppien itäosista, ja hopeapitoisuuden mukaan kaksi kultaliuskaa voivat olla  Transilvaniasta. Näiltä alueilta toimitettiin kyseisiä materiaaleja Keski- ja Pohjois-Eurooppaan.    

  Suosikkitulkinnan mukaan levyä on käytetty astronomisten havaintojen apuvälineenä: auringon/täysikuun ja kuunsirpin välissä olisi kuvattu Plejadit eli Seulaset, ja reunojen kaarien avulla olisi määritetty auringon ääripaikat päivänseisauksina löytöalueen leveysasteella (Mittelberg). Alareunan kaarta on ehdotettu sateenkaareksi tai veneeksi, joka kuljettaa auringon idästä länteen.    

   ”Plejadeja” lukuun ottamatta levyn muut ”tähdet” sijaitsevat tasaisin välein.

Sijoittelu ei vastaa todellista tähtitaivasta, ja Orionin ja Pegasuksen kirkkaat tähdet puuttuvat. Kuunsirpin kuvaaminen oli tutkijan mukaan aikakaudella harvinaista, ja lisäksi kuunsirpin sakarat osoittavat todellisuudessa aina poispäin auringosta. Eräässä siperialaisessa samaanin rummussa sirppi on samoin väärin päin. Mittelbergin maasto tarjoaa riittävät maamerkit auringon kulun seuraamiseen, joten sivukaaret voisivat kuvata aamu- ja iltaruskoa, joita jotkin kansat pitivät itsenäisinä taivaankappaleina. Venetulkinta sopisi merellisen kansan ikonografiaan, mutta vene olisi todennäköisimmin tasapohjainen.   

   Reunojen rei’istä levy oli ehkä kiinnitetty johonkin, mutta kaksikiloinen levy on ollut liian raskas kannettavaksi. Levyn yhteydessä löydettiin ilmeisesti miekkoja ja muita sotavälineitä, joten kyseessä saattoi olla sosiaalisesti korkea-arvoisen henkilön seremoniallinen kilpi. Tällöin kuva olisi kosmoksen symboli, jossa estetiikalla oli tärkeämpi merkitys kuin todellisuuden kuvaamisella. 

Kukas Kalevalainen sankari olikaan ...taitava Takoja, joka oli taivaan kannen kalkutellut...

Ilmiselvästi tämä on se Ilmarisen takoma taivaankuva. 

Missä on meidän uniaikamme?

12 pv syyskuuta On aika Valman kun heilimöi Vilja

Arvo Vihtori Koskelolla ja Olga Tervosella on tyttö ja poika, jotka tietenkin ovat Väiskän pikkuserkkuja. Pojan nimi on Alpo Arvo Antero ja ikäluokka osuu jopa Pirjon kohdalle, kun Alpo on syntynyt 1945 Säräisniemellä. Alpo nai 1967 Valma Aliina Alakopsan, joka on vain kymmenen päivää Pirjoa nuorempi. Lapsista ei ole tiedotettu, mutta kai niitä on ollut tarkoitus hankkia.

Väiskän pikkuserkku on myös 1933 syntynyt Valma Marjatta Pussinen, joka hyväksyi miehekseen Väinö Ilmari Rantalan Haukiputaalta 1956 eikä tämänkään parin lapsituotannosta ole tietoja herunut.

Varhaisin esiäiti löytyi Afrikasta.

Synttärit:

Kirsti Matintytär Hiltunen 1790, Auho 6    Nuorimmastaan Sutisen Kirsti teki kaimansa, mutta kuukauteen hupeni pikku-Kirstin vaikutus Hiltusten elämässä ja kohta tyttärensä kuoleman jälkeen kuoli Matti Hiltunenkin 13.12.1790. Hän oli kuollessaan vasta 37 vuotias ja Kirsti toi kuuden vuoden kuluttua uuden miehen perhettä huoltamaan. Tuomas Moilanen jäi Kirstistä leskimieheksi 1827 , mutta olihan Tuomaallakin poika edellisestä liitostaan. Matti oli syntynyt 1788..

Selma Helmi Moilanen 1906, Suomussalmi.  Jaakko Matinpoika Holappa Puolangalta otti vaimokseen Selman ja Selma teki Anja Esterin ja Anja Esterihän naitiin Jaakko Säkkiselle Kuusamon suuntaan. Pari Säkkistäkin siinä touhussa tuli sitten lisää.

UNIAIKA

Aboriginaalien käyttämä käsite on hienoimpia oivalluksia ihmisen alkuajasta.

Missä on meidän uniaikamme?

Varsinaiseen historiaan ilmestymme, kun meistä on nimillä merkintöjä säilyneenä. Ei näy kivikirveessä tekijänsä puumerkkiä eikä muinaisiin nuotionpohjiin ole jäänyt ruokalistan tekijän nimeä.

Jossakin vaiheessa on herännyt merkillinen mielikuva minuudesta ja minästä, joka kuuluu jonnekin. Kauan on vaellettu kuulumatta mihinkään paikkaan, mutta varhemmin jo lienee kuuluttu ryhmään, laumaan, heimoon, sukuun.

Yli 10 000 vuotta on kulunut siitä, kun ensimmäiset hylkeenpyytäjät ja kalastajat rantautuivat kallioiselle saarelle, joka nyttemmin on Köppimäki. Vasta pari vuosituhatta myöhemmin alkoivat nousta merestä alavammat Huittisten tienoot. Taisi kulua vielä peräti kauan ennenkuin niille savimaille asettui ketään, jota sukulaiseksi voi kutsua.

Nimeltä mainittuja tiloja on kuitenkin ollut jo ennen 1300 lukua, koska ensimmäisissä isäntäluetteloissa usein tilan mainitaan olevan vanha perintötila ja kylät, jotka ovat perustetut ennen 1300 lukua on helppo erottaa veronmaksuperusteella. Ne maksoivat veronsa ”suomalaisen lain” mukaan viljana. Myöhemmin perustetut kylät maksoivat veronsa ”ruotsalaisen lain” mukaan voina.

Käytäntönä oli kumminkin, että varsinaiset sukunimet puuttuivat. Tärkeä oli tilan (talon) nimi. Se tuli ”sukunimeksi” omistajan vaihtuessa vielä 1800-luvullakin. Niinpä esimerkiksi Rytin tilalle, joka joskus oli varhaisten kantaisien tila tuli omistajaksi Mauriala, jonka nimi tietenkin muuttui talon mukaan Rytiksi ja Risto Ryti oli siis oikeastaan Mauriala.

Jos Kustaa Vaasa ei olisi ollut niin ahne kuin oli, olisivat suvun juuret säilyneet ehkä pitempään hämärissä. Kustaa kuitenkin oivalsi siirrettyään katolisen kirkon omaisuuden valtiolle (itselleen), että maaomaisuutta oli löydettävissä lisää Kustaan kassaa rikastuttamaan. Hän antoi julistaa, että kaikki maa ja vesi, joka ei ollut jonkun omistuksessa oli valtion (kruunun, kuninkaan) omaisuutta kaikenlaisine tuottoineen olivatpa ne sitten veden kaloja, metsän riistaa tai muita maan aarteita.

Niin jouduttiin sitten Huittisissakin 1500-luvun puoliväliin mennessä kiireesti kirjaamaan kuka mitäkin omisti, jos mitään omisti. Ovelaa oli, että nyt jouduttiin näistä omistuksista maksamaan kruunullekin veroa, kun katsottiin sen kuninkaalta saaduksi eikä pelkästään jumalalta, jolta saaduksi kirkko oli aikaisemmin omistukset väittänyt saaduksi ja siksi kirkonveron alaiseksi. Eihän omistusoikeutta tietenkään voinut syntyä pelkästään sillä, että raivasi maata kaskeksi ja pelloksi ja niityksi ja joka vuosi raatoi kyntäen, kylväen, kitkien ja satoa korjaten.  

Siksipä ei vähäisempien kannattanut mitään omistaakaan, kun veroihin ei olisi mistään tuottoja löytynyt.

Ainapa kuitenkin joku tilaton tarpeeksi yritteliäänä tai onnekkaana pääsi livahtamaan kohtalostaan arvokkaampien joukkoon vävynä tai miniänä ja tuomaan uutta verta toisiaan naivien tilallisen umpioon.

Saattoipa jollekin koitua onni omien käsien ja pään taidoista päästä jonkun niin suuren herran suosioon, että hänelle lahjoitettiin palanen maata muokattavaksi tai jopa jonkun epäsuosioon joutuneen valmiiksi muokkaamaa maata.

Näitä näkyy kylien ja tilojen nimissä, kun opettelee niitä nimiä tulkitsemaan. Monetkin nimet muuttuvat ymmärrettäviksi, kun selviää, että omituisen nimen lähtökohta onkin vieraassa kielessä ja muuntunut vain äänneasultaan oman kielemme mukaiseksi, kun kirjoittamisen muoto alkoi muotoutua vasta 1800-1900 lukujen aikana.

Meidän tarinassamme esiintyvät mm sellaiset nimet kuin Äyhö, Kännö, Ryti ja monet muut, joiden arvoitus selviää tarinan edistyessä.

Silti on turha kuvitella, että jokainen tässä esiintyvän, harvinaisen sukunimen omistaja on sukua. Talot ja tilat ovat vaihtaneet omistajaa usein vuosisatojen mittaan ja muutenkin on nimiä napattu siinä vaiheessa varsinkin, kun huomattiin, että ollaan suomalaisia.

Joku varsinainen viisas on sanonut, että paras valhe on se, jossa on vähintään puolet totta. Pysyttelen vaatimattomana enkä niin korkeisiin valhetasoihin pyrikään. Nämä tarinat ovat suurelta osin fictiivisiä factoja, joka suomeksi tarkoittaa kuviteltuja totuuksia... Sitähän historia on. Silti kaikki henkilöt ovat olleet olemassa ja jotkut ovat vieläkin. Syntymäajat useinkin pitävät paikkansa kaikkein vanhimpia lukuun ottamatta. Paikkakunnat enimmäkseen ovat todellisia ja kuolinajat useammin paikkansapitäviä kuin syntymäajat, jos ne yleensä ovat tiedossa. Usein hääpäiväkin pitää paikkansa.

Jos olisin koonnut tähän kaikkien sukuhaarojen kaikki jäsenet puolisoineen ja puolisoitten sukuineen, olisin hullumpi kuin oikeasti olenkaan.

Suuren taiteilijan suurella vapaudella valikoin keitä tähän mukaan otan ja mitä tarinoita heistä kertoilen... jos kertoilen.

Uniajastahan minun piti tarinoida, mutta eksyin taas selittelemään ja selittelemään.

Olihan tässä maassa ja Urjalan-Huittisten tienoilla jo kauan asustettu ennen herra Henrikin kuolemaa Köyliönjärven jäällä. Varmaan jo siihen aikaan joitakin esivanhempia oli jo niihin maisemiin asettunut ja kerrotaan muutamien tulleen Henrikin palvelijoina ja niistä ajoista alkaen ruotsalaiset herrat ovat jo muutamia tiloja palkollisilleen jakaneet.

Tosin väitetään sen Henrikinkin olevan satua vaan.

Melkein todellisemman tarinan olen kehitellyt ainakin yhtä vahvoin perustein Huittisten varhaisimpiin sukuihin perustuvaksi.

Siinä tarinassa joukko nuoria miehiä lähti uutta miekalla levitettyä uskoa pakoon Väinäjoen varrelta purjehtien aavoja meriä kohti pohjoista. Arvelivat tulleensa riittävän kauas nykyisen Kokemäenjoen avautuessa oikealle laajoina merenlahtina. Joukon johtajana oli nuori mies Takkupään talosta ja tapahtuma-aika osapuilleen 700-luvun loppu. Muiden maiden historiat kertovat niihin aikoihin kristinuskoa pakenevien miesten, jotka eivät halunneet joutua alistetuiksi paavin armeijojen verovelvollisiksi, lähteneen etsimään vapaita asuinsijoja. Monta historiatonta sukupolvea, meni ennen kuin käräjäpöytäkirjoihin ilmestyivät ensimmäiset Takut Huittisissa. Olihan se kristinusko jo ajat sitten tavoittanut karkulaisten jälkeläiset ja Huittisten kirkkoherranakin oli Lars Takku. Suku oli haaroittunut jo monen nimiseksi ja jakautuminen vain jatkui.

Sopivasti 1800-luvun lopulla löytyi Takkujen yhden sukuhaaran (Yli-Käki) omistamalta Hiukkavainion kukkulalta, Sammunjoen rannasta muinaishauta ja siitä veneessään haudatun päällikön luita.

Miten niin päällikön?

Hauta oli rautakautinen ja vain arvostetut sankarit, johtajat ja päälliköt saivat kunnian tulla veneessään polttohaudatuiksi. Lisäksi miehen kallonluitten seasta löytyi myös karhunkallon luita. Karhunkalloa sai kypäränään käyttää vain soturipäällikkö. Muiden sotilaitten kypäränä oli karjunkallo.

Takkujen mahtisuvun tarina oli jo päättynyt perintöriitoihin, mutta kyllä se hauta oli riittävällä varmuudella varhaisen esi-isän hauta. 

Lieneekö maailmassa ketään, joka ei jossakin verkossa sätkisi

Syyskuun yhdestoista on Juhani Ahon syntymäpäivä ja Amerikan sotiin syöksymisen vuosipäivä lentokoneitten osuttua maaliinsa New Yorkissa. 

Anna Koskela ja Kustaa Sukanen oikealla kihlakuvassaan.

Pelkkä Santeri ei ole niin suuri kuin Aleksanteri, sanotaan, mutta juhlivatpa Alet, Santut, Aleksit ja Alex ja Aleksandratkin ja Ali Baba tietenkin. 

Kujalan Jompen ja Tertun Sanna Tuulikilla on miehenään Keräsen Jukka, joka voi olla kainuulaisia kaukaisia sukulaisia ehkä kukaties. Varmemmin on kuitenkin olemassa Aleksi Matti Johannes Kujala,

Alex Stenwall ei liene Kiven sukua, mutta on toiminut Amerikassa Bertha (Ina) Koskelan aviomiehenä sikäli touhukkaasti, että kaksi poikaa on syntynyt 1920-luvulla tai niillä main. INA oli Pertun tytär, siis länteen lähteneitten Koskeloitten kautta sukua..

Santeri Laamanen oli naimisssa Anna Romppaisen kanssa ja heille syntyi Rauha Tilda, jonka sitten nai Aarne Anseli Kuusela ja siitä saatiin myös aikaan ainakin Sinikka ja kaksi poikaa. Sinikka kuoli kuusivuotiaana 1943, Aimo vajaan vuoden ikäisenä 1940 ja Veikko tapaturmaisesti 1977 nelikymppisenä. Aarne kuoli 1939 ja Rauha 1955. Vainajia lienevät Santeri ja Annakin, kun molempien syntymästä on jo yli 120 vuotta.

Synttärit:

Pekka Iisakinpoika Sutinen 1780, Auho  Pekan isoisä oli Priitta Koskelon poika ja vaimo oli Lauri Väisäsen tytär. Niin se juuri palautui Askanmäen entiseen Koskeloon. Pääasiassa tyttäriä tälle parille syntyi, mutta sentään yksi poikakin isänsä kaimaksi.

Kaisa Greta Kampman (Pyykkö) 1810, Utajärvi   Kampmanien juuret olivat juuttua tähän Kaisaan, kun yhteyttä muihin Utajärven Kampmaneihin ei ollutkaan, mutta sittenpä selvisi, että monessa talossa viljelystä yrittänyt Matti, joka alunperin oli suvultaan Auhon Hiltusia oli Pyykön isäntänä aikoinaan Liisa Nykäsen kanssa saanut tyttären, joka sopi ainoana sielläpäin meidän Kaisa Gretaksi. Olipa sitten Matti Liisoineen välillä yrittämässä Kampmanin tilankin viljelyä, mutta joutui sen luovuttamaan, kun ei luonnistanut. Kaisa sinne kumminkin jäi piikomaan ja sai sitten sen talon nimen kirkonkirjoihin omakseen. Kaisankin juuret yllättäen ulottuvat Koskelon Priittaan.

AnnaStiina "Koskela" "Myllymäki" 1853, Huittinen   Lainattuja ovat Miina Sukasen serkun  molemmat sukunimet, jotka tähän hutkimukseen on otettu Tuomaan torpasta, Myllymäestä ja Tuomaan isän sotilastorpasta Koskelasta. Enempiä tietoja minulla ei Anna Stiinasta ole. Keksisinkö?

Juha Iisakinpoika Tolonen 1859, Kianto 63  Juhan äiti oli Anna Moilanen ja taisipa olla Juhan isän pikkuserkku, kun Iisakin isoisä oli Iisakki Jaakonpoika Moilanen. Minneppä muualla ne juuret johtaisivat kuin Koskelon Priittaan.

Saimi Inkeri Kovalainen vähän alle sata., Säräisniemi Antti Koskelo oli Iikka Iikanpojan velipuoli ja naimissa Iida Karjalaisen kanssa. Heidän lapsilaumaansa kuuluti Arvo Vihtori, joka nai tämän Saimin, mutta tuloksista ei ole tietoa.

Hilja INKERI Huldantytär Ojala 1923, Punkalaidun Väiskän serkku Valto Anselmi Sukanen oli Frans Anselmin poika ja Inkeri oli Valton vaimo, joka synnytti Hannu Kalervo Sukasen ja Heimo Sukasen, joiden  syntymäaika tästä puuttuu. Valto kuoli 9.2.1975 ja Inkeri vasta 2002 pitkän leskeyden jälkeen..

Helga Emilia Meriläinen alle sata, Säräisniemi   Sakarias Kovalaisen poika Väinö nai Helgan ja kaksi tyttöähän siitä liitosta on tiedossa. On vain niin , että 1951 syntynyt Liisa kuoli ihan pienenä ja seuraavan vuonna syntyneestä Marja Kaarinasta ei ole lisätietoja. Sakariashan oli Liisa Pekantytär Koskelon pojanpoikana Anna Sukasen serkku.

Verkostot

Lukinverkkoon on verrattu monia järjestelmiä ja koukkuunhan niihin jää, ei kun loukkuun. Nykyisin tämä WWW on käsittämättömän laaja verkkojen verkko, johon verrattuna lukinverkko kaikessa taidokkuudessaan on yksinkertaisuuden huippu. Eri asia sitten, kumpi on kauniimpi.

Sukujen suhteet ovat myös eräänlainen verkko, joka entisinä aikoina oli lujempi kuin nykyisenä individualismia ihannoivana aikana. Nykyisin voi verkko jo pettää niin, että ihminen voi olla puoli vuotta kodissaan kuolleena kenenkään kaipaamatta.

Olenhan kyllä jo monesti murehtinut korpien asukkaitten kohtaloita. Kun tauti tai vainolainen on iskenyt hengiltä kokonaisen perheen ja kaukaisessa korpimökissä on ollut turha odottaa jonkun pistäytyvän ja järjestävän hautauksen. Kyllä siellä luonto vei osansa ikuiseen kiertoon haudattiin tai oltiin hautaamatta. Nykyviidakkoa ovat kaupungit, joissa saman portaan asukkaatkin saattavat olla vieraita toisilleen vuosikymmenet. Viereisen rapun asukas voi nukkua yönsä puolen metrin päässä, etkä tapaa häntä koskaan.

Kaupunkien ja valtioden ja nykyisin maanosien ja koko tämän asutun maailman liikenne muodostaa verkoston, joka on energian saatavuudesta ja hinnasta riippuvainen. Onhan nähty kuinka pieni häiriö jossakin aiheuttaa energian hinnan nousun. Kun sitten oikein kunnolla jysähtää jossakin, niin kaikki hinnat nousevat, koska ovat riippuvaisia kuljetuksista. Harvemmin hinnat laskevat, koska niitä voittoja ei kannata vähentää, kun kauppa kuitenkin käy ja kilisevää kertyy suurosakkaitten tileille.

Lieneekö maailmassa ketään, joka ei jossakin verkossa sätkisi. Eikä kai tarvitse olla enää tässä maailmassakaan, kun on kuulemma ongelmaa vainajien sähköpostitilien lopettamisessakin, varsinkin, jos niitä on turvallisuusohjeitten mukaan avattu salanimellä. 

Olemmeko saamassa ikuisen virtuaalielämän? 

Minäkö kyyninen pessimisti?

10 pv  syyskuuta.

Kalevit Kalevan kansana Kalevaa lukevat.

Eihän se Kaleviserkun ja Joutsimäen Vuokon hääpäivä aivan Kalevin nimipäivän kohdalle sattunut. Ei se silti tämän lähemmäs olisi voinut sattua.

Pikkuisina poikasina kesiä vietettiin mummilassa. Ensin siellä oli kaverina vain Tapani, mutta sitten Yrjö palasi maailmalta vaimo ja pojat mukanaan. Niin Kalevikin ilmestyi mummilan kesiin. Ei meistä paljon mummulle apua ollut, vaan eipä tuo valittanut työn ja suitten lisääntymistäkään. Lehmät vietiin laitumelle aamuisin ja noudettiin ennen iltalypsyä. Siihen aikaan oli mummilassa myös lauhkea Liinu-tamma, jolla joskus salaa ihan pikkuisen ratsastettiin kaikki kolme yhtäaikaa. Pääasiassa kuitenkin leikittiin poikalaumana, johon kuului serkusten lisäksi Vesan veljekset ja Tervosen Erkki. Lauttakin rakennettiin ja puroa pitkin sauvottiin Juurusojalle asti ja siellä olivat tytöt, Pirkko, Paula ja Tellervo.

Juurusojasta pyydysteltiin hauentumppeja ujuttamalla silmukka pääpuolelta kalan etummaisten evien taakse ja vetämällä se kireäksi ennenkuin kala livahti karkuun. Oli se tarkkaa puuhaa. Lanka ei saanut kalaa hipaistakaan ennen kiristämistä.

Yritettiin sitä sentään Kiinaankin matkustaa kaivamalla syvä kuoppa, mutta siihen kyllästyttiin kesken matkan ja meidät komennettiin kuopat täyttämään.

Hyödylisempää puuhaa taisi kuitenkin sitten olla meskujen ja hillojen poiminta. Mummun ohje oli, että ensin piti syödä maha täyteen ja sitten poimia vakkaseen, niin ei napsi koko ajan ja marjat säilyvät vakassa.

Kalle Aron ja Saima Helinin seitsemästä lapsesta vain esikoiseksi syntyneen Kalevin tiedoissa on vain syntymäaika. Liekö poika kuollut pienenä. Kaikilla muilla on tietoja perheestä tai ainakin puolisosta. Tarkistin ja totesin arvioni vääräksi, sillä Kalevi on vain muuttanut Helsinkiin 25.1.1952 ja sinnehän ihminen katoaa massaan.

Tätä eläkeläispolvea edustakoon myös serkkutytön, Marja-Leenan mies, Rytkösen Kalevi, joka värkkäilee mökkipuuhien lisäksi tietokoneitten kanssa. Yhteisellä esikoisella on toisena nimenään Kalevi.

Monella muullakin on toisen tai kolmannen nimensä kohdalla syytä juhlia Kalevinpäivää. On tuossa yksi synttärisankarikin siinä parvessa.

Synttärit:

Emäntä Kaisa Tuomaantytär Kinkku 1690, Kauvatsa  Tästä Kaisasta seitsemännessä polvessa on se Frans Eemil Sillanpää ja Kaisasta eri suuntaan on mentävä pitkästi ennenkuin yhteinen esi-isä osuu kohdalle, joten se siitä sukulaisuudesta.

Torppari Henrik Juhanpoika Kauppila 1805, Kauvatsa. Yhteiset esivanhemmat ovat Eerik Mäentaka ja Margaretta Kylly, joista  kuudenteen polveen osuu Maijastiinamme ja samaan kuudenteen polveen kuuluu tämä Henrik, jolla sattumalta on aivan toinen Maijastiina vaimonaan ja niinpä Kustaa Fridolf on siten kahdeksatta polvea samoin kuin tuo Frans Eemil, joten siinäpä se siitäkin  sukulaisuudesta.

Liisa Pekantytär Koskelo. 1817, Väyrylän, 32 Yksi merkittävä jakautuminen tapahtui Pekan lapsilauman kohdalla, kun vaimojakin ehti olla kolme. Liisa oli ensimmäisestä liitosta Anttosen Margetan kanssa viides kahdeksasta lapsesta ja Liisaan pitkän aikaan katkesivat tedot Koskelon suvusta, Sitten Antti Sukanen äitinsä juuria tutkiessaan törmäsi sotilas Henrik Henrikinpoika Koskeloon ja siitä pääsi polvi polvelta Pekkaan ja Pekasta Liisaan. Puolangan vanhojen rippikirjojen tutkiminen on sitten tuonut tietoon monia yhteyksiä Kainuun muihin sukuihin, jotka sitten johtivat tämän sukuhutkimuksen sekalaisiin harharetkiin aivan vieraisiin sukuihin. Sittemmin selvisi, että Liisa oli myöhemmässä elämässään alkanut Olavi Kovalaisen vaimoksi ja rakennellut sitä kautta lisähaaroja varsinkin Aapon jälkeläisten kautta. Laajimmat sekoilut Kainuun sukuihin tulivat, kun löytyi sotilas Henrikin sisko, Priitta, joka Sutisen Iisakin vaimona asettui Pyssyvaaraan ja sieltä lähti sitä Sutisten sukuhaarastoa, joka liittää myös Kujaloihin johtavat Kampmanit ja Pirilät samoihin juuristoihin.

Veikko Kalevi Koskela alle sata, Oulu.  Väiskän serkku tämä Koskelan Veikko on, vaikka ikäluokka onkin oman sukupolveni kohdalla. Vilho ja Salli Koskela muuttivat jossain vaiheessa Riihimäelle ja voi olla, että Veikosta, Eerosta ja Liisasta löytyy lisätietoja siltä suunnalta.

VEROT

Jopa hyvinkin kaukaisina aikoina on elänyt monia kuninkaita, keisareita ja kirkkoruhtinaita, jotka ovat visusti pitäneet mielessä, että köyhät ovat aina keskuudessamme eikä niin köyhää silti olekaan, etteikö siltä vielä yksi kolikko tai oravannahka, kapahauki, suolasieni heruisi veronkerääjän pussukkaan. Voi veikkoset. Oikein kun puristaa, niin tuplastippa löytyy, kun luvataan suojelua vihollista vastaan tai vielä paremmin, jos luvataan ikuista iloa kuoleman jälkeen. Molempia kaipaamaan ajaa tietenkin sopivasti istutettu pelko.

Hyvänä esimerkkinä ja veronkannon oikeuttajana on tietenkin jouluevankeliumin Augustus-keisari, joka suuressa viisaudessaan antoi julistaa, että koko maailma oli verolle pantava. Sen veronkantopäätöksen seurauksena syntyi kokonainen uskonto, joka perusti valtansa köyhille myytyihin taivaspaikkoihin, lupaamalla sitä komeamman paikan taivaan iloissa, mitä surkeammin elät täällä maan päällä.

Merkillinen sokeus valtasi ihmislapset, jotka eivät nähneet mitään ristiriitaa ylellisyydessä elävän kirkkoruhtinaan saarnatessa kuinka vaikea on rikkaan päästä taivasten valtakuntaan.

Olisiko sittenkin houkuttelevampaa elellä rikkaudessa ja ylellisyydessä täällä murheen alhossa, kun siellä harppuja hermostuttavasti helkyttelevien enkelten mailla?

Ihaniahan verot ovat. Tosin aikoinaan kielessämme verottaminen oli ryöstön synonyymi. Eihän se niin kovin kaukana samankaltaisuudesta ole nytkään. Se verottamien vain nykyisin perustuu lakeihin ja laithan meille säädetään tottelemista varten. Varsinkin verolait. Ihan yhteiseksi hyväksi ne ovat.

Lieneekö oikein todella ketään, joka kaikki erilaiset verot tuntee ja ymmärtää? Onhan jo sentään jotkut ihmetelleet veroa verosta. Ei se mikään uusi asia ole. Eihän ole aikoihin riittänyt, että maksetaan tuloista. On maksettava vielä enemmän menoista.

Niitä veroja.  

Jotenkin tässä tulee tunne, että yhteiskunta meitä huijaa, kun kaikki rahat kiertyvät yhteiskunnan käyttöön ja onhan siellä sitä virkamieskuntaa ja kun ei omat riittäneet, niin maksetaan vielä Eu:llekin.

Kyllä sen huomaa, että on vaalit aina tulossa, kun vihjaillaan joittenkin verojen poistosta tai helpottamisesta. Hyvähän se on vihjailla, kun voi sitten kirkkain silmin kertoa, ettei se onnistunutkaan, kun muut vastustivat.

Yksi esimerkki on tuo perintövero. Johan tässä monikin eduskuntapaikan säilymisestä haaveileva on kertoillut, että perintövero tuottaa jo niin paljon, että olisi kohtuullista ainakin  korottaa sitä alarajaa kymmenkertaiseksi. Siihen kyllä Lipponen sitten nosti alarajaa ja sanoi haluavansa nähdä sen valtiovarainministerin, joka sen kultakaivoksen tyrehdyttää. Eipä siis haaveilla turhista.

Toinen esimerkki on tuo polttoainevero. Kaikkihan se tietävät, että tässä laajassa maassa liikkuminen maksaa veroina mielettömästi ja kertautuu kaikenlaisten tuotteitten ja ruokien hinnoissa. Kumma, etteivät paikalliset tuotteet ole yhtään halvempia. Isot Eu-pomot päättivät nyt yhteisesti, että kohonneita polttoainekustannuksia ei veroja pienentämällä kompensoida. Oli keksitty sille hyvännäköiset perustelutkin. Kultaahan se on verottajalle prosentuaalinen verotus kohoavista polttoainehinnoista. Se lienee todellisempi syy.

Sitten tämä liikenneministeri vaatii kaikille tienkäyttöveronkin

Rahareikiä kyllä löytyy tarvittaessa. Jos Israel pommittaa naapurimaan maan tasalle taas kerran, niin ei hätää. Kyllä meiltä riittää aina muutamia satoja miljoonia jälleenrakennukseen seuraavaa pommitusta odottamaan. Esimerkkihän tämä vain on.

Kamala kalabaliikki on noussut siitäkin, että Suomi kehtaa vaatia vakuuksia velkoihinsa tukehtuvalta Kreikalta. Hyvänen aika sentään. Miten se nyt siivo mallioppilas sillätavalla?

Ollaan me niin rikkaita me suomalaiset.

Jos YK:n Turvallisuusneuvosto saisi aikaan päätöksen, että kaikki sodan aiheuttamat vahingot on ne aiheuttaneen osapuolen korvattava, niin saattaisi höyrypäillä sotaintoa hillitä kustannusten ajatteleminen.

Ei toteudu. Päätöksiä YK:ssa tekevät innokkaimmat sotijat ja ainahan riittää köyhiä, joilta puristaa jokunen lantti sosiaalisiin avustuksiin kärsineelle osapuolelle ja tuhon aiheuttajat istuvat päätöksiä tekemässä.

Minäkö kyyninen pessimisti?

Tämähän on varsin toiveikas vuodatus

Poliisiasetus 150 vuotta.

9 pv syyskuuta.

Istot, Vertit ja Eevertit verrattomat veikot.

Synttärit:

Kaisa Tuomaanvaimo Kyssä 1605, Huittinen              Sipi Pertunpoika Kyssä sai vaimoltaan ainakin kaksi poikaa, Tuomaan ja Tapanin. Kaisalla ei ole mitään osaa sukujuurissamme, sillä ne jatkuvat Tapanista, jonka vaimosta ei nimi ole tallessa. Siis mitäpä Kaisasta, muuta kuin, että Tuomas oli pojista vanhempi ja siksi hänen vaimonsakin näissä kuvioissa saa olla mukana. Sipin isän isoisä oli Matti Kyssä, jonka syntymä osuu  1400-luvun lopulle, joten tässä juuressa Sipi on neljättä polvea ja Maijastiina neljättätoista. Oma sukupolveni on sitten Maijastiinasta viides polvi. Onhan siinä juuristoa hajonnut suuntaan, jos toiseenkin.

Torppari Matti Matinpoika Pöyri (Moisio) 1806, Huittisten Kannilan Kotkaisten torpassa.                 Maijastiinan isä syntyi siis Kannin Kotkaisten torpassa ja Kannithan olivat Matin isän isoäidin sukua ja juuret juontuvat Punkalaitumella 1400-luvun lopulla syntyneeseen Olof Seppään. Siinä juuressa tämä Matti Matinpoika oli yhdettätoista polvea ja Maijastiina siis kahdettatoista.

Talollisenpoika Matti Juhanpoika Sutinen 1814, Auho No:8  Honkasen Leena teki tälle Matille viisi tenavaa, joista kolme tytärtä lähti muita sukuja jatkamaan ja sivuhaaraahan meistä on tämä koko Sutisten joukkokunta. Matin isoisän isoäiti oli se Koskelon Priitta, joka oli Henrik Henrikinpojan ja Keräsen Kaijan (Askanmäen Kaunis Kaija) tytär ja sotilas Henrik Herikinpojan isosisko ja siitä sotilaastahan meidän sukuhaara jatkuu kymmenen polvea Väiskään. Matti oli kuudetta polvea viimeisestä Askanmäen Koskelon Henrikistä. Koskelon Priitasta on muuten viides polvi Kaisa Greta Kampman,  joten sitä kautta Kujalainkin juuristo ulottuu Koskeloihin.

Kaisa Vappu Antintytär Koskelo 1873,     Kaisa taas sekoitti Koskelot kertaalleen Moilasiin ja Torvisiin. Tuloksista en tiedä.

Eetu Antinpoika Mulari 1883, Utajärvi      Eetun äiti, Anna Kaisa Koskela ei tainnut olla Koskelo ollenkaan, mutta Mularithan Koskelon Juliaanan kautta yhtä sukuhaaraa ovat ja Juliaanan Susanna-siskon kautta toinenkin Mularien haara levittäytyy.

Hilda Moilanen/Määttä 1890, Anna Sukasen veli, Johannes, nai Paltamossa 15.2.1921 tämän Hildan ja Hildahan teki Reinon, Ainon ja Elvin.

Käsinlatoja Aune Armida Lindquist 1921, Hyrylä ja sainpa luvan merkitä alle satavuotiaankin, kun täyttää tänään sentään 90 vuotta.                 Alpo Kujalan leskellä on jo varsin merkittävä juhlapäivä. Varmaan on sukua runsaasti onnittelemassa. Niihin onnitteluihin yhdyn mielelläni. On Aune sentään merkittävä henkilö suvussa ja merkittävä on jo ikäsaavutuskin.

Julie Lachance  alle sata  Tuota Hiltusten ja Sutisten haaraa on Juliekin

Rauno Anssi (Tenhunen) Eskelinen alle sata, Oulu  Väiskän Lyyliserkun pojanpoika tämä on, mutta enempää en tiedä kuin, että vaimona on Jaana Vihma ja heillä tytär Heidi.

Hääpäivät:

Abram Kemppainen ja Wilhelmina Seppanen 1909, Up             48 vuotta ehtivät olla naimisissa ennen kuin Wilhelmina jäi leskeksi 12.6.1957 Painesdalessa Michicanin valtiossa.  Wilhelmina puolestaa kuoli yli yhdeksän vuotta myöhemmin Hancockissa. Tämä varsin tuottelias pariskunta sai Amerikassa aikaan kymmenen tenavaa, jotka eivät kylläkään olleet tietenkään Koskelon nimisiä, vaikka Hiltusten ja Sutisten kautta juuret Koskeloihin johtavatkin. Tuota Painesdalea ei Google Earthista löytynyt. Lähinnä oli Painesville Ohiossa, joka ei edes kovin kaukana Hancockistakaan ole. Ei senpuoleen tuota Up nimistä paikkaakaan löytynyt. Lähin on Intiassa ja tuskinpa tämä pari siellä kävi suhteensa laillistamassa.

Kalevi Antero Sukanen ja Vuokko Anneli Joutsimäki   1962, Oulu

Serkkupoika ja Vuokko saivat Vesa Anteron, joten Kalevilta jäi aikuinen poika Vuokon jäädessä leskeksi 8.6.1989.

Ettei tämä jäisi pelkäksi haarojen selvittelyksi, niin tälläänpä tähän 150 vuotta vanhaa

Poliisin ohjetta keisarillisesta, armollisesta asetuksesta.

Poliisilaitoksen tarkoituksena on järjestyksen ja vakauden edistäminen sekä itse kaupungissa, että sen erillensä rajoitetussa tilus-piirissä; rikosten, epäjärjestysten ja kaikenlaisten tapaturmaisten kohtausten estäminen ja poistaminen, sekä, kuin suurempia tahi pienempiä rikoksia on tapahtunut, rikoksenalaisen ja hauen osamiestensä saattaminen lailliseen edesvastaukseen.

Ja pitää siis Poliisin:

1:ksi valvoa sapatin pyhittämistä ja katsoa, ettei mitään sitä vastaan sotivaa saa tapahtua taikka jäädä laissa syyttämättä.

2:ksi haeskella laillisetta suojeluksetta olevia henkiä ja asianhaaroja myöten laillisesti menetellä heidän kanssansa, sekä Kuvernöörin haltuun jättää muualta kaupunkiin tulleita, tuntemattomia ja passittomia ihmisiä, ynnä myöskin semmoisia työmiehiä, jotka joko ovat laiminlyöneet neljänkolmatta tunnin sisään, kaupunkiin tultuansa, ilmoittaa itsensä Poliisikamarissa ja siellä näyttää passinsa tahi mainekirjansa, taikka tämän ilmoituksen kautta nähdään joko varkaudesta tahi muusta törkeämmästä rikoksesta rangaistuiksi ja joiden kaukaisempi oleskeleminen kaupungissa, kuin erinäiset lailliset asiansa vaativat, luetaan yhteiselle vakaudelle määrälliseksi.

3.ksi kerjäämistä estää ja siitä kiinni käypien kanssa menetellä sitä varten noudatettavina olevien sääntöjen mukaan.

4:ksi katsoa niiden kaikkien perään, jotka tulevat kaupunkiin työtä hakemaan ja Poliisikamarilta ovat saaneet luvan täällä oleskella, jota varten eri luettelo niistä on kirjoitettava.

5:ksi kaupunkiin tulevista matkustavaisista kirjoittaa täydellinen päiväkirja, sekä  kunakin päivänä Kuvernöörille jättää luettelo niistä, jotka edellisenä päivänä ovat kaupunkiin tulleet, siihen kuitenkaan maalaista työväkeä lukematta.

6:ksi valvoa järjestyksen ylläpitämistä markkinoilla ja julkisissa huvituksissa, kuin myöskin niissä tiloissa, joissa suurempi väenkokous tahi ajoneuvoin ja hevosten ahdinko tapahtuu, pitää tarpeellista tointa onnettomuuksien, epäjärjestysten ja rikosten estämiseksi.

7:ksi huolta pitää, että juoppoutta ja juopumusta sekä väkeväin juotavain luvatonta tekemistä ja myöntiä koskevat asetukset noudatetaan; jonka vuoksi sekä jommoiset  paikat ja ihmiset, jotka tämän luvattoman elinkeinon harjoittamisesta ovat tunnetut tahi epäluulonalaiset, että asianomaisella luvalla kaupunkiin laitetut trahtöörit, konditorit, ruokamajat ja ravintolat, erittäisin ovat silmällä pidettävät. Sen ohella on katsottava perään, ettei julkisilla paikoilla sikarria polteta tahi muuten rumuutta harrasteta.

8:ksi katsoa niiden vuurmannien, isvosikkain ja palkansoutajain sekä heidän apulaistensa perään, jotka Maistraatti on ottanut yleisöä palvelemaan, niin että he, säädyllisesti käyttäen itsensä, kernaasti ja nöyryydellä palvelevat niitä, jotka heitä siihen tahtovat, sekä ovat kelvollisissa ja säädyllisissä vaatteissa ja että heillä on ajokalunsa ja aluksensa oikeassa kunnossa.

9:ksi lähinnä edellisessä puntissa mainittujen asiain suhteen katsoa kaupungin kesti-kievarin ja siihen kuuluvain kyytimiesten, hevosten, kyytirekien ja rattaiden sekä muiden ajokalujen perään, kuin myös kun eripuraisuuksien tapahtuessa matkustajain ja kestikievarin tahi kyytimiesten kesken, olla vääryyttä kärsineelle tarpeellisena ja laillisena apuna.

10:ksi estää kulkemista heikolla jäällä sekä kelkalla laskemista ja hurjaa ajamista kaupungin kaduilla ja avoimilla paikoilla, kuin myöskin eläinten rääkkäämistä.

ll:ksi valvoa että katujen valaiseminen Maistraatin määrääminä aikoina kunnollisesti tapahtuu, että kivilatomus kaupungin toreilla, kaduilla ja avoimilla paikoilla säännöllisessä kunnossa pidetään ja siinä ilmestyvät vajaisuudet joutuisasti korjataan, ettei semmoisten paikkain puhtaana pitämistä laiminlyödä, että katujen käytävät (trottoarer) pidetään liikanaisesta lumesta vapaina ja silloin hiedotettuina, kun ei kaljamaa eli liukkautta muuten voida estää, että kaikki katuja ja avoimia paikkoja vasten olevat pytinkien, porttien ja plankkujen rumentavat vajaisuudet viipymättä korjataan, sekä että kaupunkien esplanadipuistot, yhteiset istutukset ja muut julkiset kaunistukset hyvästi hoidetaan ja vahingoittamisesta varjellaan.

l2:ksi kaupungin Haminamestarin kanssa yksissä valvoa haminajärjestyksen ylläpitämista seka Haminamestarille antaa tähän tarpeellista apua.

l3:ksi tarkallensa hoitaa mitä laki ja asetukset huoletonta tulen pitelemistä vastaan säätävät, sekä siis katsoa, ettei luvatonta ampumista kaupungissa, eikä kiellettyä tupakan polttoa ynnä muuta, tulen irtipääsemiselle vaarallista, saa tapahtua, ja tulipalon kohdatessa tarkasti noudattaa kaikki, mitä poliisille voimassa olevan palojärjestyksen johdosta kuuluu.

14:ksi estää luvatonta puoskaroimista ja ilmoittaa ne lain kanteen, jotka siitä

kiinni saadaan.

15:ksi aina ja varsinkin ruttotautien liikkuessa poistaa kaikki, jota kaupungissa voipi terveyttä haitata, niinkuin raakojen hedelmien ja pilautuneiden ruoka-aineiden myömistä sekä lannan ja muun lian tai saastaisuuden pitämistä taloissa ja taloien ulkopuolella, kuin myöskin sen vetämistä kaupungin läpi niinä aikoina vuorokaudesta, jolloinka herrasväkiliike on yleisempi ja ränsistyneiden eli rappionalaisten ja

selvälleen terveyttä vahingoittavain asuinhuoneiden käyttämistä, ynnä muuta semmoista, siitä jo säännelyllä taikka vasta ehkä säännettävällä tavalla.

16:ksi huolta pitää, ettei vahingollisten elävien ja koirien sekä muiden kotoeläinten anneta, säänneltyjä kieltoja vastaan, irrallansa ajella kaupungin kaduilla ja yhteisillä paikoilla ja jos näitä elämiä tässä tilassa tavataan, toimittaa heidän isäntänsä lailliseen edesvastaukseen.

Kun nyt juuri liikenneministeri aikoo panna kaikki tienkäyttömaksua maksamaan oikein satelliittivalvonnan perusteella, niin siinäpä sitä on poliisille lisää työsarkaa metsästää luvattomasti korpiteitä porhaltavia maksujen välttelijöitä.