Merkittävää päivää

Kahdeksantena kahdeksatta Sylvit, Sylviat ja Silviat juhlivta nimipäiväänsä.

Synntärit: Iida Annikki Koskela, Kaisu Orvokki Pakonen ja Leena Anneli Rouvari.

Häistä ei merkintöjä, mutta runoilija Veikko Antero Koskenniemi syntyi Oulussa 1885 Forsnäsinä, mutta muutti sukunimensä kotoisemmaksi, kun oli kulkenut ”Koulutiellä”.

Iida Annikki syntyi Heikki Koskelan ja  Hilda Amanda Moilasen kolmanneksi lapseksi vajaa 100 vuotta sitten, joten ei siitä sen enempää.

Kaisulla on tasainen päivänsä ja Hannu hellii syystäkin.

Tasaista on myös Leena Anneli Rouvarilla, joka on Eila Kaarina Sukasen ja Yrjö Olavi Rouvarin tytär.

(Saa laittaa avviisiin)

1861

Menneenä vuonna, Mikkelin päivän ehtoona, meni kolme miestä yhden pikkuisen asunnon maan poikitse, mutta maan haltia näki nämä miehet, häntä pistätti närältä, kouras kerta tukkaansa, jopa juoksi ulos ovesta, saikin kouraansa kangen, juoksi eteen ja löi ensimmäistä miestä, että paikalle kohta kaatui ja muutaman tunnin perästä heti kuoli ja ne kaksi kamraatia saivat korvatillikan Mikonpäivän lahjaksi. Murhamies vietiin pois ja en tiedä missä hän nyt oleskelee.

— Tänä keväänä meni yksi vanha mies kosken rannalle, johonka hän jätti lakkinsa ja sanotaan että lakissa oli paperinlappu, johon oli kirjoitettu: "Tässä on mun lakkini,Valle lähtee pitkään reisuun". Hän myös meni ja hyppäsi koskeen. Sanottiin sen päätä vähän sekottaneen.

Johanneksen aattona meni kaksi tahi kolme poikaa ongelle yläpäässä koskea, jossa tapahtui se onnettomuus, että poika putosi koskeen ja kuoli sinne.

Myös pumpulitehtaan työplikka sanottiin tulleen päänvikaan kristillisyyden asioista. Tohtori määräsi hänet parannushuoneesen menemään. Plikka menikin, mutta öksyi mennessänsä tieltä pois ja meni koskeen, josta kuolleena vasta saatiin ylös.

Heinäkuun 1 päivä oli yksi pumpulitehtaan työmies, tehtaan puutarhassa, työnteossa kosken rannalla, jossa oli hirsi, jonka päälle hän astui, mutta jalka luiskahti ja hänpä putosi kiehuvaan koskeen. Hänen työkumppaninsa oli saanut kiinni esiliinasta, mutta nauhat katkesivat ja kiehuva virta vei hänen matkoihinsa; kuolleena hänkin ylös saatiin.

Eräs vanhempi mies meni uimaan, ja nuori poika putosi jokeen, kuolleina saatiin ylös, mutta virkosivatpa jällen.

Lähellä Tampereen kaupunkia, maalla, tapahtui kumma asia: Sonni puski yhden vanhan ämmän kuoliaaksi.

Että tämmöstä tällä kertaa

...ja tarina jatkuu

Seitsemäs Elokuuta Lahjan päivää vietämme kaikki.

Synttärit: Kustaa Ferdinand Koivisto ja Gustaf Ferdinand Koivisto.

Äkikseltään luulisi, että sama henkilö ruotsiksi ja melkein suomeksi, mutta eipä niin.

Torppari Kustaa Kustaanpoika Koivisto ja Miina Tapanintytär vihittiin 27.12.1874 ja heille syntyi ensin neljä poikaa ja sitten kolme tytärtä.

Harvinaista kylläkin, ensimmäinen poika syntyi riittävän lailliseen aikaan ja sai nimekseen Kustaa Ferdinand. Kustaa kuitenkin hukkui 18.4.1881 viisivuotiaana ja samana vuonna syntyi perheen kolmas poika, jolle annettiin nimeksi Gustaf Ferdinand ja hän eli sitten aivan aikuiseen ikään varoen veljensä kohtaloa, josta nimi muistutti.

Nämä Kustaat olivat Kustaa Fridolfin serkkuja, sillä Kustaa Kustaanpoika Koivisto oli alun perin Pellonperän torpasta ja siis Mataran mamman isoveli.

Tälle päivälle ei häitä ole tiedossani.

Huittisista heinäkuun 6 p.

 Täältä olis enemmänkin virkattavaa sanomiin; mutta tällä kertaa kerron ainoasti turmion tapauksia.

Kesäkuun 9 p. meni setämies Matti Juhanpoika Leppäkosken Kylä-Liuhalasta metsään ja hirtti itsensä väännetyllä vitsaväänteellä korkeaan kuusipuuhun syystä, ettei hän luullut enää anteeksi saavansa sitä syntiä että oli ollut kova ja ilkiä eritoten 80 vuotiasta isäänsä vastaan ja menetellyt pahoin vaimonsa kanssa, joista kummastakin kantoi pahaa epäluuloa, käyden mustissa sukissa. Epäilykseen uupuneena oli hän käynyt vankivartijalla ja käskenyt rautoihin pantavansa; oleskeli siellä vuorokauden syömätönnä, sanoen että: "se on synti syödä", eikä syönyt kolmeen päivään einettäkään, vaikkei hän viinannautinnossa paastonnut.

— Eilen löydettiin Mommolan kylän metsästä yksi mies, nimeltä Satola, kuolleena, jolla sanotaan olleen läpiä päässä, mikä sitten lienee kuoleman pamauksen syynä? Se vaan tiedetään että hän oli kotomatkalla entispäiväisistä välikeräjistä. 

— Sovinto ja rauha olis aina toivottavassa tarpeessa, niin myös vähä vähempi viinan viljaa, jonka ylöllisestä nauttimisesta välttämättömästi paha meno tulee ja on ikuiseksi vahingoksi, sekä sielulle että ruumiille.

— Taas on nykyjään löydetty sikiö Lauttakylän lauttan ohesta.

—Päivää ennen Juhannusta kello 7 jpp. paloi Sammun kylässä kolme taloa, nimittäin: Isokäki, Kilkku ja Nikkilä, tuli syttyi luultavasti trenkimiesten sauhutustorvinysistä Nikkilän heinäladossa, josta se yhtäkkiä, ennenkuin apu ehti tulemaan, liekhasi naapureihinkin, jotka olivat nurkka nurkassa.

Nikkilä meni niin typi tyyni ettei jälille jäänyt muuta kvin yksi varras leipiä ja vanhat rikkeimet vällyt.

— Toivo olis ja oikeus, että trenkimiehet ja muut poikanulkit lainvoimalla estettäisiin piippunsa kanssa sähläämästä, kortinlyönnistä ja viinan horimisesta joka nurkassa ja torpassa.

Kyllä tässä jo tätä on kerraksi.

— l.

Minäpä kuitenkin tarkennan, että tuossa jutussa mainitaan suvun varhaisiin vaiheisiin kuuluvat talot Isokäki, Kilkku ja Nikkilä palaneiksi. Tuo Kylä-Liuhala kuuluu Maijastiinan viimeisiin vuosiin.

Elokuun kuudes

Toimi ja Keimo ovat tämän päivän nimipäiväsankarit.

Huomasin, että blogi päivää jutut eilisiksi. No, ei se mitään. Kyllä nyt on elokuun kuudes.

Synttäreitä: Johan Elias Kujala, Eila Kaarina Sukanen, Kyle Johan Walitalo  (ja muuan Eino Leino, joka ei ole sukua, vaikka onkin Kainuusta.)

Hääpäivä: Aatami Pekanpoika Koskelo ja Stiina Matintytär Seppänen vihittiin 1871, mutta en tiedä oliko siitä mitään seurauksia.

Aatami oli kumminkin Pekan viimeisen liiton nuorimmainen ja Pekkahan kuoli vesipöhöön kolmisen vuotta nuorimmaisensa syntymän jälkeen. Pappi-mokoma ei kylläkää Pekkaa tähän vaimoon vihkinyt.

Eila Kaarina oli Fransin tytär, joka syntyi Punkalaitumella 1928 ja kuoli Salossa 17.3.2004. Naituaan Eilasta tuli Rouvari ja perheeseen syntyi tyttö ja poika.

Kylekin on niitä ”amerikanserkkuja” joista ei paljon tiedetä. Isä oli Bruce ja äiti Tina Isoisä oli Robert ja isoäiti Myra Kinnunen. Robertin vanhemmat olivat Kaino Adolph Walitalo ja Sylvia Sophia Kallio ja Sylvian isoisä oli Elias Kujala ja isoäiti Liisa Rautio niin, että Kujalain sukukuntaan tämä kuuluu kuitenkin jotenkin kaukaisesti.

 Jukka ammuttiin Neuvostoliitossa vakoojana, Väinö "hukkui vesiämpäriin" kuulusteluissa  Viipurissa. Kaksi nuorinta palvelivat merimiehinä ja kuolivat molemmat n.s. lentävään keuhkotautiin.

Uneksijan kirjoituksia:

Isoisä, Kujalan Jukka, (Johan Elias), Jussi ja millä nimellä missäkin hänet tunnettiin kirjoitteli Uneksijan nimi-merkillä lehtijuttuja. Osa on kopioita käsikirjoituksista ja osa vanhalla fraktuuralla painetun tekstin tuhruisia kopioita, joten tulkintavirheitä voi tulla.

Pääsiäisunija

Myrsky repii ja rämyyttelee navetan räppänää saaden aikaan epämieluisan äänien sekoituksen. Toisinaan kuulostaa sipsuttavalta askelten ääneltä, toisinvuoroin tuntuu kuin olisi jonkun työpajan ovella kuulemassa kaikkien työaseiden yhteistä jytyä.

Punikki höristää korviaan muistellen vuosi taaksepäin tapahtunutta navettavierailua. Mitä selvemmäksi saa märehdittyä tapahtumat, sitä levottomammaksi käy Punikin mieli. Hermostuneesti liikahtelee korvalehdet, hermostuttavasti tihenee kellon kalahdus.

Kylmä hiki kihoaa Punikin karvapeitteiseen ihoon, väkisin tulee ilmoille valtavaa tuskaa ilmaiseva ynyminen.

Kello kalahtaa kovemmin ikäänkuin pisteeksi ajatukselle. Se oli armonvuosi 1918, kun näihin aikoihin, jatkaa Punikki; kadotin setäni, isäni, emoni, appeni, hiehoni. 

Se oli kamala rullien vaellus. 

Huoaten kääntyy Punikki parressaan, ehkä toinen kylki muuttaa muistot kauniiksi unelmiksi. Hiljalleen vaimenee myrskyn voima, räppänä vaan räpättää. Alkaa jo tuskastuttamaan tämä öinen navettailma. 

Luonto alkaa heräillä, auringon kultainen kehrä kohoo näköpiiriin. Kukko orrella kiekuu kuudennen aamutunnin alkavaksi. Taitaa olla jo meidän, rullien, toimiaika ohi.. Parasta, että luikimme pimentoihimme takaisin ennen ympäristön täydellistä heräämistä. Niin alkaa kokoontunut rullijoukkue siirtyä ulos navetan

ummehtuneesta yöilmasta. Hetken kuluttua kuuluu navetan pimennosta yhteinen helpotuksen huokaus. Pöyhinnän kestäessä on koko navettakunta herännyt.  

Keskustelun alkoi pienin punikki kysymällä: ”Mitä nämä harmajanvalkoiset olivat?”

 –”Ne olivat Pääsiäisrulleja, lapsukaiseni.”--

--”Mitä ne täällä kävivät?--”

--”Rikkoakseen meidän kauniit unelmamme kesästä ja viheröivistä leikkitarhoista.— Vastukseen tyytyen pienin punikki jää mietimään luomkunnan kruunun nykyistä kehitystasoa armon vuonna 1919.

Uneksija.

IHANTEEN HAUDALLA.

Hiljaiset Toverit! Seisoessamme tämän suuren veljeshaudan partailla raskain sydämin lyötyinä ja vartioituna, monet ovat ne huokaukset, jotka nousevat lukemattomista vastausta odottavista ihmisrinnoista.

Vastausta tuohon ikuiseen kysymykseen: Turhaanko taistelitte? Turhaanko kaikkenne annoitte? Tuliko vapautenne hetki hiukkaakaan lähemmäksi. Tarjoaako maailma hellästi huoltavat käsivartensa. Te hiljaa lepäävät toverimme.! Levätkää siinä uskossa, että oikeus on voittanut, Vapaus on koittanut, sillä eihän taiston

tuoksinassa voinut nähdä kumpi oli voittava. Me toverinne, jotka hautanne ympärillä hiljaa kuiskimme, tunnemme kuinka kapitalismin ote puristaa tiukemmin, mutta me uskomme, että se on ohimenevää. 

Turhaanko kaaduitte? Ei, te ette kaatuneet turhaan, sillä kaatuessanne toitte rohkeutta rintoihimme taistelemaan edestä leivän, hengen, kunnian, eestä työn oikeuden. 

Toverit! Voittaja sanoo teidän kaatuneen kavaltajina, pettureina, roistoina. Tahdoitteko todella kavaltaa isänmaanne vihollisille, vai olitteko suuruudenhulluja vallan janoojia, jotka himoitsitte valtaa saadaksenne elää hekumassa edeltäjienne tapaan saadaksenne ohjata piiskan iskut veljienne selkään.? Ne iskut, jotka vuosisatoja ovat kirveelle tomia selkiämme? Näin aprikoiden seisoo tuhatpäinen rahvas hiljaa huokaillen.

Ei toverit, te ette ansaitse niitä raaásti vasten kasvojanne heitettyjä solvauksia, likatulvan tavoin voittajan huulilta ryntääviä rumia nimityksiä, joita oman arvonsa tunteva kansalainen katuu joskus. Ei toverit. Te ette kaatuneet isänmaan kavaltajina, ette suuruudenhulluina narreina, ette yhteiskuntaa onnelistuttavan hallituksen kumoajina.

 

Me, täällä kuiskivat toverit, tunnemme ja tiedämme ne syyt, ne alkutekijät, jotka nostivat teidät ase kädessä selviytymään siitä taloudellisesta ahdinkotilasta, johon meidät saaliinhimoinen kapitalismi syöksi maailmansodan kautta. Me tunnemme, toverit, sen sisäisen taistelun, jonka tekin taistelitte hakeaksenn rauhallista tilanteesta selviytymistä, ennenkuin tartuitte aseeseen ja siksi te ette ole kavaltajia, roistoja, sillä aina on oleva sorretulla oikeus taistella sortoa vastaan. Levätkää rauhassa, toverit, voittajan onnellinen hymy huulillanne.

1919

Odotimme. sillä tiesimme me kuusivuotiset, että osa meistä saa viettää joulua omaistemme ja toveriemme seurassa, sillä parina edellisenä päivänä oli jo huudettu saunaan puhdistautummaan noin nelisenkymmentä toveriamme. Odotuksesta uupuva sydän pamppaillen kuuntelimme vapauteen laskettavien nimihuutoa.... Mitä? Kuulinko väärin? Ei ei , totta se on. ”Jussi, Jussi,” kuuluu toverieni suusta.ja ilosta säteilevin silmin puristaa elinkautinen kättäni. ”Onnea mukaasi jouluevääksi!” Onnen huumassani en tajunnut toverieni onnittelua. Kaikki oli kuin unta. Selvittyäni ja saadessani mielenmalttini takaisin, tunsin kuinka väärin se on, että me lähdemme vapauteen tovereittemme jäädessä edelleen Raatin piikilanka-aidan sisäpuolella vallitsevan mielivallan alle. Tovereitteni, jotka eivät ole enempää syylliset, kuin me poispääsevät. He ovat vain enemmän uhranneet tämän kärsivän ihmiskunnan kärsivän työväenluokan puolesta ja meidät vähemmän uhranneet lasketaan vapauteen. Näin miettien tuijotan tuon elinkautisen sisäistä varmuutta kuvastaviin kasvoihin.

--”Saunaan, saunaan”- kuului vartijan käskevä huuto. Oi, anteeksi te toverit. Kyllä koetamme tehdä voitavamme teidän ja koko sorretun luokkamme hyväksi olisin tahtonut huutaa heille hyvästiksi, vaan vartijan tuuppiessa meitä ulos murjusta jäi se vain ajatukseksi.

Enpä ole tässä saunassa ennen nähnyt noin toivehikkaita kasvoja. Kaikkien silmät säteilivät onnesta, kun vapautta taas pitkän, helvetillisen vankeuden jälkeen oli edessä ja varmasti jokainen haaveili rakkaittensa jälleen tapaamista. 

--”Hei pojat, kapsäkit käsiin , portista ulos. Mars, mars!” –soi jo leikkisämmin vartijan ääni meille vapauten astuville. 

Nyt on jo vuosi kulunut näennäisessä vapaudessa. Ruumiimme on kahleista vapaa, vaan sielumme on kaksinverroin vanki. Omasta vapaudestamme emme voi nauttia ennenkuin on koko luokkamme vapaa, ei ennenkuin luokkatuomioitten telkeämät toverimme astuvat vapauteen.

Siis vapaana olevat toverit, velvollisuutemme on tehdä työtä tovereittemme ja koko työväenluokan vapauttamiseksi alennuksentilasta, mihin meidät kapitalistinen järjestelmä on painanut.

Uneksija       

Elokuun viides

Tänään juhlitaan Salmea ja Sanelmaa

Synttäreitä: Juho Kustaa Myllymäki, Mikko-Paavo Paiho ja Samuel Antti Eemil Juntunen

Hääpäiviä ei tänään

Vaikkakin Juho Kustaa käytti Koskela-nimeä, niin eipä hän ollutkaan Askanmäen Henrikin jälkeläisiä, vaan Huittisissa 1848 Kustaa Pellonperän kaksoisveli, Tuomas, ja vaimonsa Kustaava Karoliina saivat Myllymäen torpan saunatuliaisina pojan, josta tehtiin setänsä kaima. Syntymätorppansa mukaan Kustaa oli tietenkin Myllymäki, mutta kun sitten oman torpan nimi oli Koskela, niin siinä vaihtui sukunimikin. Rahvaan ihmiset eivät olleet tärkeitä, torpat ja talot olivat, koska niiden mukaan verot määrättiin. Kustaa oli aikanaan torpparisäädyn edustajana Huittisten valtuustossa ja joutui siksi tuomittavaksi 1918.

Paihon Mikko oli Pirjon ensimmäinen aviomies ja hänestä tuli silti pankinjohtaja.

Samilla on vielä paljon aikaa näyttää kykynsä.

Hirmuinen tulipalo Londonissa.

Suurin tulipalo, mitä on sitten 17 vuosisadan ollut Londonin isossa kaupungissa, tapahtui 22 p. viime kesäkuuta 1861. Rannalla olevassa makasiinissä syttyi muuan hamppuläjä itsestään tuleen ja sytytti makasiinin. Tulen olisi jo alussa voinut helposti sammuttaa, jos olisi päästy sitä likelle, mutta kuumuus ja savu esti ihmiset siihen tulensammutuskoneineen pääsemästä. Kun sammutusväestö tuli, oli jo 8 makasiiniä tulessa, eivätkä sammuttajat muuta voineet kuin valaa likeisiä taloja vedellä, estääksensä tulen etemmäs levenemistä.

Illalla sattui hirmuinen pamaus: mahdoton joukko salpetteriä eräässä kadun alle muuratussa kellarin holvissa pamahti ilmaan ja hautasi useita ihmisiä muran alle. Sammutusväestöstä ei kuitenkaan kuollut muita kuin vain sen urhoollinen päällikkö. Tämä pamaus leivitti tulipalon entistä laajemmaksi. Sittemmin seurasi aina useampia pamauksia ja tulenliekki kohosi leimuten korkialle. Palavista makasiineistä juoksi sulanut tali virtana jokeen, jossa oli ihmisiä veneineen sitä kokoamassa, mutta se vielä vedessä palava tali sytytti veneetkin tuleen ja ihmisten täytyi hypätä virtaan palavan talin keskelle, johon he katosivat. 

Vielä 26 p. ei voinut sammutusväki muuta kuin vedellä jäähdyttää tulipalon laidoilla olevia muureja. Maanalaisissa kellareissa teki vielä tuli työtään eikä ollut vielä 28 p. sammunut.

Palaneen osan sanotaan olevan 800 kyynärää pitkän ja 450 kyynärää leveän, kuin myös koko tällä alalla tullut vahinko on arvattu nousevan jopa 2 miljoonaan Englannin puntaan (liki 14 miljoonaan hopioruplaan).

Vaikka meillä oli jo oma markkakin ollut aivan virallinen valuutta vuoden alusta, niin hopearuplaa käytettiin rinnalla ja yleisesti hinnat ja tuommoiset suuret rahamäärät kirjoitettiin lehdissä ihmisten helpommin hahmotamaan hopearuplamäärään. Markkoina tuo ruplamäärä oli 56 miljoonaa. Vasta muutamat suomenkieliset lehdet alkoivat ilmoittaa tilaushintansa markkoin ja meillä oli vasta kaksi markka-arvoista seteliä yhden ja kolmen markan setelit. Kolikot olivat vasta hyväksytty malleina.

Neljäntenä elokuuta

Paljon onnea Veeralle

Synttäreitä on eilisenkin edestä ja kun en muistanut luvanneeni laittaa tyhjän päivän kohdalle jonkun, jonka syntymä ei näy kirkonkirjoissa niin otanpa tähän Askanmäen ensimmäisen Henrikki Koskelon puolisoineen.

Varsinaisia ovat Juha Martinpoika Kinnunen, Salli Elisabet Huha, Veikko Koskela, Toivo Sauli Sukanen Antti Aukusti Karppinen ja Olli-Pekan vaimon sisko, Sara.

Yksi hääpäiväkin sattuu tälle päivälle: Pekka Antinpoika Koskelo ja Marketta Antintytär Anttonen vihittiin Hyrynsalmella ja he asettuivat torpparipariskunnaksi Hyrynsalmen Heinälään. Pekka oli naidessaan 25 vuotias ja Marketta kolmisen viikkoa aikaisemmin täyttänyt 24.

Muusta toimeliaisuudesat en tiedä, mutta pirttiviljelys onistui erinomaisesti, sillä kahdeksan tenavaa tämä pari sai aikaan. Muutaman vuoden välein syntyivät Margetta 1805, Elina 1808, Antti 1811, Pekka 1814, Liisa 1817, Stina 1818, Anna 1822 ja Henrikki 1824. Enempään ei päästy, kun Marketta kuoli 1826 kuumeeseen.

Liisahan meille näistä tärkein on, kun hänestä jatkuu nykyinen sekasuku.

Askanmäen ensimmäinen tiedossa oleva Henrikki tuli jostakin tuntemattomasta paikasta ja nai Lauri Oikarisen lesken ja sai siinä ohessa menestyvän tilan ja maksoi pois anoppinsa saatavatkin. Henrikki otti nimiinsä Taavetin ja varsin pian syntyi jo1650 omakin poika , josta tehtiin isänsä kaima. Ainakin toinen poika, Matti syntyi vielä 1655, mutta muista minulla ei ole merkintöjä. Koska koko maassa vasta 1686 tuli voimaan asetus kirkonkirjoista, niin muita tietoja tästä Henrikin perheestä on tihkunut vain käsiin sattuneista sukukirjoista ja loput ovat satua ja tarinaa, johon ehkä palaan.

*****

Päivän piristykseksi nappaan tähän kirjeen  jostakin 150 vuoden takaa, kun siinä Oulua niin kehutaan.

Jaakki Hyväselle Kalajoella.

Veljeni? Hvvin kyllä arvaan sinun ikäänkuin kadehtiniisella ajattelevasi nykyisiä onneani, kun sain siirtyä tänne Oulun tienoille asumaan. Tiedän kyllä kuinka suuria asioita päässasi pyörii ja mitä mielessäsi kuvailet, kuinka minä sain asettua keskelle läänimme sivistyksen ja valistuksen pääpaikkaa, ja kuinka minä saan alinomaa nauttia sitä, jota yhdessä ollessamme aina toivoimme. Tiedät hyvin kyllä, että näissä seuduin on läänimme pääkaupunki Oulu, tiedät täällä olevan läänimme hallituksen, yhteisen sairashuoneen ja vartiopaikan läänimme irstaisille ihmisille, jotka pahoine ominetuntoinensa odottavat tulevaa tuomiotansa, tiedät täällä kirjoitettavan, painettavan ja täältä levitettävän Oulun Wiikko-Sanomia kansan valistukseksi; tiedät täällä olevan ison ihmisliikkeen ja suuren joukon oppineita miehiä j.n.e., siksipä lienetkin kateellisella mielellä minua kohtaan, joka kuitenkin on tarpeetonta. Paljon puutosta, vaillinaisuuksia ja raakuutta löytyy vielä näilläkin tienoilla, niinkuin muuallaki. Olethan lukenut näissä sanomisia kirjoituksen kakaravaaralta, josta näet olevan vielä pimeyttä itse Oulun kaupungin kansassakin, entä sitten täällä maaseudulla. Näethän harvoin yhteisistä asioista lähetettävän kirjoituksia sanomalehtiinkin yhteistä hyvää ja kansan valistusta varten. Se olisi kuitenkin oppineitten tekeminen.

Mutta veli veikkoni! Edessämme on nyt tärkeitä aikoja. Tiedäthän velvollisuutena olevan itsekullakin

yhteisen parhaan valvomisen. Koeta sinäkin kaikin voimin kansalaisillesi selittää sen asian painoa. Tiedäthän siinä olevan sekä hengellisen että maallisen vaurastumisemme. Koe olla toimessa, että parhaita kansalaisia tulisi tätä yhteistä parastamme valvomaan, sellaisia, jotka eivät rakasta itseään ja omia etujaan, vaan isänmaamme yhteistä parastla. Sillä onhan siellä Kalajoellakin, tietääkseni, miehiä, jotka pitävät yhteisen parhaan rakkaana. Kyllä tiedän olevasi hellän harrastajan äitinkieltämme Suomea kohtaan. Tiedän kyllä sinun hiljaisen toivosi tulevista paremmista ajoista mainitulle Suomenkielelle, ettei minun sinua siinä asiassa tarvitse kehoittaa.

Toimita ja koeta niin paljo kuin voit levittää lukuhalua ja sanomalehtiä kansalaistesi sekaan, sillä tiedän (häpeä sanoa, kipeä kärsiä) että niitä viimemainituita on pitäjässäsi vähä.

— Sinua aina muistava veljesi

Suoranen

On jo päästy elokuun kolmanteen

Linnea ja tietenkin Vanamo ovat päivänsankareita, vaikka en kyllä yhtään Vanamoa tunne. Tuosta Linneasta on sitten lyhennelty Nea, jota on vähän venytetty Neeaksi.

Minun tiedostoissani ei ole näissä suvuissa tänään syntyneitä, mutta 1759 annettiin asetus, jossa kaikki joutilaat miehet määrättiin ja velvoitettiin harjoittamaan jotakin luvallista elinkeinoa, koska varsinkin maaseudulla oli vielä miehiä, jotka viettivät kaiken aikansa laiskotellen.

Oulusta. Kun nyt on erinomattain hedelmällinen kesänaika, niin on kaupunnissa kansalla ollut myös suuren tarpeen aika maankalusta. Työkansa warsinkin walittaa ruokakalun, niinkuin leiwänannin ja kalan puutetta, sillä kumpaakin kalua tuodaan aiwan wähän kaupunkiin. Tuoreita kaloja ei näy ollenkaan olevan kaupan. Ihmiset ovatkin maalla hywin kiinni töissään tänä aikana, niin etteiwät jouda kalua kaupunkiin tuomaan. Lohen saalis on vähennyt Oulunjoen padoilta.

Toissa perjantaina nousi kaupungin rannassa weden pinnalle miehenpuolen ruumis, joka tunnettiin olewan kaupungista. Tämä mies oli luottavaisesti kowalla myrskytuulella lähtenyt kaupungin rantaan tulemaan, mutta oli horjahtanut ja pudonnut weteen ja hukkunnt.

— Kaupungin raastuwassa pidettävässä kokouksessa ensi keskiwiikkona kello 10 aikana e. p. p. valitsee tämän kaupungin porvaristo Oulun kaupungin edusmiehen, joka tulee olemaan jäsenenä valtiosäätyjen waliokunnassa, joka kokoontuu Helsingin kaupunkiin 20 päiw. tammikuuta 1862.

Elokuun toinen

OULUSSA päivä lyheni eilisestä 6 minuuttia,  mutta nimipäivä onnittelut kimmahtavat Kimmoille.

Synttäreitä: Toini Lahja Annikki Svesk, Valpuri Henrikintytär Koskelo, Adam Iisakinpoika Sutinen, Kalle Fredrik Kallenpoika Kankari ja Oiva Einari Piirainen.

Ei hääpäiviä.

Toini oli kyllä ihan alunperin Taistomies, mutta Emppa hoiti homman ja niin vaihtui aikanaan sukunimikin. 

Valpurin synnytti sotilaantytär Kaarina Airikainen yhden Henrikki Koskelon vaimona 1798. Koskelon Henrikkejähän oli monessa polvessa ja serkuksina ja pikkuserkuksina ja monta oli Valpurillakin kaimaa. 

Anna Moilanen synnytti Kerälässä Sutisen Iisakin vaimona 1834 Aataminsa, vaikka pappi merkkasikin kirjoihinsa hienommasti nimeksi Adam. 

Huittisissa Kankarin Kalle syntyi 1847 ja nai 1877 Pellonperän torpasta Eevastiinan, jolla oli jo kaksi lasta valmiina. Pariskunta muutti sitten Sääksmäkeen, jossa syntyi poikia ja tyttäriä kahdeksan lisää, mutta pari nuorimmaista kuolivat aivan pieninä. Kiirehän siinä oli perhettä lisätä, kun Kalle oli naidessaan jo kolmikymppinen ja Eevastiina vuotta vanhempi.  

Oiva Einarista ei arvaa mennä mitään enempää sanomaan, kuin että Aino Koskelan mies oli ja voi olla vieläkin. Lapsiakin kaksi voi olla elävien kirjoissa.

— Oulun läänissä 1861. Wehniä viljellään ainoasti vähän Salon ja Oulun kihlakunnissa; satoa odotettiin keskinkertaiseksi.

Sekä rukiista että ohrasta ei toivottu kuin keskinkertaista tuloa; sittemmin on virallisia ilmoituksia tullut että yöhallat viikkona ennen Juhannusta tekivät tuhojansa rukiille ja etenkin ohralle Piippolan ja Haapajärven pitäjissä.

Potaatti-kasvut ovat kohtalaisia, pait Iin pitäjän Pohjoispuolella, jossa kuuluvat olevan hyviä ja Siikajoen ja Alatornion pitäjissä, joissa ei kohtalaistakaan toivota.

Muut juurikasvut, joita vähän vaan läänissä viljellään -- pait nauriita, joita taas voutien ilmoitusten antaessa ei vielä ollut kylvettykään — ovat ylipään kasvaneet kohtalaisesti.

Pellava ja hamppu on myös keskinkertaista laatua.

Heinäkasvuista on kuultu että ne ovat osittain hyviä Kemijärvellä ja muualla keskinkertaisia tahi sen alle, pait Oulun pitäjässä, jossa eivät ole menestyneet, ja Muonioniskalla, jossa ovat tuiki huonoja; kuitenni on viimeisen ajan korkea lämpö, runsaan sateen perästä, paljon parantanut heinän kasvua tämän kaupunnin seutuvilla.

Lohensaalis Oulun ja Kemin kihlakunnissa on ollut huononpuolinen, ja Salon kihlk:ssa, jossa aivan vähän vaan lohta pyydetään, sanotaan sitä keskinkertaiseksi Pyhäjoella ja huonoksi sekä Kalajoen että Siikajoen pitäjissä.

—

Hailinsaalis on Hailuotolaisilla ollut kohtalainen, mutta muualla huono ja maaveden kalastuksesta on ollut voittoa ainoasti osittain Suomussalmella, mutta muualla ei juuri sanottavaksi.